Pitäisikö somelle säätää ikäraja vai onko somen käyttö lapsen oikeus?

Suomessa on käynnistynyt sama kiivas keskustelu kuin monissa muissakin maissa sosiaalisen median (eli somen) ikärajoista. Tulkintaerot liittyvät siihen, millaista näyttöä on somen vaikutuksista lasten ja nuorten terveyteen sekä siihen, toteutuvatko lapsen oikeudet.

Terveys sisältää WHO:n määritelmän mukaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden, jotka ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa. Lasten ja nuorten terveys ei juuri koskaan ole seurausta pelkästään geeneistä ja vain hyvin harvoin myöskään terveyspalveluiden käytöstä. Suurin osa terveydestä syntyy lasten ja nuorten arjessa monenlaisten ympäristötekijöiden vaikutuksesta.

Näitä ympäristötekijöitä on perinteisesti säädelty tarkasti. Koska pikkulapset tutustuvat maailmaan suullaan, leluissa ei saa olla helposti irtoavia, pieniä osia eikä myrkkyjä, kuten lyijyä. Vaatimus lelujen turvallisuudesta koskee leluteollisuutta, ja sääntöjen noudattamista valvotaan viranomaisen toimesta. Koska lapset ovat aikuisia alttiimpia mielikuvavaikuttamiselle, lastenohjelmissa mainokset on erotettava selkeästi varsinaisesta ohjelmasta, eikä lapsille saa kohdentaa mainontaa, joka voisi vaikuttaa perheen kulutustottumuksiin. Myös elokuva- ja peliteollisuuden sisältö arvioidaan, ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti asettaa sisällön perusteella ikärajan, jonka valvonta tosin jää vanhempien vastuulle. Rahapelien pelaaminen sen sijaan vaatii vahvan tunnistautumisen ja 18 vuoden iän. Koska nuoruusiässä impulssikontrolli on vasta kehittymässä ja liikenteeseen liittyvien riskien arviointi on vaikeaa, ajokorttien ikärajat ulottuvat asianmukaisen opetuksen jälkeenkin 15 vuodesta 24 vuoteen.

Some on toistaiseksi ollut lähes säätelemätöntä. Somen maailmanvalloitus alkoi noin 20 vuotta sitten, ja alkuun alustat toimivat juuri niin kuin voisi toivoa: ne helpottivat käyttäjien yhteydenpitoa toisiinsa ja lisäsivät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kenties tuon harmittoman ja hauskan alun takia vanhemmat antoivat alakoululaisten lastensakin liittyä someen, vaikka alustojen itse asettama ikäraja oli 13–16 vuotta.

Sitten jokin alkoi muuttua. Kymmenisen vuotta sitten TikTokin vanavedessä muutkin suosituimmat somealustat alkoivat hyödyntää toiminnassaan algoritmeja, joita myös kehitettiin psykologisen tutkimustiedon pohjalta yhä koukuttavammiksi. Nuoret, jotka ovat vasta rakentamassa identiteettiään ja kaipaavat hyväksyntää, ovat algoritmipohjaiselle somelle otollista yleisöä. Ystävien postausten sekaan alkoi tulvia mainoksia ja tuntemattomien käyttäjien jakamaa sisältöä, jonka osalta algoritmit suosivat hätkähdyttäviä ja kuohuttavia kuvia, videoita ja kommentteja. Algoritmit toimivat juuri niin kuin alustat toivovat: somen käyttö on lisääntynyt tasaisesti. Somen käyttäjä- ja käyttömäärien kasvaessa alustojen taloudelliset intressit lisääntyvät entisestään. Voittojensa maksimoimiseksi yritykset ovat jo vähentäneet faktan tarkastusta ja turvallisuutta valvovaa henkilökuntaa.

Jo varhaisissa somen käyttöä selvittäneissä tutkimuksissa havaittiin kaksi yhteyttä: mitä nuorempana ja mitä enemmän somea käyttää, sitä suurempi on mielenterveysongelmien todennäköisyys (Riehm KE, Feder KA, Tormohlen KN, et al.). Jotkut tutkijat riensivät toteamaan, ettei tällaisilla korrelaatioilla ole merkitystä, sillä "vaikka kesällä syödään paljon jäätelöä ja suurin osa hukkumiskuolemista tapahtuu kesällä, jäätelön syönti ei aiheuta hukkumiskuolemia".

Toisin kuin tuossa klassisessa vertauksessa, somen ja sen aiheuttamien haittojen yhteydellä on kuitenkin vahva teoreettinen perusta. Ensimmäinen peruste liittyy juuri nuorten kehitysvaiheeseen, jossa minäkuvan muodostaminen, oman "lauman" löytäminen ja kelpaamisen kokemukset ovat keskeisiä (Crone EA, Konijn EA.).

Teoriapohjaa vahvistavat somen haitalliset ja vaaralliset sisällöt, yhteydet vääränlaisiin ihmisiin, somessa rehottava huono käytös sekä kohdennettu markkinointi (Livingstone S, Stoilova M.). TikTok-sisällöstä suuri osa lietsoo tyytymättömyyttä omaan terveeseen kehoon tai tunnetta riittämättömyydestä ja ulkopuolisuudesta, minkä lisäksi mukana on myös mielenterveysdiagnooseja ja rikollisia glorifioivia vaikuttajia ja väkivaltavideoita. Snapchatissä nuoret saavat yhteydenottoja pedofiileiltä, huumekauppiailta, huijareilta ja rikollisilta. Huono käytös somessa ja monilla pelialustoilla sisältää kiusaamisen lisäksi myös vastakkainasettelua yllyttävää poliittista agitointia ja karmivia kommentteja ("tapa ittes" on yksi yleisimmistä).

Somessa nuorillekin kohdennetaan täysin epäeettistä mainontaa, josta osa on piilotettu niin sanottujen vaikuttajien videoihin. Mainostetut tuotteet sisältävät kosmetiikkaa ja pikaruokaa, jotka ovat suoraan terveydelle haitallisia, mutta myös vaatteita ja asusteita, jotka ovat nuorten budjetille mahdottomia ja siten kuluttajansuojalainsäädännön vastaisia. Videoiden nopea tahti ja aiheesta toiseen poukkoilu heikentävät keskittymistä.

Viimeisenä perusteena on tutkitusti terveyttä tukeva toiminta, jota runsas somen käyttö syrjäyttää: uni, liikunta ja elävä vuorovaikutus perheen ja ystävien kanssa.

Vaikka tieteellinen tutkimus on hidasta, näyttöä somen terveyshaitoista on paljon ja kertyy jatkuvasti lisää (Nagata JM, Lee CM, Hur JO, et al., Kosola S, Mörö S, Holopainen E.). Mielenterveyshaittojen lisäksi some heikentää nuorten fyysistä terveyttä sekä lisäämällä paikallaan oloa ja siihen liittyviä kolotuksia ja sydän- ja verisuonimuutoksia että lisäämällä likinäköisyyttä (Stiglic N, Viner RM.). Terveyden sosiaalista ulottuvuutta some heikentää lisäämällä yksinäisyyden tunteita (Joint Research Centre.). Jostain syystä osa somesäädösten vastustajista on silti jumittunut toistamaan veisua moraalipaniikista ja vetoaa ristiriitaiseen tutkimusnäyttöön hyödyntäen vanhentuneita tutkimustuloksia ajalta ennen algoritmeja. Miksi somen osalta näyttövelvoite on käännetty toisin päin kuin muussa lasten suojaamisessa? Miksei alustoja velvoiteta osoittamaan, että some on lapsille ja nuorille turvallinen ennen sen käytön sallimista?

Tutkimusnäytön puutteen lisäksi somen ikärajojen vastustajat vetoavat YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (Lapsen oikeudet.). Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteitä, mikä sisältää myös vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää tietoa (Lapsen oikeuksien sopimus, artikla 13). Samassa artiklassa kylläkin todetaan, että oikeutta voidaan rajoittaa, jos se on välttämätöntä kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen, väestön terveyden tai moraalin suojelemiseksi. Kun somea käytetään alle 15-vuotiaiden lasten rekrytoimiseksi rikolliseen toimintaan ja väestötasolla on todettu yhteys somen käytöllä ja terveyden eri ulottuvuuksilla, eikö tämä juuri ole artiklan mukainen rajoittamisperuste?

Artiklan 17 mukaan lapsella on oikeus saada tietoa monenlaisista lähteistä, "erityisesti niistä, joiden toiminta tähtää hänen sosiaalisen, hengellisen ja moraalisen hyvinvointinsa sekä ruumiillisen terveytensä ja mielenterveytensä edistämiseen". Vaikka yli puolet nuorista pitää nyt TikTokia tärkeimpänä uutislähteenään, etenkin lisääntyvän, tekoälyllä tuotetun sisällön ja kansainvälisten jännitteiden aikakaudella tuo kanava on kaukana artiklan vaatimuksista. Olisiko jo aika panostaa muihin nuoria houkutteleviin tietolähteisiin TikTokin ja Instagramin sijasta?

Vanhempien ensisijaisesta vastuusta lapsen kasvatuksessa säädetään artiklassa 18. Sopimusvaltiot on kuitenkin velvoitettu antamaan vanhemmille apua kasvatustehtävässä. Kun huomioidaan somen koukuttava luonne, vanhempien kokemat vaikeudet nykyistenkin ikärajojen noudattamisessa, suomalaisten vanhempien ilmaisema kuormitus vanhemmuudessa ja somen haitat lapsille, eikö ikäraja nimenomaan tarjoaisi vanhemmille selkänojan lasten suojaamisessa ja kasvattamisessa?

Kaikki kehitys ei vie meitä oikeaan suuntaan. Myös digitaalisessa maailmassa on voitava tehdä yhteiskunnallisia päätöksiä sen perusteella, mikä teknologia missäkin tilanteessa edistää väestön terveyttä ja yhteiskuntarauhaa. Somen haitoista kärsivien lasten ja nuorten määrästä alkaa olla selkeä käsitys. Kuinka paljon on niitä alle 16-vuotiaita lapsia ja nuoria, joille some tuo enemmän hyvää kuin pahaa ja jotain sellaista hyvää, jota he eivät saisi muualta? Väitän, että hyvin vähän. Näiden nuorten tarpeisiin vastaamiseen resurssimme riittäisivät paremmin kuin somen haittojen hoitamiseen.