Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee seksuaaliväkivallan seuraavasti: ”Seksuaaliväkivalta tarkoittaa mitä tahansa seksuaalista tekoa, yritystä saada seksuaalisia tekoja, ei-toivottuja seksuaalisia kommentteja tai lähestymisiä, tai yrityk​​​siä kaupata, tai muulla tavoin suunnata ihmisen seksuaalisuutta, joka tapahtuu pakottamalla ilman suostumusta, riippumatta heidän suhteestaan uhriin, missä tahansa ympäristössä". Seksuaaliväkivalta voi ilmetä monilla eri tavoilla, mutta yhteistä niille kaikille on seksuaalinen toiminta ilman tai vastoin vastapuolen suostumusta.

Rikoslain mukaan raiskauksella tarkoitetaan pakottamista sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai tällaisen väkivallan uhkaa.

Jokaisen seksuaalisen pahoinpitelyn kohteeksi joutuneen olisi hyvä tehdä rikosilmoitus.

Seri-tukikeskukset

Suomeen on perustettu seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tutkimusta, hoitoa ja tukipalveluita matalalla kynnyksellä tarjoavia Seri-tukikeskuksia. Ensimmäinen näistä avautui Helsingissä, HYKSin Naistenklinikalla toukokuussa 2017 . Muut yliopistosairaalat ovat avanneet samalla periaatteella toimivat tukikeskukset vuosien 2019–2020 aikana. Keskussairaaloissa on seksuaaliväkivallan uhrien hoitoketjuja ja näistä tukipalveluista muodostuu lähivuosina Suomeen viiden ison Seri-tukikeskuksen ja pienempien "satelliittikeskusten" verkosto. Näistä seksuaaliväkivallan uhri saa tarvitsemansa hoidon ja tukipalvelut.

Seri-tukikeskuksen perustamisen taustalla on Euroopan neuvoston sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisystä ja torjumisesta (ns. Istanbulin sopimus). Se tuli Suomessa voimaan 2015. Sopimus velvoittaa Suomen perustamaan tukikeskuksia seksuaaliväkivaltaa kokeneille.

Seri-tukikeskus on seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tukiyksikkö yli 16-vuotiaille sukupuolesta riippumatta. Tukikeskus on matalan kynnyksen yksikkö, jonne voi hakeutua itse, omaisten kanssa tai viranomaisen ohjaamana kuukauden sisällä tapahtuneesta. Ehtona ei ole rikosilmoituksen teko. Seri-tukikeskus palvelee naisia, miehiä, trans-ihmisiä ja muunsukupuolisia.

Seri-tukikeskuksen palvelut raiskauksen uhrille jakaantuvat kolmeen kokonaisuuteen: oikeuslääketieteelliseen haastatteluun ja tutkimukseen, lääketieteelliseen hoitoon sekä psykososiaaliseen tukeen.

Lääkärin tutkimus olisi hyvä tehdä mahdollisimman pian tapahtuman jälkeen. Jos raiskattu on alle 18-vuotias, joudutaan tekemään lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelulaki velvoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksessa olevan henkilön tähän ilmoitukseen. Terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole salassapitosäännösten perusteella oikeutta eikä velvollisuutta ilmoittaa poliisille aikuiselle jo tapahtuneesta seksuaalirikoksesta. Rikosilmoituksen tekoa suositellaan.

Tässä artikkelissa käsitellään tilannetta, jossa seksuaalisen pahoinpitelyn kohteena on ollut nainen. Lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä (ks. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö) on annettu erilliset ohjeet.

Tutkiminen ja näytteiden otto

Tutkimustilanteessa on lääkäri yhdessä avustavan hoitajan kanssa; raiskauksen uhrilla saa olla tukihenkilö mukanaan. Tutkimusta ei tehdä väkisin. Tutkimus ei myöskään edellytä rikosilmoitusta, koska sen voi tehdä myöhemmin (aikaa on 10 vuotta ja törkeässä tapauksessa 20 vuotta).

Lääkäri kysyy ja kirjaa sairauskertomukseen esitiedot mahdollisimman täsmällisesti. Silloin kysytään raiskauksen ajankohta, tekopaikka, osallistuneiden henkilöiden lukumäärä ja henkilöllisyys. Käytetyn väkivallan luonne ja mahdolliset aseet selvitetään. Itse raiskauksen yksityiskohdat selvitetään: tapahtuiko yhdyntää (penetraatiota) tai sen yritystä, tapahtuiko se esineillä tai muulla ruumiinosalla kuin sukuelimellä (esim. pullo, sormi jne.). On tärkeä tietää, käyttikö tekijä kondomia ja mikä oli tekoasento. Näytetulosten tulkinnan vuoksi tiedustellaan, milloin oli viimeinen vapaaehtoinen sukupuoliyhdyntä ennen tapahtumaa. Uhrin toimet, jotka ovat saattaneet hävittää tai muuttaa todistusaineistoa, pitää selvittää: peseytyminen, suihkutus, tamponin käyttö, hampaiden pesu, ulostaminen, vaatteiden vaihto, jne.

Siemennesteen osoittamista varten näytteet otetaan pumpulitikulla emättimen takapohjukasta ja kohdunsuulta. Näytteet otetaan tapahtumatietojen mukaan myös ulkosynnyttimistä, peräaukosta, peräsuolesta tai nielusta. Lisäksi näytteitä on otettava iholta tai vaatteista niistä kohdista, joissa on mahdollisesti siemennestettä. Vaatteet annetaan poliisille tutkittavaksi. Näytteistä voidaan tehdä DNA-tutkimukset.

Raskaustestillä varmistetaan, että raskautta ei ole. Tarvittaessa annetaan jälkiehkäisy (ks. Jälkiehkäisy). Tulehdusnäytteet on syytä ottaa; klamydia- ja tippuri-näytteet otetaan aina. HIV-vasta-aineet ja hepatiitti B -kantajanäyte (HBsAg) otetaan verikokeina. Hepatiitti B -rokotetta tarjotaan niille, jotka sitä haluavat. HIV-estohoitoa harkitaan, jos tekijän tiedetään olevan HIV-positiivinen. Klamydiaa ja tippuria varten voi oireettomalle antaa kerta-annoshoidon.

Lääkärin jälkitarkastus tehdään tarvittaessa 3–4 viikon kuluttua. Silloin varmistetaan, että klamydia- ja tippurinäytteet ovat negatiiviset. Muut tutkimukset otetaan myöhemmin, esimerkiksi HIV-vasta-aineet (3–)6 kuukauden kuluttua.

Jatkohoito

On tärkeää ymmärtää, ettei uhri ole syyllinen, vaan tekijä on tapahtuneesta vastuussa. Raiskauksen kohteeksi joutuneen tulee saada ilmaista ajatuksensa ja huolensa pian tapahtuman jälkeen, ja jatkohoitokontakti tulee järjestää aina. Kolmannen sektorin järjestöt kantavat suuren vastuun seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden psyykkisestä tuesta. Tärkeimmät valtakunnallisesti toimivat järjestöt ovat Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Tyttöjen- ja Poikien talot sekä Rikosuhripäivystys. Lisäksi esimerkiksi Setlementti Tampere ry:n Välitä! seksuaaliväkivaltatyö on osittain valtakunnallista. Kunnilla on myös omat kriisipäivystyksensä.

HUS-alueella palvelee Naistenklinikan Seri-tukikeskus . Käytettävissä on myös Tukinaisen kriisipäivystys (puh. 0800-97899, ma–to klo 9–15, la-su klo 15–21, pyhinä ja niiden aattoina klo 15–21) ja verkkosivut (www.tukinainen.fi).

Lisätietoa

Terveyskylä.fi > Naistalo > Seksuaaliterveys > Seksuaaliväkivalta

Käytettyjä lähteitä

Korjamo R. Seksuaaliväkivallan uhrin hoitopolku - ensimmäisen vuoden kokemukset Helsingin Seri-tukikeskuksesta (7/2020). Duodecim 2020;136(7):805-13

Korjamo R. Seksuaalirikoksen uhrin tutkiminen Seri-tukikeskuksessa (46/2020) Suomen Lääkärilehti 2020;75(46):2457-2463

Sajantila A, Brusila P. Raiskauksen uhrin tutkiminen ja hoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 11.9.2018.