Yleistä

Lihasrevähdyksellä (lihasrepeämällä) tarkoitetaan lihakseen syntynyttä vammaa, jossa katkeaa lihassäikeitä. Lievimmillään revähdys vaurioittaa vain pienen määrän lihassoluja, pahimmillaan kokonainen lihas voi katketa. Eri lähteiden mukaan noin kolmannes lihasrevähdyksistä sisältää myös lihaskalvovaurion ja valtaosa vammoista sijaitsee jänteen ja lihaksen liitosalueella. Pelkkä lihaksen vaurio on harvinaisempi.

Lihasrevähdys syntyy lihaksen ollessa kuormitettuna ja jännitettynä yleensä kovan ponnistuksen yhteydessä. Tyypillisesti näitä tilanteita syntyy urheilussa, mutta myös esimerkiksi työtilanteissa tai tapaturmissa. Myös suora isku lihakseen voi aiheuttaa lihaksen repeämän. Lihasrevähdyksestä on tärkeää erottaa liikkeen täysin estävä jännevamma, koska sen hoito on tietyissä tapauksissa hyvin erilaista.

Tavallisia lihasrepeämän syntypaikkoja ovat hauislihas, vatsan lihakset ja reiden takaosa sekä pohje, mutta revähdys voi sopivassa tilanteessa tulla miltei mihin tahansa lihakseen. Pohkeen gastrocnemius-lihaksen repeämää kutsutaan termillä ”tennis leg”, ja se eroaa akillesjänteen vammasta siten, että jalkaterän liikuttaminen yleensä onnistuu, joskin kivuliaasti, ja kipu tuntuu pohjelihaksen puolella.

Lihasrepeämässä lihaskudokseen syntyy verenvuotoa, joka on havaittavissa pian vamman jälkeen veripahkana tai myöhemmin kudoksiin ja ihon alle ilmaantuvana mustelmana. Repeämäkohta on aristava, ja lihaksen jännittäminen ja esimerkiksi repeämän aiheuttaneen liikkeen toistaminen kuormittamattakin on kivuliasta. Jos lihaskudosta on revennyt huomattava määrä, repeämäkohdassa voi tuntua kuoppa ja lihaksen voima voi olla heikentynyt. Jos voima on kokonaan poissa, on syytä epäillä jännevammaa. Lievissä lihasvammoissa, joissa repeämä on vähäinen ja lihaskalvo on pysynyt ehjänä, verenvuoto on lihaksen sisäistä. Laajemmissa lihasvammoissa, joissa myös lihaskalvo on vaurioitunut, verenvuoto voi levitä laajallekin alueelle ja ilmetä ihonalaisena verenpurkautumana.

Lihaskouristus voi ilmaantua suunnilleen samantapaisissa oloissa kuin revähdyskin. Sen lisäksi lihaskouristuksia (kramppeja) voi ilmaantua väsyneeseen lihakseen rasituksen aikana tai sen jälkeen. Runsas hikoilu ja kuumassa ympäristössä työskentely altistavat lihaskouristukselle. Lihaskouristus aiheuttaa myös kipua, ja lihaksen käyttäminen tuntuu kivuliaalta. Lihaksessa on tunnettavissa aristava alue, mutta kuopan sijasta pikemminkin supistunut kova lihas. Kouristusta ei ole aina helppo erottaa lihasrevähdyksestä, mutta lihaskouristuksen kipu yleensä hellittää, kun liikunta lopetetaan ja lihas saa levätä. Lihasrevähdyksen kipu sen sijaan jatkuu.

Ensiapu ja itsehoito

Lihasrepeämän ensiapuna on kohoasento ja lievästi vamma-aluetta puristava side. Kylmähoito voi alkuvaiheessa lievittää kipua, mutta pidempiaikaisessa käytössä se saattaa hidastaa kudosten paranemista eikä sitä näin ollen suositella pidempään käyttöön. Kylmähoidossa jääpussia tai kylmäpakkauksia pidetään kankaalla suojatun vamma-alueen kohdalla 15–20 minuuttia kerrallaan.

Vähäiset lihasvammat paranevat hyvin, ja niiden kuntouttaminen aloitetaan kivun sallimissa rajoissa jo parin päivän kuluttua vammasta. Kivun hoitoon voi käyttää tulehduskipulääkkeitä tai parasetamolia.

Lihaskouristuksen hoitona on krampin aiheuttaneen liikkeen lopettaminen, kevyt hieronta ja lihaksen varovainen venyttely sekä nesteen nauttiminen. Jos kramppi ei laukea, on syytä epäillä revähdystä.

Milloin hoitoon?

Kova kipu, lihaksessa tuntuva selvä kuoppa, lihaksen heikentynyt voima taikka oireen aiheuttama rajoite työkykyyn ovat aihe hakeutua ammattilaisen arvioon.

Sitkeä kiputila revähdyksenomaisen tilanteen jälkeen ja lihasalueen patti voivat joskus olla seurausta lihaksen sisäisestä veripahkasta, jonka osoittamiseksi ja laajuuden määrittämiseksi voi olla tarpeen tehdä ultraäänitutkimus. Veripahkaa ei tule tyhjentää ilman traumatologiaan perehtyneen ammattilaisen arviota.

Revähdyksen laajuudesta riippuen paraneminen kestää 2–6 viikkoa. Lievissä revähtymissä varovainen lihaksen käyttö ilman kuormitusta voidaan aloittaa jo vuorokauden kuluttua vammasta, laajempien revähdysten kohdalla noin viikon kuluttua. Raajaa voidaan tukea harjoittelun ajaksi kimmoisalla siteellä. Raskaampi harjoittelu on mahdollista vasta lihaksen voiman ja venyvyyden palattua normaaliksi, yleensä 3–6 viikon kuluttua. Aktiiviliikkujalla kuntoutukseen on hyvä yhdistää fysioterapeutin ohjaus.

Ehkäisy

Liikuntasuoritusten yhteydessä lihasrevähdyksiä voidaan ehkäistä lihasten lämmittelyllä ja venyttelyllä ennen suoritusta. Magnesiumin käytöllä ei tutkimuksissa ole voitu osoittaa tehoa kramppien ehkäisyssä.

Kirjallisuutta

  1. Kannus P. Lihasvammat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online, vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.3.2025.
  2. Garrison SR, Korownyk CS, Kolber MR ym. Magnesium for skeletal muscle cramps. Cochrane Database Syst Rev 2020;9:CD009402. PMID: 32956536
  3. Jan Wilke, Luiz Hespanhol, Martin Behrens. Is it all about fascia? A systematic review and meta-analysis of the prevalence of extramuscular connective tissue lesions in muscle strain injury. Orthop J Sports Med 2019; 7(12):2325967119888500.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00295