Yleistä

Märkärupi (impetigo contagiosa) on ihon pinnallinen bakteeritulehdus, jonka aiheuttaa tavallisimmin stafylokokki (Staphylococcus aureus) tai A-streptokokki (Streptococcus pyogenes) tai molemmat yhdessä. Märkärupi on tavallisin pienten lasten ohuessa ihossa, ja sitä esiintyy eniten kesällä. Se leviää kosketustartunnalla helposti samalla henkilöllä uusille alueille ja myös henkilöstä toiseen.

Märkäruven oireet

Märkärupi alkaa paikallisena punoittavana ja joskus aristavana ihomuutoksena, joka leviää ja voi rakkuloida. Rakkulan pohja erittää kudosnestettä, joka kuivuu kellertäväksi karstaksi ja ruveksi (kuvat ja ).

Kuva

Märkärupi suupielessä. Märkärupi (ks. Märkärupi) on tiettyjen bakteerien aiheuttama ihotulehdus, joka useimmiten on suupielessä. Iholle ilmaantuu punertavia rakkuloita ja myöhemmin kellertävää karstaa.

Kuva

Märkärupi sierainten ympäristössä. Bakteerien aiheuttama märkärupi (ks. Märkärupi) voi esiintyä myös sierainten ympäristössä ja ympäristön ihossa. Märkäinen ja usein keltainen karsta on tyypillistä.

Tyypillisiä märkäruven alkukohtia ovat leikki-ikäisillä suupielet, sierainten alue ja raajat, vastasyntyneellä taipeet. Märkärupi voi levitä kosketuksen kautta mille tahansa ihoalueelle. Märkäruvelle on tyypillistä yleisoireiden puuttuminen ja kutina.

Märkäruven toteaminen

Tauti todetaan tavallisesti tyypillisen taudinkuvan perusteella ihoa katsomalla. Kasvoissa märkärupi voi muistuttaa herpestä (yskänrokko, ks. Huuliherpes eli yskänrokko (Herpes simplex tyyppi 1)).

Märkäruven itsehoito

Pienialaisessa märkäruvessa (alle kuusi neliösenttimetriä) riittää paikallishoito antimikrobisella voiteella (neomysiinin ja basitrasiinin yhdistelmä tai fusidiinihappo) ja rupien liottelu. Ruvet on liotettava pesulapun avulla huolellisesti irti. Sen jälkeen ihoalueelle laitetaan antimikrobista hoitovoidetta kahdesti päivässä. Jos hoito tehoaa, niin sitä jatketaan noin viikon ajan.

Milloin lääkäriin?

Jos märkärupi leviää yli kuuden neliösenttimetrin alueelle, paikallishoito ei tehoa ja märkärupialue laajenee tai rupialueita esiintyy eri puolilla kehoa, on hakeuduttava lääkäriin. Tällöin tarvitaan paikallishoidon lisäksi suun kautta otettava antibioottikuuri. Rupien liottelun laiminlyönti on tavallinen hoidon epäonnistumisen syy, sillä bakteeri voi säilyä hengissä rupien alla.

Vastasyntyneen märkärupiepäilyssä on hakeuduttava lääkäriin välittömästi, sillä vastasyntyneillä infektio voi olla vaarallinen.

Märkäruven ehkäisy

Koska märkärupi leviää helposti kosketuksen välityksellä, voidaan tartuntavaaraa vähentää välttämällä märkärupialueiden koskettelua ja huolehtimalla hyvästä hygieniasta, kuten käsien saippuapesusta. Jotta estetään märkärupea leviämästä, päivähoitoon voi palata 48 tuntia paikallishoidon ja 24 tuntia suun kautta otettavan antibioottihoidon aloittamisen jälkeen.

Uusintainfektion syynä on usein sieraimiin jäänyt bakteeri, josta se sormella kaivetaan uudelleen esiin. Jos potilaalla on tulehduksellinen ihottuma (ekseema), sen hyvä hoito on tärkeää, sillä jatkuva ihorikko voi altistaa märkäruvelle.

Käytettyjä lähteitä

Autio P. Märkärupi (impetigo) ja muut pyodermiat. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 25.4.2018.

Renko M. Iho-infektiot. Kirjassa: Rajantie J, Heikinheimo M, Renko M (toim.). Lastentaudit. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Renko M. ja Peltoja V. Infektiota sairastavan lapsen eristäminen päivähoidosta. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 16.1.2019.