Aurinkokeratoosia (keratosis solaris) sanotaan myös aktiiniseksi keratoosiksi ja seniiliksi keratoosiksi. Se on orvaskeden okasolujen kypsymishäiriö. Aktiinisia keratooseja tulee lähes jokaiselle valkoihoiselle suomalaiselle, jos vain elää tarpeeksi vanhaksi. Niille altistaa ennen kaikkea auringonsäteily, mutta myös solariumin ja UV-valohoitojen ultraviolettisäteily, tupakointi ja immunosuppressiivinen lääkitys (erityisesti elinsiirtopotilailla). Arviolta noin joka neljäs aurinkokeratoosi paranee itsestään. Aurinkokeratoosi voi vuosien kuluessa edetä ihon pintasyöväksi (Bowenin tauti) ja edelleen ihon okasolusyöväksi. Riski yksittäisen aurinkokeratoosin muuttumisesta okasolusyöväksi on kuitenkin pieni. Aurinkokeratoosi etenee okasolusyöväksi sitä todennäköisemmin, mitä enemmän iholla on aurinkokeratooseja ja mitä vaikeampi niissä oleva okasolujen kypsymishäiriö on.

Aurinkokeratoosin oireet

Aurinkokeratoosi on melko tarkkarajainen, karhea, punertava läiskä auringolle altistuneella ihoalueella (ks. kuva ).

Kuva

Nenän aurinkokeratoosi. Aurinkokeratoosi (AK, aktiininen keratoosi, keratosis solaris/actinica) tulee nimensä mukaisesti auringon UV:n rasittamalle ihoalueelle. Punoittava, karhea laikku, usein useitakin, joka ei parane kortikoidivoiteella, on useimmiten AK. Kuvan leesion paras hoito on nestetyppijäädytys. Laaja-alaisen AK:n hoitoon hyvä vaihtoehto on fotodynaaminen hoito (PDT).

Se voi tummua, jolloin se muistuttaa hyvänlaatuista kookasta kesakkoa eli lentigoläiskää (ks. kuva ).

Kuva

Aurinkokeratoosi nenän iholla. Tummunut aurinkokeratoosi nenänselässä muistuttaa hyvänlaatuista kookasta kesakkoa.

Aurinkokeratoosien koko vaihtelee muutamasta millimetristä muutamaan senttimetriin. Joillakin on vain yksi läiskä, mutta toisilla niitä voi olla kymmeniä (ks. kuva ).

Kuva

Aurinkokeratooseja otsassa.

Aurinkokeratoosissa on joskus voimakas keratiinin eli sarveisaineen muodostus (ks. kuva ). Silloin se muistuttaa rasvasyylää.

Kuva

Aurinkokeratoosi nenän tyvessä. Nenän tyven liikasarveistunut aurinkokeratoosi hoidettiin 98-vuotiaalta potilaalta nestetyppijäädytyksellä. Diagnoosi varmistettiin stanssibiopsialla.

Kova sarveistappi, ihosarvi, on useimmiten aurinkokeratoosin oire (ks. kuva ), mutta ihosarvi voi olla myös ihon pintasyöpä, okasolusyöpä tai virussyylä. Aktiininen keiliitti on huulten aurinkokeratoosi, hilsehtivä, karstainen rokahtuma, joka ei parane voiteilla (ks. kuva ).

Kuva

Ihosarvi (cornu cutaneum) kasvoilla. Kova sarveistappi, ihosarvi, on useimmiten aktiinisen keratoosin oire, mutta sen pohjalla voi olla myös okasolusyöpä. Lisää tietoa aiheesta: ks. artikkeli Aurinkokeratoosi.

Kuva

Aktiininen keratoosi huulessa. Tämä sitkeä, toistuvasti rohtuva ja kuoriutuva ihomuutos alahuulessa on aktiininen keratoosi (aktiininen keiliitti). Se on aihe tarkempaan tutkimiseen ja koepalojen ottoon.

Aurinkokeratoosin toteaminen

Tavalliset aurinkokeratoosit tunnistetaan läiskien ulkonäön perusteella. Tarvittaessa otetaan koepala mikroskooppitutkimusta varten.

Aurinkokeratoosin hoito

Yksittäiset aurinkokeratoosit voidaan jäädyttää nestetypellä (–196 °C). Aurinkokeratoosi paranee n. 90 %:ssa nestetyppijäädytyksistä. Apteekissa myytävän syylien jäädytykseen tarkoitetun dimetyylieetterin ja propaanin seoksen (Wartner®, –57 °C) teho ei riitä aurinkokeratoosien hoitoon.

Jos aurinkokeratooseja on samalla ihoalueella useita, käytetään kenttähoitoa, jolla hoidetaan myös vielä silmälle näkymättömät muutokset. Kenttähoito voidaan tehdä fotodynaamisella eli valoaktivaatiohoidolla, imikimodi-voiteella tai 5-fluorourasiililla. Lääkäri valitsee hoidon tapauskohtaisesti.

Kaikki hoidot aiheuttavat aurinkovaurioalueelle rupeutumista, joka rauhoittuu parin viikon sisällä hoidon päättymisestä. Jos yhdelle hoidolle ei saada vastetta, jatketaan kenttähoitoa usein toisella menetelmällä. Valovaurioituneelle iholle voi hoitojen jälkeen tulla myöhemmin uusia aurinkokeratooseja, joten kotiseuranta on paikallaan.

Aurinkokeratoosien hoitoon hakeudutaan kiireettömästi lähiviikkoina.

Aurinkokeratoosin ehkäisy

Iho suojataan auringolta lieripäähineellä ja vaatetuksella. Keskipäivän aurinkoa on hyvä välttää.

Aurinkosuojavoidetta (suojakerroin 50) käytetään niille alueille, joita vaatteet eivät suojaa.

Silmät ja silmäluomet suojataan aurinkolaseilla.

Joskus lääkäri määrää tretinoiinia sisältävän voiteen (reseptivalmiste), joka saattaa ehkäistä aurinkokeratoosien kehittymistä.

Muita ihon kasvaimiin liittyviä artikkeleita

Käytettyjä lähteitä

Isoherranen K, Koskenmies S, Övermark M, ym. Aktiinisen keratoosin diagnostiikka ja hoito. Duodecim 2015; 131(9):863-70.