Yleistä

Nämä taudit ovat vakavia hengitystieinfektioita, joita aiemmin tunnistamattomat, eläimistä peräisin olevat koronavirukset ovat aiheuttaneet ihmisille 2000-luvulla. Ne ovat toisilleen sukua olevia viruksia ja sukua myös uusimmalle pandeemiselle koronavirukselle, jonka aiheuttamia infektiota ja rokotuksia on käsitelty erillisissä artikkeleissa.

MERS

MERS (Middle East respiratory syndrome) on tautina samankaltainen kuin henkeä uhkaava influenssa (esim. lintuinfluenssa). Näitä ei voida erottaa toisistaan ilman laboratoriotutkimusta. Hengitystieinfektion oireet alkavat keskimäärin 5 päivän (3–14 päivää) kuluessa tartunnasta. Kuolemaan johtava kehitys kulkee keuhkopöhön ja hengitysvaikeuksien ja joskus maksan ja munuaisten pettämisen kautta.

MERSin aiheuttaa eläimistä ihmisten taudinaiheuttajaksi siirtynyt, aiemmin tuntematon koronavirus. Virus on luontaisesti kamelien (dromedaarien, "yksikyttyräisten kamelien") infektio. Kamelit ovat terveitä tai sairastuvat vain lievästi mutta erittävät silti virusta. Ensimmäinen taudin tapaus ihmisellä todettiin Jordaniassa huhtikuussa 2012. Tammikuuhun 2026 mennessä laboratorioissa on varmistettu 2 635 tautitapausta, joista valtaosa Saudi-Arabiassa. Vuoden 2020 lopun jälkeen maailmassa on todettu 124 varmistettua MERS-tartuntaa eli keskimäärin 21 tartuntaa vuodessa. Tämä lienee vain pieni osa taudeista, koska lieviä tapauksia ei tunnisteta. Infektioon on kuollut noin 35 % sairastuneista. Eniten tautiin ovat sairastuneet yli 50-vuotiaat miehet, ja tappavin se on ollut yli 60-vuotiailla, joilla on kroonisia sairauksia. Päinvastoin kuin SARSin, MERSin tapauksia todetaan edelleen ihmisillä, mutta sairastuneiden määrä on vähentynyt merkittävästi huippuvuodesta 2014. Kaikkiaan sairastumistapauksia on todettu lähes 30 maassa Saudi-Arabiasta Iraniin. Viime vuosina lähes kaikki yksittäiset tapaukset on todettu Saudi-Arabiassa. Lähi-Idän ulkopuolella runsaampaa leviämistä on ollut vain Etelä-Koreassa. Korean tapaukset liittyivät Lähi-Idästä tulleen potilaan käynnistämään sairaalaepidemiaan. Euroopassa todetut, yksittäiset MERS-infektiot on yleensä todettu henkilöillä, jotka ovat olleet pyhiinvaellusmatkalla Saudi-Arabiassa.

MERS-virus ei ole aiheuttanut missään laajempaa epidemiaa eli taudin leviämistä laajemmin väestössä. Tiedetään, että yli 90 % sairastuneista oli ennen sairastumistaan ollut kosketuksissa dromedaariin tai MERS-tautia sairastavaan henkilöön. Sairaalasyntyisiä tartuntoja on ollut noin neljännes ja joka viidennessä tapauksessa sairastunut on ollut terveydenhuollossa työskentelevä. Ellei virus muunnu nykyisestä, MERS-viruksen ei oletetakaan kykenevän laajaan leviämiseen, koska sen leviämiskerroin on pienempi kuin 1 (R0 = 0,50; ks. Infektioiden tartunta, taudin synty ja leviäminen).

Milloin tautia on epäiltävä?

Suomessa vaikeaan hengitystieinfektioon sairastunut henkilö, joka on matkaillut epidemiamaissa (lähinnä Saudi-Arabiassa), voidaan tutkia MERS-infektion suhteen hengitystie-eritteistä tehtävällä viruksen geenien osoittamisella (PCR-testillä). Matkan jälkeiset nuhakuumeet ovat kuitenkin niin yleisiä, että MERS-epäilyn heräämiseksi taustalla pitäisi olla myös kosketus dromedaariin. Useita lääkkeitä on kokeiltu hoidoksi, mutta varmuudella tehokasta lääkettä ei ole vielä käytössä. Rokotetta ei ole käytettävissä.

Ehkäisy

Maailman terveysjärjestö (WHO) pitää tavallisen matkailijan riskejä pieninä eikä suosita matkustamisrajoituksia. Se suosittelee kuitenkinArabian niemimaalla matkustaville, kroonisia sairauksia sairastaville se suosittelee kuitenkin kamelien läheisyyden välttämistä. Lisäksi suositellaan noudattamaan hyvää käsihygieniaa ja kuolleiden eläinten tai eläinperäisten raakojen ruoka-aineiden koskettelun välttämistä. Riskiryhmät ovat jokseenkin samat kuin influenssassa. Nykykäsityksen mukaan taudin ehkäisyn avain maissa, joissa sitä esiintyy, on kameleihin ja kamelien ja ihmisten rinnakkaiseloon suunnatuissa toimissa.

Todennäköisesti MERS-virustartunta tapahtuu usein käsien välityksellä, joskus pisaratartuntana. Potilaita hoidettaessa käytetään suojakäsineitä ja silmä- ja hengityssuojaimia ja huonetilat puhdistetaan tavanmukaisilla desinfektioaineilla.

SARS

Jo pitkään tunnetut ja Suomessakin yleiset ihmisten koronavirukset ovat yleensä lievien nuhakuumeiden eli flunssien aiheuttajia. SARS (severe acute respiratory syndrome) oli uutena ilmaantunut ja henkeä uhkaava tauti, joka aiheutti epidemian vuosina 2002–2003. Sen aiheutti aiemmin tuntematon eläinkunnan koronavirus. Kyseessä on siis zoonoosi eli eläimestä ihmiseen tarttuva tauti.

SARS lähti liikkeelle Guangdongin alueelta Kiinasta marraskuussa 2002. Varsinainen epidemia levisi vuoden 2003 keväällä muutamien kuukausien aikana Kaakkois-Aasiassa. Kiinassa matkanneet eri maiden kansalaiset saivat yksittäisiä tartuntoja, mutta Kiinan lisäksi tauti levisi vain Kanadassa kiinalaisyhteisössä. Tautiin sairastui maailmanlaajuisesti noin 8 500 henkeä, joista noin joka kymmenes kuoli. Kuolleisuus painottui vanhempiin ikäryhmiin. Lapsilla tauti oli lievä. Ainutlaatuista oli, että sairastuneista 20 % oli sairaalassa potilaita hoitaneita (sama osuus kuin MERSin kohdalla). Taudin aiheuttaja tunnistettiin runsaan kuukauden tutkimusten jälkeen kansainvälisen yhteistyön avulla. Samalla sen levinneisyysreitit kartoitettiin. Virus lienee peräisin Kiinassa ruoaksi käytetyistä sivettikissoista (ovat näätäeläimiä), joilla on havaittu samantyyppisiä viruksia.

SARS tarttui käsien välityksellä ja pisaratartuntana lähikontaktissa. Sen itämisaika oli noin 5 vuorokautta, enintään 10 vuorokautta. Tyypillinen tauti alkoi korkealla kuumeella, päänsäryllä ja lihaskivuilla. Myöhemmin keuhkokuume ja sen paheneminen vaativat osalla potilaista hengityskonehoitoa. SARS-potilaat eristettiin taudin leviämisen estämiseksi. Samoin potilaaseen lähikontaktissa olleet eristettiin, kunnes oli varmaa, ettei heillä ole tartuntaa.

Diagnoosi varmistettiin laboratoriokokeilla. SARSiin kokeiltiin erilaisia viruslääkkeitä huonohkolla menestyksellä. Tautiin on myöhemmin pyritty kehittämään rokotetta, mutta sen tehosta ei ole vielä kokemusta, koska SARS-tapauksia ei ole ilmaantunut vuoden 2003 jälkeen. Sitä ei tarvitse enää epäillä, sairastuipa hengitystieinfektioon missä päin maailmaa hyvänsä. SARS-virukselle on kehitetty nopeasti tuloksen antava geenitesti, mutta sille ei ole nyt käyttöä. SARS-virusta säilytetään useissa laboratorioissa tutkimustyötä varten. Todennäköisesti virus piileskelee edelleen eläinkunnassa.

Lisätietoa

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos: Toimenpideohje MERS-koronavirustapauksiin: https://thl.fi/ohjeita-ammattilaisille/toimenpideohje-mers-koronavirustapauksiin

Maailman terveysjärjestö: https://www.who.int/emergencies/disease-outbreak-news/item/2023-DON484