Yleistä

Myosiitteja on useita eri tyyppejä. Tunnetuimmat ovat monilihastulehdus (polymyosiitti), iho-lihastulehdus (dermatomyosiitti) ja inkluusiokappalemyosiitti, joka on yleisin myosiitti yli 45-vuotiailla.

Myosiitit ovat harvinaisia, Suomessa niitä todetaan alle 50 uutta tapausta vuodessa.

Tauti voi alkaa missä iässä hyvänsä, mutta yleisimmin se alkaa vasta 45–70-vuotiaana. Sairastuneista hieman suurempi osa on naisia kuin miehiä.

Myosiittien oireet

Monilihastulehduksen eli polymyosiitin tärkein oire on hitaasti kehittyvä symmetrinen lihasheikkous. Heikkous kohdistuu pääasiassa raajojen tyviosien lihaksiin (reidet, pakarat ja hartiaseutu). Lihasheikkous vaikeuttaa näin ollen esimerkiksi tuolilta nousua ja käsien nostamista olkapäätason yläpuolelle. Myös lihasarkuutta saattaa esiintyä.

Sairauteen voi liittyä yleisoireita, kuten lievää lämpöilyä ja laihtumista.

Inkluusiokappalemyosiitille on tyypillistä epäsymmetrinen etenevä reisilihasten ja sormien koukistajalihasten heikkous. Lisäksi yli puolella potilaista esiintyy nielemisvaikeuksia sairauden aikana. Myös hengityslihasten ja kasvojen alueen lihasten lievää heikkoutta saattaa esiintyä.

Iho-lihastulehdus eli dermatomyosiitti alkaa yleensä vaihtelevin iho-oirein. Tyypillinen ihomuutos on tummanpunainen, hieman koholla oleva ihottumaläiskä raajojen ojentajapuolella ja kämmenselissä. Iho-oireiden lisäksi esiintyy samanlaisia lihasoireita kuin polymyosiitissa.

Milloin hoitoon?

Mikäli ilmaantuu raajojen lihasheikkoutta, joka tuntuu vaikeutuvan pikku hiljaa, ja tämän kanssa mahdollisesti lihasarkuutta, nielemisvaikeutta tai raajojen ihottumaa, kannattaa hakeutua lääkäriin.

Myosiittien toteaminen

Lihastulehdusepäilyssä tutkitaan ensin verikokeista senkka eli lasko, verenkuva, CRP ja lihasentsyymipitoisuus.

Niin sanottu lihassähkö- eli ENMG-tutkimus on tärkein tutkimus lihastautia epäiltäessä. Sen jälkeen jatketaan tarvittaessa lihasten magneettikuvauksella. Siinä havaitusta sopivasta kohdasta voidaan ottaa lihaskoepala ja tutkia se mikroskooppisesti.

Myosiittien hoito

Säännöllinen lihaskuntoa ja -voimaa ylläpitävä harjoittelu on hyödyllistä. Tavallisesti tehdään yksilöllinen kuntoutussuunnitelma lääkärin ja fysioterapeutin yhteistyönä.

Tärkein lääkehoitomuoto on suun kautta otettava glukokortikoidi. Glukokortikoidia käytetään tavallisesti useita vuosia. Jos glukokortikoidi ei riitä, käytetään immuunijärjestelmän liiallista aktiivisuutta heikentävää lääkitystä. Hoitotulokset eivät kuitenkaan ole kovin hyviä, vaan sairaus pyrkii etenemään vuosien mittaan. Eteneminen on kuitenkin hyvin hidasta.

Myosiittien ehkäisy

Tulehduksellisiin lihastauteihin ei tunneta ehkäisyä. Myöskään omilla elintavoilla ei niiden syntyyn tai taudinkulkuun voi vaikuttaa.