Etusivu » Karvasoluleukemia

Karvasoluleukemia

Lääkärikirja Duodecim
22.6.2014
veritautien erikoislääkäri Jonna Salonen

Karvasoluleukemian nimi johtuu tautisolujen erityisestä ulkonäöstä mikroskoopilla katsottuna. Karvasolujen ulkoreunan repaleiset ulokkeet muistuttavat karvoja.

Harvinaiseen karvasoluleukemiaan sairastuu vuosittain 10–20 suomalaista. Sairastuneiden keski-ikä on noin 50–55 vuotta. Karvasoluleukemia on yleisempi miehillä kuin naisilla.

Karvasoluleukemia on imusolujen, B-lymfosyyttien, syöpäsairaus, jossa tautisoluja on yleensä luuytimessä, pernassa ja veressä. Tauti on tavallisesti hitaasti etenevä ja hyväennusteinen. Erään raportin mukaan yli 90 % karvasoluleukemiaa sairastavista potilaista elää vähintään yhdeksän vuotta taudin toteamisen jälkeen.

Karvasoluleukemian oireet

Karvasoluleukemia todetaan usein oireettomassa vaiheessa, kun muun syyn vuoksi otetuissa verikokeissa huomataan poikkeavat verisoluarvot ja päädytään tekemään lisäselvittelyjä.

Karvasoluleukemiasta johtuva anemia voi aiheuttaa väsymystä. Monilla potilailla perna on selvästi suurentunut ja osalla potilaista on siksi painontunnetta ylävatsalla. Imusolmukkeiden suureneminen on paljon harvinaisempaa. Karvasoluleukemia heikentää elimistön puolustusta ja siksi potilailla voi olla harvinaisempienkin mikrobien eli pieneliöiden aiheuttamia sairauksia.

Karvasoluleukemian toteaminen

Karvasoluleukemian jäljille päästään useimmiten anemian (ks. «Anemia (alhainen hemoglobiini)»1), trombosytopenian (ks. «Trombosytopenia (vähän verihiutaleita) )»2) ja valkosolujen vähäisen määrän vuoksi tehdyissä tutkimuksissa. Verikokeiden lisäksi otetaan luuydinnäyte «»1 ja tehdään vatsan ultraäänitutkimus tai tietokonekerroskuvaus. Karvasoluleukemiassa luuytimeen kertyy sidekudosta, minkä vuoksi imunäytteen saaminen luuytimestä voi olla vaikeaa. Tällöin riittää, että luuytimestä otetaan biopsia eli koepala.

Karvasoluleukemian hoito

Karvasolukemiapotilaalle suositellaan lääkehoitoa, jos tautiin liittyy tulehdustaipumus, huomattavan suuri perna tai huomattavan alhaiset veriarvot. Hoitona käytetään nykyään useimmiten kladribiini-nimistä solunsalpaajaa suoneen tai ihon alle annettuna 5–7 peräkkäisenä päivänä. Verisoluarvot saattavat pienentyä hoidon jälkeen, mutta lähtevät sitten suurenemaan muutaman viikon kuluttua. Hoidolla on saavutettu erinomaisia tuloksia, sillä veriarvot saadaan normaaleiksi ja perna pienenemään 75–95 %:lla potilaista.

Tauti uusiutuu osalla potilaista ajan myötä. Taudin uusiessa hoitona voidaan käyttää tilanteesta riippuen uudestaan kladribiinia tai pentostatiinia, alfainterferonia tai rituksimabia.

Pienellä osalla potilaista on karvasoluleukemian variantti eli muunnos, jossa yllä mainitut hoidot tehoavat huonommin kuin taudin tavallisessa muodossa.

Ehkäisy

Sairauteen ei tunneta ehkäisyä.

Käytettyjä lähteitä

Porkka K, Elonen E. Harvinaiset lymfoproliferatiiviset taudit. Kirjassa Ruutu T, Rajamäki A, Lassila R, Porkka K. Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2007, s. 443–446.

Grever M.R. How I treat hairy cell leukemia. Blood 2010;115(1):21–28.