Yleistä

Kuumekouristuksia esiintyy 2–5 %:lla lapsista ennen kouluikää (tyypillisesti 0,5–6-vuotiailla). Taipumus niihin on periytyvä eli kuumekouristelijan lähisukulaisilla on usein ollut kouristuksia. Kuumekouristuksen uusiutumisriski on 20–30 %.

Kuumekouristusten perimmäinen syy on edelleen avoin. Kuumekouristuksen ennuste on hyvä. Se ei ole merkki esimerkiksi epilepsiasta, eikä siitä ole haittaa lapsen myöhemmälle kehitykselle.

Kuumekouristuksen oireet

Korkea kuume tai sen nopea nousu voivat aiheuttaa lapselle kuumekouristuksen.

Kuumekouristuksen aikana kädet ja jalat nykivät ja jäykistelevät symmetrisesti, eikä lapseen saa kontaktia. Usein silmät harhailevat ja osoittavat herkästi yläviistoon. Pieni osa lapsista ei kouristele vaan muuttuu veltoiksi. Potilailla on yleensä reilusti kuumetta, mutta sitä ei välttämättä ole havaittu ennen kouristelua. Tosin toisilla lapsilla kuumekouristuksen voi laukaista jo 38,0 °C:n kuume.

Tyypillinen kohtaus kestää yleensä 1–2 minuuttia, mutta voi kestää jopa 15 minuuttia. Kuumekouristuksen jälkeen lapsi tulee aina tajuihinsa, mutta on usein väsynyt ja hieman sekava.

Kuumekouristuksen hoito

Kuumekouristus on ensimmäisen kerran ilmetessään pelottava kokemus vanhemmille. Lapsella ei kuitenkaan ole hengenvaaraa, eikä lasta pidä elvyttää. Sydämen ja keuhkojen toiminta on normaalia.

Kouristuksen aikana on tärkeää estää lasta vahingoittamasta itseään ja varmistaa, että lapsi hengittää esteettömästi. Lapsi asetetaan mahdollisuuksien mukaan kylkiasentoon. Lapselta otetaan pois sellaiset lämpimät vaatteet, jotka ovat helposti poistettavissa. Mekaanista viilennystä ei suositella ja lapsi pidetään huoneenlämmössä. Valtaosa kuumekouristuksista kestää 1–2 minuuttia, joten mitään hoitotoimenpiteitä ei usein ehditäkään tekemään.

Milloin hoitoon?

Vanhempien on syytä ottaa heti yhteys päivystykseen, jos

  • kouristelu pitkittyy yli 5 minuutin kestoiseksi
  • kouristelu on toispuolista
  • lapsi kouristelee toistuvasti saman kuumeen aikana
  • lapsi on kohtauksen jälkeen sekava, oksenteleva, kivulias tai muuten poikkeava
  • kyseessä on ensimmäinen kuumekouristus.

Ensimmäisen kuumekourituksen jälkeen tilanteen rauhoituttua on tärkeää ottaa yhteys päivystykseen sen varmistamiseksi, että kyse on hyvänlaatuisesta kuumekouristuksesta eikä taustalla epäillä muuta tautia. Päivystyksestä saa myös ohjeet mahdollisten tulevien kuumekouristusten varalle.

Uusien myöhempien kuumejaksojen aikana perhe voi hoitaa yksittäisen kouristuksen itse kotona saamiensa ohjeiden mukaan.

Kuumekouristuksen ehkäisy

Kuumekouristus voi uusia. Kuumelääkkeet (parasetamoli ja tulehduskipulääkkeet) eivät estä kuumekouristuksia tulevissa kuumeissa. Niitä voidaan kuitenkin käyttää hoitamaan kuumeen ja infektion aiheuttamaa epämukavaa oloa samalla tavalla kuin lapsilla yleensä. Uusien kohtausten ehkäisemiseksi ei käytetä nykyisin kouristuslääkkeitä.

Kirjallisuutta

  1. Mikkonen K. Kuumekouristus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 10.6.2024.
  2. Hautala M, Mikkonen K, Helander H. Kuumekouristuspotilas perusterveydenhuollossa. Suom Lääkäril 2022;77(5–6):231–3.
  3. Rantala H, Uhari M. Kuumekouristuksen diagnostiikka, hoito ja ehkäisy. Duodecim 2009;125:2704–2708