Ihmisen papilloomavirus (human papilloma virus, HPV) on yleisin seksinvälityksellä tarttuva virus. Sen tartunta-aikaa on mahdoton määrittää, mutta se lienee yleensä noin 1–8 kk. Elämänsä aikana yli 80% ihmisistä saa papilloomaviruksen elämänsä aikana, mutta se on usein oireeton. Infektio on yleisin 20–25 ikävuoden tienoilla.

HPV-virukset ovat pieniä, ja niitä tunnetaan yli 200 erilaista tyyppiä. Niistä noin 40 voi aiheuttaa genitaalialueen papilloomavirusinfektion. HPV-infektiolla on suuri spontaani paranemistaipumus. Ilman HPV-infektiota ei synny kohdunkaulan syöpää, mutta syöpä kehittyy hitaasti esiasteiden kautta. Virustyypit voidaan jakaa ryhmiin sen mukaan, miten vahva yhteys niillä on kohdunkaulan syöpään (ks. Kohdunkaulan syöpä). Suuren riskin tyyppejä ovat HPV 16 ja 18.

Katso myös artikkeli miehen papilloomaviruksesta Kondylooma miehellä.

HPV-infektion oireet

HPV-tartunta on lähes aina täysin oireeton. HPV-tulehdus voi löytyä naiselta sattumalta HPV-testillä tai papakokeessa.

Noin puolet tartunnoista paranee itsestään 8 kuukauden aikana ja 90 % vuoden aikana.

Naisen synnytinelinten papilloomavirustulehduksen oireiset ilmenemismuodot vaihtelevat kukkakaalimaisista visvasyylistä eli kondyloomista lieviin tai vaikeisiin kohdunkaulan solumuutoksiin. Kondyloomien taustalla ovat tavallisimmin (90 %:ssa tapauksista) tyypin 6 tai 11 papilloomavirukset. Ne ovat niin sanottuja matalan riskin viruksia.

HPV-infektion toteaminen

Gynekologisessa tutkimuksessa tarkastellaan ulkosynnyttimien, emättimen ja kohdunnapukan limakalvot. Ulkosynnyttimissä kondyloomat ovat ulkonevia, tyypillisesti muutaman millimetrin kokoisia. Emättimessä ja kohdunnapukassa voi olla limakalvon myötäisiä, ns. litteitä kondyloomia.

Jos ulkosynnyttimissä on visvasyyliä, on syytä ottaa papakoe (ks. Papakoe)., ellei sitä ole otettu viimeisen 3–5 vuoden aikana. Kolposkopia (ks. Kolposkopia) eli kohdunsuun tähystys ja sen yhteydessä otettavat koepalat ovat tarpeellisia papakokeessa todetun solumuutoksen luonteen arvioimiseksi.

HPV-testin käytöstä ei toistaiseksi ole yhtenäisiä ohjeita (ks. HPV (papilloomavirus) -testi).

HPV-muutosten hoito

Moni papilloomavirustulehdus paranee itsekseen. Ulkoisia kondyloomia voidaan hoitaa paikallisesti siveltävällä podofyllotoksiinilla tai imikimodilla. Näitä lääkkeitä saa reseptillä, mutta nainen voi itse toteuttaa hoidon. Hoitovaihtoehtoja ovat kirurginen poisto, nestetyppijäädytys tai laserhoito.

Jos HPV-tulehdukseen liittyy kohdunkaulan solumuutoksia ja koepaloissa on ns. dysplasiaa, harkitaan hoitoa. Papilloomaviruksen aiheuttamat vahvemmat esiasteet hoidetaan poistamalla muutosalue laserilla tai sähkösilmukalla. Nuorilla naisilla lieviä esiasteita seurataan, koska ne voivat parantua spontaanisti. Esiasteiden hoidon avulla voidaan estää kohdunkaulan syövän kehittyminen.

Jälkiseuraukset

Papilloomavirusinfektioista 80–90 % paranee spontaanisti potilaan oman immuunivasteen kehittymisen myötä kahden vuoden seurannassa. Nuorilla paranemistaipumus on erityisen hyvä. Pieni osa HPV-infektioista voi jatkua ja hoitamattomana kehittyä pitkän ajan kuluessa syöväksi. Syöpä kehittyy esiasteiden kautta (ks. Kohdunkaulan syövän esiasteet). Papilloomaviruksen aiheuttamat vahvemmat esiasteet hoidetaan, lieviä esiasteita seurataan nuorilla naisilla (spontaani paranemistaipumus).

Ehkäisy

Papilloomavirus tarttuu seksikontaktissa, mutta varsinainen yhdyntä ei ole tarttumisen välttämätön edellytys. Kondomin käyttö suojaa ainakin osittain viruksen tarttumiselta. HPV voi tarttua suuseksissä ja lisäksi käsien välityksellä.

HPV-rokotus on otettu kansalliseen rokotusohjelmaan tytöille vuonna 2013 ja pojille vuonna 2020. Lisäksi rokotetta saa reseptillä apteekeista (ks. HPV-rokote). Rokote ei ole terapeuttinen eli ei paranna kondyloomia.

Lisää tietoa aiheesta

Käypä hoito -suosituksen potilasversio: ks. Kohdunkaulan solu- ja kudosmuutokset, Papa ja HPV.

Terve suu: ks. Sukupuolitaudit ja suun terveys.

Käytettyjä lähteitä

Nieminen P. Papilloomavirusinfektio. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 1.2.2021.

Nieminen P, Jakobsson M, Pakarinen P, Mäenpää J, Auvinen E.. Papilloomavirusinfektiot. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s240-243.