Yleistä

Taittovirhettä voidaan korjata myös muulla tavoin kuin laserleikkauksen avulla. Yksi tällainen leikkausmenetelmä on ns. linssileikkaus, jossa taittovirhe korjataan poistamalla silmän linssi eli mykiö ja asettamalla tilalle keinomykiö samaan tapaan kuin kaihileikkauksessa.

Taittovirheleikkauksen vasta-aiheet

Sarveiskalvon kartiopullistuma (keratokonus), riittämätön sarveiskalvon paksuus sekä useat sarveiskalvon sairaudet ovat vasta-aiheisia taittovirheleikkaukselle. Vaikea-asteinen, hoitoon reagoimaton kuivasilmäisyys on yleinen syy pidättäytyä leikkauksesta.

Jos taittovirhe on muuttuva, leikkausta ei suositella. Taittovoiman tulee pysyä samanlaisena vuoden verran ennen leikkausta.

Merkittävä kaihi tai muu näköä oleellisesti heikentävä silmäsairaus (esim. silmänpohjan rappeuma ja glaukooma) ovat usein vasta-aiheisia silmän laserleikkaukselle. Jos kaihileikkauksen tai linssileikkauksen jälkeen halutaan korjata mahdollisesti jäljelle jäänyttä taittovirhettä, voidaan laserleikkausta harkita täydentävänä toimenpiteenä.

Jos potilaalla on yleissairauksia, tulee perusteellisesti harkita, kannattaako taittovirheen korjausleikkaukseen ryhtyä.

Tutkimukset

Ennen laserleikkausta tutkitaan, soveltuuko silmä leikkaukseen.

Tärkeimmät tutkimukset ovat sarveiskalvon topografia ja tomografia. Näillä tutkitaan sarveiskalvon etupinnan muotoa ja kaarevuutta. Valokerroskuvaustekniikkaa (OCT) voidaan käyttää myös sarveiskalvon tilan arvioimiseen. On tärkeää huomata mahdolliset sarveiskalvon rakenteen poikkeavuudet, sillä ne suurentavat komplikaatioiden riskiä.

Sarveiskalvon paksuus mitataan leikkausta suunniteltaessa. Sarveiskalvon tulee olla riittävän paksu ennen leikkausta, ja sarveiskalvon jäännöspaksuuden tulee olla riittävä leikkauksen jälkeen.

Taittovirheen määritys ennen leikkausta tehdään sekä ennen tippojen laittamista silmään että sen jälkeen, kun silmään on laitettu ns. sykloplegiset tipat. Tippojen avulla rentoutetaan hetkeksi silmän pienet lihakset, jotka osallistuvat silmän oman linssin kaarevuuden muutokseen ja vaikuttavat silmän linssin taittovoimaan.

Biomikroskopian avulla silmänpohjat tutkitaan laajennetun mustuaisen kautta.

Esitutkimusten yhteydessä suoritetaan myös silmänpaineen mittaus.

LASIK-leikkaus

LASIK-leikkaus (laser-assisted in situ keratomileusis) on leikkaus, jossa sarveiskalvoon (silmän uloin, läpinäkyvä, valoa taittava osa) tehdään läppä mekaanisella laitteella tai laserin avulla. Läppään jätetään kohta, joka toimii saranana. Tämän jälkeen läppä käännetään sivuun ja silmän sarveiskalvoa käsitellään laserilla. Laseroinnin jälkeen läppä käännetään takaisin.

Silmään kohdistuva sivulta tuleva terävä isku voi aiheuttaa läpän irtoamisen.

SMILE-leikkaus

SMILE-leikkaus (small incision lenticule extraction) poikkeaa LASIK-leikkauksesta siten, että leikkauksessa ei tehdä sarveiskalvolle läppää. Laserin avulla sarveiskalvon kerroksiin tehdään halutun kokoinen irrotettava alue (ns. lentikkeli), joka poistetaan noin 3 mm:n kokoisesta aukosta. SMILE-leikkauksen jälkeen esiintyy kuivasilmäisyyttä vähemmän kuin LASIK-leikkauksen jälkeen.

PRK-leikkaus

PRK-leikkaus eli fotorefraktiivinen keratektomia on silmän laserleikkaus, jossa sarveiskalvolle ei tehdä läppää kuten LASIK-leikkauksessa. Laserilla muokataan sarveiskalvon etuosan muotoa taittovirheen korjaamiseksi. Leikkauksen alussa sarveiskalvon pintaosa poistetaan keskeiseltä alueelta laserin avulla tai mekaanisesti. Jos toimenpiteessä käytetään mekaanista poistoa, siinä voidaan käyttää apuna alkoholia.

Näöntarkkuus on PRK-toimenpiteen jälkeen heikentynyt 1–2 viikon ajan. Silmät tulee suojata huolellisesti auringonvalolta ensimmäisen vuoden ajan, jotta sarveiskalvolle ei pääsisi muodostumaan arpikudosta. PRK-leikkauksessa silmään ei muodostu erillistä rajapintaa tai heikkoa kohtaa.

Kirjallisuutta

  1. Moilanen J. Taittovirhekirurgia. Kirjassa: Seppänen M, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H, toim. Silmätautien käsikirja. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2022.
  2. Pietilä J, Huhtala A, Mäkinen P, ym. Laserit sarveiskalvokirurgiassa. Katsaus. Duodecim. 2016;132(22):2108–14.