Rihmasienten aiheuttamaa infektiota jalassa kutsutaan jalkasilsaksi, puhekielessä jalkasieneksi. Lapsilla se on hyvin harvinainen, keski-ikäisillä ja ikääntyvillä miehillä yleinen ja naisilla hiukan miehiä harvinaisempi vaiva.
Hautovat kengät, ylipaino ja diabetes altistavat jalkasilsalle. Sieni tarttuu helposti muun muassa uima- ja urheiluhallien sekä työpaikkojen pukuhuoneiden lattioilta ja pesutiloista.
Jalkasilsan oireet
Jalkasilsa ilmenee yleisimmin punoituksena, kutinana, hilseilynä ja halkeiluna yhdessä tai kahdessa reunimmaisessa varvasvälissä (kuva ). Silsaa on joskus jalkapohjassakin. Se oireilee rakkuloina, hilseilynä ja halkeiluna päkiässä tai jalkaholvissa (kuva ) ja harvemmin kantapään seudussa (kuva ). Toisen jalan oireettomuus on silsassa yleistä, etenkin taudin alkuvaiheessa.
Jalkasilsa varvasvälissä. 4- ja 5-varpaiden välit ovat jalkasilsan mielipaikkoja. Sieni kasvaa kosteassa varvasvälissä, ja sen seurauksena iho rikkoutuu.
Jalkapohjan silsa. Vasemman jalkaterän etuosan silsa, jossa kutiava rakkulointi on johtanut ihorikkoumiin.
Jalkasilsa kantapäässä. Trichophyton rubrum-rihmasienen aiheuttama tulehdus kantapään seudussa.
Harvinaisempi jalkapohjasilsan muoto on niin sanottu mokkasiinisilsa, jossa koko jalkapohjan iho on paksuuntunut, punakka ja hilseilevä. Rakkuloita tai halkeamia ei yleensä ole (kuva ).
Jalkasilsa jalkapohjassa. Jalkasilsan harvinaisempi muoto eli mokkasiinisilsa, jossa tulehtunut jalkapohja on paksu ja hilseilevä.
Varvasväli- ja jalkapohjasilsa voivat aiheuttaa kämmeniin ja jalkaholveihin pieniä nesterakkuloita (kuva ). Tätä kutsutaan id-reaktioksi. Kyseessä on yliherkkyysreaktio sientä kohtaan.
Id-reaktio. Sieni-infektioon liittyvä reaktiivinen rakkulointi kämmenissä.
Jalkasilsan toteaminen
Varvasvälisilsan tunnistamisessa ei yleensä ole ongelmia. Reunimmaiset varvasvälit kannattaa tarkistaa ja muistaa, että pehmeä känsä muistuttaa varvasvälisilsaa.
Muunlaisen jalkasilsan tunnistaminen on vaikeampaa, sillä monet ihotaudit voivat olla samankaltaisia. Näitä ovat muun muassa psoriaasi, palmoplantaarinen pustuloosi ja jalan erilaiset ihottumat. Joskus varvasvälissä voi olla bakteerin aiheuttama infektio. Se on tavallisin isovarpaan ja seuraavan varpaan välissä (kuva ). Myös herpes voi muistuttaa jalkasilsaa (kuva ).
Bakteeri-infektio varvasvälissä. Bakteeri-infektio varvasvälissä voi muistuttaa silsaa. Se on kuitenkin tavallisimmin isovarpaan ja seuraavan varpaan välissä.
Herpes jalkaterässä.Toistuva, märkivä infektio jalassa voi olla herpesviruksen aiheuttama.
Muun kuin varvasvälisilsan osalta sieninäyte on usein tarpeen oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi. Sieniviljely sisältää mikroskooppinäytteen (niin sanottu sieninatiivi), jonka tulos on käytettävissä muutamassa päivässä. Sieniviljelystä saadaan lopullinen vastaus noin neljän viikon kuluessa. Sienilääke estää sienen kasvun näytemaljalla, ja paikallishoidossa onkin pidettävä vähintään kahden viikon tauko ennen sieniviljelyn ottamista. Nykyään käytetään myös sienen nukleiinihapon osoitustestiä, jossa ei tarvita edellä mainittua varoaikaa. Yleisin jalkasienen aiheuttaja on Trichophyton rubrum.
Jalkasilsan itsehoito
Varvasvälisilsa paranee yleensä 3–4 viikossa niin sanottuja atsoleita (klotrimatsoli, mikonatsoli, ketokonatsoli, tiokonatsoli, bifonatsoli) sisältävällä sienilääkevoiteella tai -puuterilla. Terbinafiinia sisältävää sumutetta, geeliä tai emulsiovoidetta käytetään viikon ajan, ja terbinafiini-liuosvalmisteella riittää kertakäsittely. Jalkasilsan hoitoon tarkoitetut paikallishoidot ovat käsikauppalääkkeitä, ja niitä käytetään pakkauksen ohjeen mukaan.
Tauti uusiutuu helposti, ja sen vuoksi jalkahygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota (ks. Jalkasilsan ehkäisy).
Jalkapohjan silsa ei yleensä parane paikallishoidolla.
Milloin hoitoon?
Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos varvasvälisilsan hoito on epäonnistunut tai jos silsan epäillään levinneen jalkapohjaan tai varpaankynsiin.
Jalkasilsan hoito
Jalkapohjan silsa hoidetaan paikallishoidon lisäksi sisäisellä sienilääkkeellä muutaman viikon ajan.
Jalkasilsan ehkäisy
Varvasvälit pestään ja kuivataan päivittäin huolellisesti, ja varvasvälien hautumista voidaan estää käyttämällä lampaanvillaa tai talkkia. Varvasvälien kunnon säännöllinen seuranta on tärkeää. Uimahalleissa ja pukuhuoneissa on suositeltavaa käyttää omia tossuja. Kenkiä kannattaa vaihtaa riittävän tiheästi niin, että ne kuivuvat kunnolla käyttökertojen välillä.
Kirjallisuutta
- Salava A. Ihon ja kynsien sieni-infektiot. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 5.3.2025.
- Ihoinfektiot. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 15.3.2023 (Viitattu 19.5.2025).
