Etusivu » Silmäkuopan alueen tulehdus (orbitaselluliitti)

Silmäkuopan alueen tulehdus (orbitaselluliitti)

Lääkärikirja Duodecim
9.11.2018
silmätautien erikoislääkäri Matti Seppänen

Orbitaselluliitti on harvinainen, mutta näköä ja vakavimmillaan jopa henkeä uhkaava hätätilanne, joka vaatii päivystyksellisestä hoitoa.

Orbitaselluliitissa silmäkuopan alue on tulehtunut. Epäiltäessä orbitaselluliittia kyse on kuitenkin usein lievemmästä ja yleisemmästä tulehduksesta, preseptaaliselluliitista (silmäluomien märkäinen sidekudostulehdus; ks. «Silmäluomen märkäinen sidekudostulehdus (preseptaaliselluliitti)»1).

Yleislääkärin vastaanotolla tehdään päivystyslähete erikoissairaanhoitoon, jos epäillään silmäkuopan tulehdusta. Jos kyseessä on aikuispotilas, hänet lähetetään yleensä korvatautien päivystysyksikköön, kun taas lapsipotilaat lähetetään lastentautien päivystysyksikköön.

Syyt ja riskitekijät

Orbitaselluliitti on usein bakteerin aiheuttama. Aiheuttajabakteereja ovat mm. Streptococcus-lajit, Staphylococcus aureus ja Haemophilus influenzae.

Orbitaselluliitille altistavat silmäkuopan sysäysmurtuma, silmäkuopan märkäpesäke sekä voimakasoireinen nenän sivuontelotulehdus. Edeltävät kirurgiset toimenpiteet silmän alueella voivat myös altistaa tulehdukselle.

Oireet

Orbitaselluliitissa oireina voivat olla silmän ulospäin työntyminen, luomen voimakas turvotus sekä silmän liikekipu ja silmien liikkeiden rajoittuminen.

Näöntarkkuuden alentuminen ja päänsärky voivat liittyä orbitaselluliittiin. Myös mustuaisten toimintahäiriö voi olla oireena.

Taudin toteaminen

Orbitaselluliitti todetaan silmälääkärin, korvalääkärin tai lastenlääkärin tutkimuksissa. Usein tutkimukset tehdään yhdessä näiden erikoisalojen lääkäreiden kesken. Taudin toteamiseksi tehdään usein tietokonekerroskuvaus tai magneettikuvaus, ja laboratoriotutkimuksilla mitataan veren tulehdusarvot.

Erotusdiagnostiikka

Preseptaaliselluliitti eli silmäluomien märkäinen sidekudostulehdus, kyynelrauhasen voimakas tulehdus tai voimakasoireinen sidekalvotulehdus voivat oireiltaan muistuttaa orbitaselluliittia.

Eräät verenkiertohäiriöt voivat aiheuttaa samanlaisia oireita (esim. lokeroveriviemärin verihyytymä, ns. sinus cavernosus -tromboosi).

Tutkimukset

Erikoislääkärin tutkimuksissa tehdään usein silmäkuopan alueen tietokonekerroskuvaus tai magneettikuvaus. Näköhermon nystyn valokerroskuvaus (papilla-OCT) tehdään herkästi, jos tutkimuksissa on viitteitä näköhermon puristustilasta (ns. staasipapilli).

Silmälääkärin tutkimuksissa tutkitaan näöntarkkuus ja silmänpaine sekä tehdään biomikroskooppitutkimus. Jos silmässä havaitaan eteenpäin työntymistä, mitataan ulostyöntymisen aste usein ns. eksoftalmometrin avulla. Laboratoriotutkimuksina otetaan usein CRP, perusverenkuva, lasko ja veriviljely.

Hoito

Aikuisilla lääkehoidoksi harkitaan esimerkiksi kefuroksiimia, metronidatsolia tai vankomysiiniä. Lasten antimikrobihoito toteutetaan usein lastenlääkärin toimesta ja tarvittaessa yhteistyössä korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin, silmälääkärin ja infektiotautilääkärin kanssa.

Seuranta

Osastohoidossa aikuispotilaita seurataan yleensä 4–8 tunnin välein, kunnes tilanne kääntyy parempaan. Lapsipotilaita seurataan yleensä osastohoidossa 2–4 tunnin välein, kunnes tapahtuu käänne parempaan. Tilanteen vakiinnuttua seurantaa toteutetaan usein vuorokauden välein osastohoidon aikana.

Käytettyjä lähteitä

Seppänen M. Silmäkuopan alueen tulehdus. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018.