Lapsen näön kehitys

Vastasyntyneen näkökyky heti syntymän jälkeen on melko huono, mutta kehittyy nopeasti niin, että kahden viikon ikäisenä lapsi havaitsee edessä ja lähellä olevia esineitä. Kahden–kolmen kuukauden iässä lapsi osaa luoda katseyhteyden ja pystyy seuraamaan edessään liikkuvaa esinettä. Lapsen ensimmäiset kolme kuukautta ovat tärkeitä näköjärjestelmän kehitykselle. Puolen vuoden ikään mennessä hän katselee käsiään ja tunnistaa tutut esineet pidemmän matkan päästä. Kymmenen kuukauden ikään mennessä vauva havaitsee helposti sivulta tulevan liikkeen ja yrittää nyppiä lattialla olevia roskia. Vuoden ikäinen lapsi huomaa 5 mm:n läpimittaisen esineen lattialla. 3–4-vuotiaat pärjäävät hyvin näkötaulujen katselussa. Tässä vaiheessa voidaan usein jo todeta mahdollista näön heikkoutta, jolloin lapsi ohjataan silmälääkärien hoitoon.

Neuvolassa näköä ja silmiä tutkitaan ikäkausitarkistuksissa useammallakin tavalla. Näihin tutkimuksiin sisältyy silmän punaheijasteen toteaminen (synnynnäisen kaihin poissulkemiseksi) sekä lamppukoe ja peittokoe, joilla selvitetään mahdollista karsastusta.

Karsastus

Karsastukseksi kutsutaan tilaa, jossa silmät eivät kohdistu samaan pisteeseen. Ilmikarsastus on helposti havaittavissa, mutta piilokarsastuksen toteaminen edellyttää tarkempaa tutkimista. Karsastus tulisi havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ellei näin tapahdu, toisen silmän näön kehittyminen voi jäädä merkittävästi heikommaksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että pienellä imeväisellä toinen silmä voi ajoittain karsastaa varsinkin silloin, kun lapsi on väsynyt. Tilapäisen karsastuksen tulisi hävitä 4–6 kuukauden ikään mennessä. Jos näin ei käy, asia on aina syytä ottaa esiin neuvolassa.

Karsastuksen hoito aloitetaan usein lääkärin tutkimusten jälkeen tarvittaessa niin kutsutulla peittohoidolla. Karsastuksen hoitona käytetään myös leikkaushoitoa. Lue lisää artikkelista Karsastus lapsella.

"Laiska silmä"

Jos karsastus tai muu silmän näköhäiriö aiheuttaa sen, että pieni lapsi käyttää katselemiseen vain toista silmäänsä, huonomman silmän näkökyky voi merkittävästi heikentyä. Ilmiöllä on latinankielinen nimi amblyopia, ja se tulisi pyrkiä havaitsemaan mahdollisimman pikaisesti. Hoitona voidaan tällöin käyttää paremman silmän peittämistä ja huonomman silmän harjaannuttamista silmälääkärin antamien ohjeiden mukaisesti. Jos siis herää epäily, että lapsi käyttää vain toista silmäänsä, on aina syytä ottaa yhteys neuvolaan tai silmälääkäriin.

Muita näkemisen ongelmia

Silmän taittovirheitä tunnetaan kolmenlaisia: likitaittoisuus, kaukotaittoisuus ja hajataittoisuus. Niistä ensimmäinen on selvästi yleisin ja johtuu siitä, että silmän linssi taittaa valonsäteet liian eteen. Kaukotaittoisuudessa on kyse päinvastaisesta ongelmasta. Hajataittoisuus johtuu silmän valoa taittavien rakenteiden (usein sarveiskalvon tai mykiön) epäsymmetrisestä rakenteesta. Hajataittoisuudessa valo ei tarkennu tarkasti yhteen pisteeseen. Likitaittoisuutta hoidetaan "miinuslaseilla" ja kaukotaittoisuutta "pluslaseilla". Lue lisää artikkelista Silmän taittovirheet (kaukotaittoisuus, likitaittoisuus ja hajataittoisuus).

"Värisokeudella" tarkoitetaan häiriötä värien aistimisessa, ja sen vaikeusaste vaihtelee suuresti. Noin 8 %:lla miespuolisista ja 1 %:lla naispuolisista henkilöistä esiintyy jonkinlaista värien näkemisen vaikeutta. Ongelma on valtaosin synnynnäinen, ja yleensä se havaitaan neuvolan tai koulun näöntarkastuksissa. Parantavaa hoitoa ei tunneta. Lue lisää artikkelista Värisokeus ja poikkeava värinäkö.

Lapsilla harvinaisia mutta aikuisilla yleisiä silmäsairauksia, joihin liittyy näköhäiriöitä, ovat kaihi ja glaukooma. Näistä on omat artikkelinsa Kaihi lapsella ja Silmänpainetauti (glaukooma) lapsella.