Yleistä
Kuumeella tarkoitetaan sitä, että ruumiinlämpö on korkeampi kuin normaalisti. Kuume on elimistön puolustusreaktio. Kun immuunijärjestelmä havaitsee vieraan taudinaiheuttajan, se alkaa tuottaa viestiaineita, jotka kulkeutuvat aivoihin. Aivoissa nämä aineet vaikuttavat lämmönsäätelykeskukseen nostaen kehon tavoitelämpötilaa, jolloin elimistö alkaa tuottaa lämpöä esimerkiksi lihasvärinällä. Kuumeen aikana taudinaiheuttajien kasvu estyy ja immuunisolujen toiminta tehostuu, mikä on osoitettu sekä evoluutiobiologisesti että kokeellisesti. Kyseessä on eri asia kuin lämpöhalvaus (hypertermia), jossa elimistön lämmönsäätelymekanismit pettävät.
Normaali ruumiinlämpö aikuisella riippuu jonkin verran mittaustavasta ja vuorokaudenajasta. Ruumiinlämmössä tapahtuu fysiologista vuorokausivaihtelua, joka voi olla jopa 1°C. Lämpö on matalimmillaan aamuyöllä ja korkeimmillaan iltapäivällä. Kainalosta tai korvasta mitattu lämpö on joitakin asteen kymmenyksiä pienempi kuin peräsuolesta mitattu. Peräsuolesta ja korvasta mitatut lämmöt heijastelevat kuitenkin tarkemmin elimistössä vallitsevaa lämpöä. Normaalin aamuisen lämmön yläraja on useimmilla välillä 36,5–37,5, mutta tässä esiintyy huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Useissa suurissa aineistoissa ruumiinlämpö on 95 %:lla aikuisista sijoittunut välille 35,9–37,3 °C. Melko vähäinenkin rasitus voi nostaa ruumiinlämpöä lihasten tuottaman lämmön vuoksi. Lapsen kuumeilu ja sen arviointi voi poiketa huomattavastikin aikuisen vastaavasta.
Syy sille, että ihmiskehon normaali lämpötila on 37 asteen tuntumassa, lienee evoluution tuottama kompromissi. Toisaalta tuossa lämpötilassa kuolevat sellaiset sairauksia aiheuttavat mikrobit, joiden lämmönsieto on huono. Samoin tuo lämpötila on sopiva monille elimistössä toimiville entsyymeille. Toisaalta vielä korkeampi lämpötila edellyttäisi mittavampaa elimistön energiankulutusta.
Monet sairaudet aiheuttavat kuumetta. Yleisin syy on viruksen aiheuttama nuhakuume, jonka alkuvaiheessa kuume voi nousta korkeaksikin ja kestää useita päiviä. Nopea lämmönnousu kuuluu myös moniin muihin tulehdussairauksiin, kuten bakteeri- ja alkueläininfektioihin. Myös virusten aiheuttamiin suolistotulehduksiin (ks. Ruokamyrkytys) liittyy usein oksentelun ja ripulin lisäksi kuumetta. Paikallisissa tulehduksissa (esim. Paise tai ihon Ruusu (erysipelas)) kuvaan kuuluu kuumeen lisäksi myös paikallisia tulehduksen oireita, kuumotusta ja punoitusta.
Kuumetta voi esiintyä muissakin sairauksissa kuin infektiotaudeissa. Tällaisia sairauksia ovat sidekudossairaudet ja jotkin syöpämuodot, esimerkiksi imusolmukesyöpä. Tällöin kuume yleensä alkaa asteittain ja jatkuu pitkään. Lisäksi esimerkiksi yliherkkyysreaktio lääkeaineille tai esimerkiksi tietyt endokriiniset syyt voivat nostaa kuumetta. Kuume on siis elimistön reaktio monenlaisten sairauksien aiheuttamiin muutoksiin, ja tieto kuumeesta on ammattilaisillekin tärkeä, koska se voi olla merkki vakavasta taustasairaudesta.
Pelkkä kuumeen korkeus ei suoranaisesti kerro sairauden vakavuudesta. Reippaan virusinfektion alkupäivinä lämpö voi aikuisella nousta yli 39 asteen, lapsella korkeammaksikin. Korkea kuume (noin 40 °C) ei yleensä ole vaarallinen, mutta voi aiheuttaa väsymystä, uupumusta ja nestehukkaa. Elimistölle alkaa aiheutua vaurioita yli 42 asteen kuumeesta, mutta näin korkealle kehon lämpö nousee yleensä muista syistä kuin infektiosairaudesta johtuen.
Hypertermian, hypotermian ja kuumeen ero. Hypertermian (liiallinen ruuminlämmön kohoaminen), hypotermian (liiallinen ruumiinlämmön lasku) ja kuumeen ero.
Jos kuume jatkuu 2–3 viikkoa ilman ilmeistä syytä, puhutaan pitkittyneestä kuumeilusta.
Itsehoito
Tavanomaisessa virusinfektiossa hoidon tavoitteena on voinnin kohentaminen, ei itsessään kuumeen hoitaminen. Koska kuume lisää elimistön aineenvaihduntaa ja nestehaihtumista merkittävästi, riittävä nesteytys on hoidon kulmakivi kuivumisen estämiseksi.
Lääkehoito on aiheellista, jos kuume aiheuttaa särkyä, uupumusta tai huomattavaa epämukavuutta. Lääkkeinä voidaan käyttää myös käsikauppalääkkeinä saatavilla olevia parasetamolia tai tulehduskipulääkkeitä (kuten ibuprofeenia tai naprokseenia). Kuumeen aktiivisen lääkehoidon ei ole voitu osoittaa aikuisilla parantavan ennustetta tai vähentävän komplikaatioita. Pelkkä kuumemittarin lukema (esim. 38,5 °C) ei siis ole ehdoton hoitoindikaatio, jos yleisvointi on muuten hyvä.
Fyysistä rasitusta on vältettävä kuumeen aikana ja muutama päivä sen jälkeen, muun muassa sydänlihastulehduksen (myokardiitti) riskin vuoksi.
Milloin hoitoon?
Kuumeilun vuoksi aikuispotilaan on tarpeen hakeutua tutkittavaksi vuorokauden sisällä, jos sairastuneella on jokin seuraavista:
- korkea (yli 38,5 astetta) kuume, joka on kestänyt 3–4 päivää eikä ole selvästi tavallisen nuhakuumeen aiheuttama
- lämmön nousu uudelleen pari päivää parantumisen jälkeen
- kuumeeseen liittyvä jatkuva vatsakipu, virtsaamisvaiva, kurkkukipu ja nielemisvaikeus tai nopeasti etenevä ihottuma
- tiedossa olevavaikea keuhko-, sydän- tai munuaissairaus.
Välittömästi on syytä hakeutua lääkärin tutkittavaksi, jos kuumeen lisäksi on jokin seuraavista oireista:
- nopea yleiskunnon lasku (vähäinenkin jalkeilla olo on vaikeaa)
- kuumeeseen liittyvä merkittävä sekavuus, tihentynyt hengitys ja/tai normaalia matalampi verenpaine
- kova päänsärky tai niskan jäykkyys (alaleuan painaminen rintaan ei onnistu) tai kouristeluja
- yhden tai useamman nivelen punoitus ja kuumotus
- kuumeilu on alkanut ulkomaan matkalla tai heti sen jälkeen, eikä syynä ole ilmeinen nuhakuume.
Uudelleen nouseva, parin päivän jälkeen ilmaantuva kuume infektion yhteydessä on syytä huomioida herkästi ja aihe ottaa yhteyttä ammattilaisiin, sillä kuumeen palaaminen viittaa usein bakteeriperäiseen jälkitautiin.
Kirjallisuutta
- Holgersson J, Ceric A, Sethi N, ym. Fever therapy in febrile adults: systematic review with meta-analyses and trial sequential analyses. BMJ 2022;378:e069620.PMID: 35820685
- Pohjonen J. Aikuisen epäselvän kuumeilun selvittely. Duodecim 2022;138:256–61 .
- Rissanen S ja Mänttäri S. Mikä on normaali kehon lämpötila? Duodecim 2021;137:165–72 .