Etusivu » Hampaiden rakenne ja kehittyminen

Hampaiden rakenne ja kehittyminen

Terve suu 2015
10.6.2015
Sisko Honkala

Hampaiden tärkein tehtävä on ravinnon pilkkominen ja hienontaminen. Hampaat osallistuvat myös äänteiden ja puheen muodostamiseen. Purennan ja puheen lisäksi hampaiden määrä, koko, muoto ja asento vaikuttavat ulkonäköön.

Terveet, ehjät hampaat voivat säilyä toimintakykyisinä koko eliniän. Hampaat kuluvat ajan myötä jonkin verran normaaliin puremiseen liittyen (ks. «Hampaiston kuluminen (attritio ja abraasio) ja kiilteen liukeneminen (eroosio)»1).

Yleisin hampaisiin kohdistuva vaurio on karies (reikiintyminen; ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»2). Karies voi rajoittua vain kiilteeseen (alkava karies) tai dentiiniin. Edetessään dentiinin läpi kariesbakteerit (ks. «Suun mikrobit»3) voivat päätyä hampaan ytimeen ja juurikanaviin ja aiheuttaa juuren ja juurenpään tulehduksen (ks. «Karies (hampaan reikiintyminen)»2).

Toiseksi yleisin hampaiden vaurio on kiilteen liukeneminen eli eroosio (ks. «Hampaiston kuluminen (attritio ja abraasio) ja kiilteen liukeneminen (eroosio)»1), jonka aiheuttajana on muun muassa ruuista tai juomista peräisin olevat hapot.

Hampaiden rakenne

Hampaan näkyvä osa on hampaan kruunu (kuva «Hampaan ja sitä ympäröivän kiinnityskudoksen rakenne»1), jota peittää vaalea kovakudos, kiille. Hammaskiille koostuu pääosin kivennäissuoloista, minkä vuoksi se on elimistömme kovinta kudosta. Hampaan kaulaosassa kiille vaihtuu juurisementiksi, joka peittää hampaan juuriosaa ohuena kalvona. Juurikalvosementistä lähtevien kiinnityskudossäikeiden avulla hampaat kiinnittyvät leukaluun alveoli- eli hammaskuoppalisäkkeen hammaskuoppiin.

Hammasluu eli dentiini muodostaa pääosan hampaasta. Dentiini on pehmeämpää kuin kiille ja vastaa kovuudeltaan elimistön muuta luustoa. Hampaan keskellä, dentiinin ympäröimänä, on hampaan ydinontelo, joka jatkuu juurikanavina hampaan juuren kärkiin.

Ydinontelo ja juurikanavat muodostavat hampaan ytimen eli pulpan. Pulpaan tulee verisuonia ja hermosäikeitä leukaluun verisuonista ja hermoista hampaiden juurien kärjissä olevien aukkojen kautta. Tätä kautta hammas on yhteydessä elimistön muuhun verenkiertoon ja hampaan eri osat saavat ravinteita ja happea.

Hampaiden kehittyminen

Hammasaiheen muodostuminen alkaa noin neljännellä raskausviikolla. Ensin hampaasta kehittyy kruunuosa ja viimeiseksi sen juuri. Maitohampaiden kiilteen ja hammasluun kovakudosmuodostus alkaa 14. raskausviikolla. Syntymähetkellä maitoetuhampaiden kruunut ovat jo lähes kokonaan mineralisoituneet eli kovettuneet ikenen alla ja muiden maitohampaiden kruunut osittain (kuva «Hampaiston kehitysvaihe syntymähetkellä»2). Samanaikaisesti ensimmäiset pysyvät poskihampaat alkavat mineralisoitua.

Pysyvien hampaiden kruunun mineralisaatio päättyy 6.–7. ikävuoteen mennessä, mutta juuren kehitys jatkuu. Kruunuosan pintakerros, kiille, kovettuu lopullisesti puolen vuoden kuluessa hampaan puhkeamisesta syljessä olevien mineraalien vaikutuksesta.

Ravinto ja hampaiden kehitys

Äidin raskauden aikainen ravitsemus vaikuttaa sikiön hampaiden kehittymiseen (ks. «Sikiön suun terveys sekä suun ja hampaiston kehittyminen»4). Välttämättömien ravintoaineiden riittävä saanti on edellytys hampaiden normaalille kehitykselle ja hampaiden terveydelle.

Jos ravinto ei hampaiden kehitysvaiheessa sisällä riittävästi tarvittavia ravintoaineita, hampaistoon muodostuu pysyviä vaurioita. Liian vähäinen kalsiumin saanti tai muu häiriö kalsiumin aineenvaihdunnassa vaurioittaa hammaskiillettä. Vähäinen magnesiumin saanti puolestaan saattaa viivästyttää hampaiden puhkeamista.

Vitamiinien merkitys suun terveydelle

A-vitamiinin niukka saanti voi aiheuttaa hampaan kovakudoksen, kiilteen tai luun muodostumisen häiriöitä, altistumista ientulehduksille sekä limakalvojen ja sylkirauhasten kehityshäiriöitä. A-vitamiinin puutos on kuitenkin harvinaista.

D-vitamiinin riittämätön saanti heikentää kivennäisaineiden kiinnittymistä hampaisiin ja voi johtaa hampaiden kehitysvaiheessa mineralisaation häiriöihin, jotka aiheuttavat kiillevaurioita.

C-vitamiinin vakava puute heikentää hampaiden tukikudoksia ja aiheuttaa lapsille ja aikuisille, hampaiden liikkuvuutta. B-ryhmän vitamiinien puute voi johtaa limakalvojen kipeytymiseen, punoitukseen ja haavaumiin.