Parvorokon oireet

Parvorokko eli ns. viidestauti on parvoviruksen aiheuttama rokkotauti, jossa poskiin ilmaantuu aluksi voimakas punoitus. Sitä seuraa muutamassa päivässä yleistyneempi ihottuma, joka vähitellen muuttuu verkkomaiseksi kuvioitukseksi etenkin raajoissa. Ihottuma kestää tyypillisesti 3–7 vrk, mutta voi hävitä ja ilmaantua uudestaan viikkojenkin ajan.

Lämpötilan vaihtelut, rasitus, auringonvalo ja henkinen stressikin voivat pahentaa ihottumaa. Parvorokkoa potevat useimmiten 5–15-vuotiaat, ja heidän yleisvointinsa on hyvä. Pienellä osalla (15–30 %) potilaista esiintyy kuumetta, päänsärkyä ja yskää tai nuhaa. Nämä oireet edeltävät ihottuman ilmaantumista. Joskus vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla esiintyy myös nivelvaivoja ihottuman häviämisen jälkeenkin.

Jos parvovirus tarttuu raskaana olevaan naiseen, joka ei ole aiemmin sairastanut parvorokkoa, virus voi myös tarttua sikiöön. Alkuraskauden infektio voi johtaa keskenmenoon, jonka riski on noin 10 %. Parvovirustartunta voi aiheuttaa sikiön anemiaa ja sydänlihastulehduksen, joista saattaa seurata sikiön kudosten turvotusta. Parvovirus ei aiheuta epämuodostumia.

Jos perheessä todetaan parvorokkoa äidin ollessa raskaana, asia tulee ottaa esille neuvolakäynnillä. Äidin mahdollinen tartunta selvitetään verestä tehtävällä vasta-ainemäärityksellä. Jos äidin verikoe osoittaa, että hän on aiemmin sairastanut parvorokon (yli 50 % raskaana olevista), ei jatkotoimenpiteitä tarvita. Jos sen sijaan todetaan tuore tartunta, ohjataan asianomainen äitiyspoliklinikalle raskauden tarkempaan seurantaan. Vasta-ainetestissä negatiivisten äitien tilanne voidaan kontrolloida muutaman viikon jälkeen epidemiatilanteesta riippuen. Erityisesti jatkuvasti altistuville (esim. päiväkodissa työskenteleville) vasta-ainetesti uusitaan 2−3 viikon välein, ja usein myös asianomainen siirretään toiseen työpisteeseen selvitysten ajaksi, kunnes epidemia on ohi. Jos parvovirusinfektio on saatu raskauden alkupuolella, sikiön vointia seurataan yleensä kaikututkimuksilla mahdollisen anemiaan liittyvän turvotuksen toteamiseksi. Tarvittaessa sikiön mahdollinen infektoituminen voidaan tutkia lapsivesinäytteestä.

Parvorokon ehkäisy

Parvovirusta vastaan ei ole olemassa rokotusta. Virus tarttuu melko herkästi ihmisestä toiseen ja tartuttavuus on suurimmillaan ennen ihottuman ilmaantumista. Niinpä tartunnan ehkäisemiseksi ei perheissä tai päiväkodissa ole paljon tehtävissä. Parvovirus aiheuttaa usein pieniä epidemioita keväisin. Taudin itämisaika tartunnasta on 4–28 vrk (keskimäärin 16 vrk). Aikuisikäisistä, mukaan lukien raskaana olevat, runsaat puolet (60 %) on sairastanut parvorokon, ja heillä uusintainfektion saaminen on erittäin epätodennäköistä.

Parvorokon itsehoito

Parvorokko paranee itsestään eikä aiheuta jälkitauteja. Tauti on useimmiten niin lieväoireinen, että lääkityksiä ei tarvita.

Käytettyjä lähteitä

Renko M. Parvorokko. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 16.1.2019.

Alanen A. Toksoplasma-, parvovirus- ja sytomegalovirusinfektiot raskauden aikana. Duodecim 2010;126(2):159-166