Parodontiitti on suun tulehdussairaus, joka tuhoaa hampaan kiinnityskudoksia (hammasta ympäröivä osa leukaluuta, juurenpinnan sementti ja niitä yhdistävät sidekudossäikeet). Tauti kehittyy pitkäaikaisen ientulehduksen seurauksena parodontiitille alttiilla yksilöllä, kun tulehdus johtaa ns. luunsyöjäsolujen aktivaatioon hammasta ympäröivässä luussa. Parodontiitin aiheuttama kiinnityskudosmenetys voi rajoittua vaikkapa yhden hampaan alueelle tai käsittää pahimmillaan suuren osan hampaistosta. Toisin kuin ientulehdus eli gingiviitti, joka paranee jälkiä jättämättä, parodontiitti aiheuttaa pysyviä kudosvaurioita. Parodontiitti on yleinen tulehdussairaus aikuisväestössä, mutta tupakoitsijat ja diabeetikot sairastuvat siihen usein jo nuoruusiässä.

Parodontiitin syyt

Parodontiitin aiheuttajabakteereina eli patogeeneina pidetään muutamia suun mikrobistossa esiintyviä lajeja, joiden rikastuminen ienrajan ja ientaskun bakteeripeitteissä alttiissa isännässä laukaisee tulehdusketjun. Tällaiset "avainlajit" hyötyvät tulehduksen aikaansaamista olosuhteista ja muuntavat ientaskun mikrobiston koostumusta, mikä johtaa tilan kroonistumiseen. Bakteerien vaikutuksesta ienkudoksessa vapautuu erilaisia tulehdusvälittäjäaineita, jotka laukaisevat tulehdusprosessin, mikä johtaa paikalliseen kudostuhoon. Kiinnityskudoksen tuhoutuessa ientasku syvenee, mikä luo entistä paremmat edellytykset hapettomassa tilassa viihtyvien parodontiitin bakteerien kasvulle.

Parodontiitti on monitekijäinen tauti. Puutteellinen omahoito ylläpitää ientulehdusta ja mahdollistaa parodontiitin kehittymisen. Bakteerien lisäksi erityisesti tupakointi ja diabetes ovat merkittäviä riskitekijöitä taudin synnylle. Myös metabolinen oireyhtymä, lihavuus, stressi ja perinnölliset tekijät lisäävät alttiutta sairastua parodontiittiin.

Parodontiitin oireet

Tulehdus aiheuttaa ienverenvuotoa ja mahdollisesti märkävuotoa sekä pahaa hajua ja makua suussa. On huomattava, että tupakoivilla ienverenvuoto voi olla vähäistä huonosta ienterveydestä huolimatta.

Tauti on siinä mielessä salakavala, että se saattaa edetä myös lähes olemattomin oirein.

Kudostuhon edetessä sairastuneiden hampaiden liikkuvuus lisääntyy ja niiden asennossa voi tulla muutoksia, esimerkiksi etuhampaiden viuhkaantumista ja rakojen syntymistä hampaiden väliin.

Hoitamattomana parodontiitti johtaa hampaiden menetyksiin ja pitkälle edenneenä purennan romahtamiseen.

Parodontiitin toteaminen

Koska parodontiitti ei juurikaan aiheuta oireita, sen toteamiseksi tarvitaan ientaskumittausta, joka on osa suun terveydentilan perustutkimusta. Ientaskumittauksen avulla löydetään syventyneet ientaskut sekä ienverenvuoto, mikä kielii aktiivisesta tulehduksesta aluekohtaisesti.

Nykyisin saatavilla on myös kaupallinen entsyymitesti, joka paljastaa alkavan kudostuhon suussa. Kun syventyneitä taskuja todetaan, on syytä ottaa röntgenkuv(i)a, jotta havaitaan mahdollinen luukato hammasta ympäröivässä leukaluussa.

Parodontiitin hoito

Ennen varsinaisen mekaanisen hoidon aloittamista potilaalle annetaan tietoa taudin luonteesta ja riskitekijöiden, kuten tupakoinnin ja diabeteksen, merkityksestä taudin kulkuun. Potilaan kanssa käydään läpi hänelle sopivimmat omahoitovälineet ja opastetaan oikeanlainen puhdistustekniikka.

Tupakasta vieroittaminen on oleellinen osa hoitoa tupakoivilla parodontiittipotilailla. Potilaan sitoutuminen huolelliseen omahoitoon ja kohti savuttomuutta vaikuttavat merkittävästi hoitotuloksiin ja taudin ennusteeseen.

Kaikille parodontiittipotilaille tehdään perushoito, joka sisältää sairastuneissa ientaskuissa pinta pinnalta suoritetun mekaanisen puhdistuksen bakteeripeitteiden ja niitä ylläpitävien tekijöiden, kuten hammaskiven, poistamiseksi. Sen lisäksi vaikea ja pitkälle edennyt tauti saattaa vaatia kirurgiaa syvien ientaskujen madaltamiseksi tai mikrobilääkityksen patogeenikuormituksen vähentämiseksi riittävästi.

Parodontiitin hoito on tavallaan ikuista, sillä perushoidon jälkeen seuraa jatkuva hoitotulosten ylläpitovaihe, jossa tarvittavien käyntien tiheys perustuu taudin etenemisen tai uusiutumisen riskitekijöihin.

Parodontiitin omahoito

Parodontiittipotilaan oma osuus hoidon onnistumiselle on ratkaisevan tärkeää. Tähän kuuluu säännöllinen ja erityisesti ienrajoissa huolellisesti suoritettu hammaspintojen puhdistus harjaamalla aamuin illoin – sähköhammasharja on erityisen suositeltava – ja välien puhdistus kerran päivässä.

Hammasvälien puhdistamiseen bakteeripeitteistä tehokkain väline on väliharja. Niitä löytyy useita eri kokoja, mutta jos pieninkään väliharja ei mahdu ahtaaseen väliin, valitaan sen puhdistamiseen harjatikku tai hammaslanka. Joissain tapauksissa omahoidon tukena voidaan käyttää antiseptisia suuvesiä.

Säännölliset hammaslääkärikäynnit ovat tärkeitä, koska tauti voi antaa hyvin vähän merkkejä itsestään. Sen vuoksi kiinnityskudosten terveydentilan tutkimus on avainasemassa taudin löytämisessä jo sen varhaisvaiheessa ennen kuin kudostuho on edennyt pitkälle. Erityisen tärkeää se on henkilöillä, joilla on taudille altistavia riskitekijöitä, esimerkkinä tupakoitsijat ja diabetesta sairastavat.

Parodontiitin ehkäisy

Huolellinen ja säännöllinen hammaspintojen puhdistus plakista pitää ientulehduksen (gingiviitin) loitolla, mikä auttaa ehkäisemään parodontiitin syntymistä. Puhtaat hampaat ja tupakoimattomuus takaavat parhaiten hampaan kiinnityskudosten pysymisen terveinä läpi elämän.

Lisätietoa parodontiitista ja parodontiitin yhteydestä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Käytettyjä lähteitä

Parodontiitti. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä. 11.12. 2019. Saatavilla Internetissä:1