Yliaktiivinen virtsarakko kuvaa tilannetta, jossa esiintyy äkillistä voimakasta virtsaamisen tarvetta ja siihen liittyvää pakkovirtsankarkailua ilman varsinaista virtsarakon sairautta. Suomalaisista 18–79-vuotiaista miehistä 6 %:lla ja naisista 9 %:lla on kyselytutkimusten mukaan näitä oireita. Oireet ovat nuorilla harvinaisia, mutta yleistyvät iän myötä.

Oireet

Yliaktiivinen rakkolihas on tärkein virtsapakko-oireen taustatekijä; rakkolihas supistelee tahdosta riippumatta. Iäkkäiden naisten vähentynyt estrogeenieritys johtaa emättimen ja virtsaputken limakalvojen kuivumiseen. Siihen voi liittyä virtsaamispakkoa ja virtsankarkailua. Iän myötä lantionpohjan lihaksisto löystyy ja virtsaputki lyhenee sekä virtsaputken sulkijalihaksen toiminta heikkenee. Kaikki nämä tekijät altistavat oireille. Yliaktiivinen rakko -oireyhtymään voi liittyä myös tihentynyttä virtsaamisen tarvetta sekä yöllistä virtsaamisen tarvetta.

Itsehoito ja oireiden ehkäisy

Omatoiminen lantionpohjan lihasten sekä virtsarakon toiminnan harjoittaminen ehkäisee useimpia virtsarakon oireita (ks. Käypä hoito -suosituksen ohje virtsarakon kouluttamisesta).

Kahvi, tee, kofeiini, alkoholi ja hiilihappopitoiset juomat voivat pahentaa virtsaamiseen liittyviä oireita, joten niitä kannattaa välttää. Nesteen juonti kannattaa ajoittaa; ennen nukkumaan menoa ei enää kannata juoda runsaasti. Lieviin yliaktiivisen virtsarakon oireisiin riittävät usein elintapamuutokset, virtsarakon koulutus (tietoinen virtsausvälien pidentäminen) ja lantion pohjan lihasharjoittelu. Limakalvojen kuivumisesta kärsivät naiset voivat saada oireisiinsa lievitystä paikallisesta estrogeenihoidosta.

Milloin lääkäriin

Jos oire haittaa normaalia elämää merkittävästi, kannattaa hakeutua lääkärin tutkimuksiin. Virtsatietulehduksen mahdollisuus tutkitaan laboratorionäytteellä. Joskus oireen syyksi diagnosoidaan niin sanottu interstitiaalinen virtsarakkotulehdus. Tutkimuksissa on ns. virtsaamispäiväkirja 2–3 vrk:n ajalta välttämätön. Se selvittää oireiden laadun, vaikeusasteen ja potilaan juomistottumukset.

Yliaktiivista rakkolihasta voidaan hillitä lääkkeillä, joilla voi kuitenkin olla käyttöä rajoittavia haittavaikutuksia, kuten ummetusta, pahoinvointia ja suun kuivumista. Jos lääkehoidosta ei ole apua noin kahden kuukauden kuluessa, sitä ei kannata jatkaa. Vaikeissa, muille hoidoille reagoimattomissa tapauksissa voidaan joskus harkita virtsarakon botuliinihoitoa.

Kirjallisuutta

  1. Stach-Lempinen B. Yliaktiivinen virtsarakko. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 24.10.2018.