Yleistä

Autoimmuunisairaudet ovat kroonisia sairauksia, joissa elimistön immuunijärjestelmä hyökkää omia kudoksia ja soluja vastaan, ikään kuin ne olisivat vieraita taudinaiheuttajia. Autoimmuunisairaus-termissä sana auto tarkoittaa "itse", immuuni viittaa elimistön puolustusjärjestelmään.

Normaalisti immuunijärjestelmä tunnistaa hyvin bakteereja, viruksia ja muita haitallisia mikro-organismeja ja suojaa elimistöä tuhoamalla niitä. Autoimmuunisairauksissa tämä tunnistusmekanismi häiriintyy. Tilanne johtaa jatkuvaan tulehdukseen ja kudosvaurioon, joka voi rajoittua johonkin elimeen, kuten diabeteksessa, tai vaikuttaa laajemmin elimistössä, kuten systeemisessä lupus erythematosuksessa (SLE).

Autoimmuunisairauksien esiintyvyys

Autoimmuunisairauksia sairastaa noin 7–10 % väestöstä. Taudit ovat huomattavan paljon yleisempiä naisilla kuin miehillä. Usein autoimmuunitaudit esiintyvät suvuittain. Samalla ihmisellä voi olla myös useita autoimmuunisairauksia.

Autoimmuunisairauksille altistavat tekijät

Autoimmuunisairauksille voivat altistaa perintötekijät, kuten HLA-geenialueen tai muiden immuunivasteen säätelyyn vaikuttavien geenien muutokset. Sairauden kehittyminen vaikuttaa kuitenkin olevan monen tekijän yhteisvaikutusta. Taudin alkamiseen vaikuttavat myös ympäristötekijät, kudosvauriot ja immuunijärjestelmän säätelyhäiriöt. Ajatellaan, että ympäristötekijät voivat laukaista taudin geneettisesti alttiilla yksilöllä. Mahdollisia laukaisevia ympäristötekijöitä voivat olla infektiot, tupakointi, suoliston mikrobiston epätasapaino, epäterveellinen ravitsemus, erilaiset kemialliset altisteet, stressi ja hormonaaliset tekijät.

Autoimmuunisairauksia

Erilaisia autoimmuunisairauksia on todettu yli 80. Taudinkuva voi olla hyvin monimuotoinen, ja oireet voivat vaihdella lievistä vaikeisiin. Joissakin sairauksissa oireita on vain yhdessä elimessä ja toisissa laajasti eri puolilla elimistöä. Useimmat autoimmuunisairaudet ovat pitkäaikaisia. Autoimmuunisairauksia ovat esimerkiksi seuraavat:

• Tyypin 1 diabetes: Immuunijärjestelmä tuhoaa haiman insuliinia tuottavat beetasolut.
• Nivelreuma: Hyökkäys kohdistuu nivelten kudoksiin, mikä aiheuttaa tulehdusta ja nivelten vaurioitumista.
• Kilpirauhasen autoimmuunityreoidiitti: Verestä löytyy vasta-aineita kilpirauhasen kudoksia kohtaan. Useimmiten kilpirauhanen surkastuu vähitellen vuosien kuluessa, jolloin kehittyy kilpirauhasen vajaatoiminta.
• Systeeminen lupus erythematosus (SLE) voi vaikuttaa useisiin elimiin, kuten ihoon, niveliin, munuaisiin ja hermostoon.
• Keliakia ja ihokeliakia: Gluteeni aiheuttaa autoimmuunireaktion ohutsuolessa.
• Multippeliskleroosi (MS): Vasta-aineita muodostuu aivojen tai selkäytimen valkean aineen hermohaarakkeita ja niitä ympäröivää myeliinivaippaa vastaan.
• Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus (IBD): Tulehdukselliset suolistosairaudet voivat syntyä perinnöllisesti alttiille henkilöille suolistobakteerien, ravintotekijöiden ja muiden ympäristötekijöiden vaikutuksesta, jolloin puolustusjärjestelmän poikkeavuus aiheuttaa epänormaalin torjuntareaktion suolen limakalvoa vastaan.
• Primaarinen biliaarinen kolangiitti ja primaarinen sklerosoiva kolangiitti ovat sappiteiden autoimmuunitulehduksia.
• Autoimmuuninen hemolyyttinen anemia(AIHA): Punasolujen osia vastaan syntyneet vasta-aineet aiheuttavat punasolujen hajoamisen.
• Idiopaattinen trombosytopeeninen purppura (ITP): Immuunijärjestelmä tuhoaa verihiutaleita.
• Addisonin tauti: Harvinainen lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminnasta aiheutuva sairaus.
• Psoriaasi: Krooninen immuunivälitteinen tulehdustauti, joka voi ihon lisäksi aiheuttaa oireita myös kynsissä ja nivelissä.
• Vitiligo: Melanosyytteihin kohdistuva autoimmuunireaktio aiheuttaa ihon pigmentin katoamista.
• Skleroderma (systeeminen skleroosi): Harvinainen reumasairauksien ryhmään kuuluva autoimmuunitauti, jossa tulehdusreaktio ahtauttaa verisuonia, lisää niiden supistumisherkkyyttä ja johtaa ihon ja monien sisäelinten sidekudoksen kovettumiseen. Iholle rajoittuvassa sklerodermassa sidekudoksen kovettumista tapahtuu vain ihossa.
• Dermatomyosiittissa ja polymyosiitissa vasta-aineita muodostuu lihassoluja vastaan.
• Selkärankareuma ja aksiaalinen spondyloartriitti ovat nuorella iällä alkavia reumasairauksia.
• Sjögrenin oireyhtymä on reumaattisiin sairauksiin kuuluva systeeminen sidekudostauti, jossa tulehdusreaktio kohdistuu ensisijaisesti limakalvojen avoeritteisiin rauhasiin. Silmien ja suun kuivuus ovat tavallisimmat oireet.
• Myasthenia gravis: Autoimmuunivaste kohdistuu hermo-lihasliitoksen reseptoreihin, mikä aiheuttaa lihasheikkoutta.
• Guillain–Barrén oireyhtymä: Harvinainen yleensä infektion jälkeen kehittyvä autoimmuunireaktio ääreishermostossa.
• Autoimmuuninen sydänlihastulehdus (myokardiitti) voi kehittyä esimerkiksi virusinfektion jälkeen.
• Kawasakin tauti: Harvinainen verisuonitulehdus, jossa on autoimmuunisia piirteitä.

Autoimmuunisairauksien hoito

Autoimmuunisairauksia ei useimmiten voida parantaa kokonaan, mutta niitä voidaan hoitaa immuunivasteen ja oireiden hillitsemiseksi. Autoimmuunisairauksien hoito perustuu immuniteettia rauhoittaviin tai niiden toimintaa muokkaaviin lääkkeisiin, joiden tavoitteena on hillitä immuunijärjestelmän yliaktiivisuutta ja estää kudosvaurioita. Usein käytetään esimerkiksi glukokortikoideja tai taudin kulkuun vaikuttavia reumalääkkeitä, kuten metotreksaattia. Voidaan käyttää myös biologisia lääkkeitä, jotka kohdistuvat tiettyihin immuunijärjestelmän osiin. Muitakin hoitomuotoja on, esimerkiksi JAK-inhibiittorit tai immunoglobuliinihoito.

Hoito valitaan sairauden, vaikeusasteen ja elinvaikutusten mukaan, ja tavoitteena on oireettomuus mahdollisimman pienellä lääkekuormalla ja vähäisillä haittavaikutuksilla.

Toimintakyvyn ylläpitämiseksi voidaan tarvita myös oireiden mukaista hoitoa ja muita tukihoitoja, kuten tulehduskipulääkkeitä, fysioterapiaa ja kuntoutusta.

Monissa autoimmuunisairauksissa tulehdusreaktiota hillitsevää lääkitystä ei tarvita, vaan hoidetaan sairaudesta johtuvia seuraamuksia. Esimerkiksi autoimmuunitulehduksesta johtuvaa kilpirauhasen tai lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoimintaa hoidetaan hormonivalmisteella ja pernisiöösiä anemiaa B₁₂-vitamiinilla.

Autoimmuunitautien ehkäisy

Autoimmuunisairauksien syntyä ei voida täysin ehkäistä. Tupakoinnin välttämisestä ja monipuolisesta elimistön mikrobistosta voi kuitenkin olla hyötyä. Terveen ja monimuotoisen elimistön normaalikasvuston kehittymistä tukevat syntyminen alateitse sektion sijaan, rintaruokinta, terveellinen ruokavalio (vähärasvainen, vähäsokerinen ja kuitupitoinen), liikkuminen luonnossa ja elinympäristön luonnon monimuotoisuus.