Virtsanäyte lapselta

Virtsanäytteen tutkiminen on tavallinen toimenpide selviteltäessä syitä erinäisille oireille, kuten kuumeilulle, vatsakivulle, kirvelylle virtsatessa, virtsaamistiheyden muutoksille, turvotukselle tai laihtumiselle. Virtsanäytteen anto sujuu isommilta lapsilta yleensä vaivattomasti samaan tapaan kuin aikuisiltakin. Vedellä suoritetun alapesun jälkeen lapsi pissaa laboratorion antamaan näyteastiaan. Puhtain näyte saadaan virtsasuihkun keskiosasta eli heti alussa ja lopussa annetaan virtsan mennä näyteastian ohi. Joskus jännityksen tai muun arastelun takia pissaaminen ei sujukaan vieraassa paikassa, jolloin näyte voidaan antaa kotona noudattaen huolellisesti laboratorion antamia ohjeita. Pottaan pissaavalta lapselta näyte saadaan kätevimmin asettamalla näytepurkki potan etuosaan (kuva ).

Vauvoilta näyte voidaan usein ottaa virtsaputken ulkosuun ympärille ihoon teipillä kiinnitettävän pussin avulla. Näin otetuissa näytteissä on kohtalainen kontaminaatioriski eli ihon bakteerit pääsevät herkästi näytepussiin. Luotettavan tuloksen saamiseksi pussipissanäytteitä tuleekin ottaa kaksi, jotta vältytään vääriltä positiivisilta tuloksilta ja siten turhilta lisätutkimuksilta tai mikrobilääkehoidoilta.

Sairaaloiden poliklinikoissa näyte voidaan ottaa vauvoilta myös neulalla ihon läpi suoraan virtsarakosta.

Virtsasta tehtävä perustutkimus on ns. liuskakoe eli kemiallinen seulonta. Siitä selviää viitteellisesti virtsaan erittyvän proteiinin, punasolujen, sokerin ja tulehdussolujen määrä ja virtsan väkevyys. Tulehdusta epäiltäessä virtsasta tehdään bakteeriviljely. Virtsasta on mahdollista tutkia myös siihen erittyvien suolojen, proteiinien, lääkeaineiden ja muiden yhdisteiden pitoisuuksia.

Tulehdussolut ja bakteerit virtsassa

Normaalitilanteessa virtsassa ei ole tulehdussoluja. Mikäli virtsateihin pääsee bakteereja, kehittyy niissä tulehdusrektio, ja virtsanäytteessä todetaan valkosoluja. Virtsatietulehduksen kriteereihin kuuluukin sekä bakteerien että tulehdussolujen samanaikainen löytyminen virtsasta. Myös tietyt munuaisten tulehdukselliset sairaudet aiheuttavat immunologisen reaktion, joka näkyy muun muassa lisääntyneenä valkosolujen määränä ilman bakteereja virtsassa.

Joskus ihon ja limakalvojen ärtyminen ja tulehtuminen virtsaputken ulkosuun ympärillä johtaa valkosolujen ja/tai bakteerien joutumiseen virtsan sekaan näytteenoton yhteydessä. Tällöin ei kuitenkaan ole kyseessä virtsatietulehdus vaan näytteen kontaminoituminen. Huolellinen pesu ja hyvä näytteenottotekniikka ovatkin oleellisia luotettavan tuloksen saamiseksi. Näiden noudattaminen voi olla joskus haastavaa vaippaa käyttävillä lapsilla.

Joskus virtsanäytteessä voi kasvaa bakteereja ilman tulehdussoluja (ns. steriili pyuria). Kyseessä voi tällöin olla näytteen kontaminoituminen ihobakteereilla (erityisesti silloin kun viljelyvastauksena ilmoitetaan sekafloora) tai bakteerien pääsy virtsateihin ilman tulehdusreaktiota. Oleellista on tällöin tehostaa alapäähygieniaa ja hoitaa mahdollinen ärtynyt iho kuntoon.

Verisolut virtsassa

Virtsaan erittyy normaalisti vain hyvin vähän punasoluja. Jos virtsaan erittyy runsaasti verta, muuttuu virtsan väri tummaksi tai punaiseksi. Tällöin puhutaan makroskooppisesta hematuriasta eli näkyvästä verivirtsaisuudesta. Silmälle näkymätön verivirtsaisuus eli mikroskooppinen hematuria voidaan havaita vain tutkimalla virtsanäyte.

Virtsatietulehduksen tai alapään ihon/limakalvojen ärtymisen yhteydessä virtsanäytteessä voi näkyä ylimääräisiä punasoluja. Tilanne normalisoituu tulehduksen parannuttua. Mikäli virtsaan erittyy toistuvasti ylimääräisiä punasoluja tai näkyvää verta, tilanne vaati jatkoselvittelyjä. Tavallisin pysyvän lievän verivirtsaisuuden syy on hyvänlaatuinen munuaiskerästen rakenteellinen ominaisuus (ns. ohut tyvikalvo), joka ei vaikuta munuaisten toimintaan mutta todetaan pysyvänä löydöksenä virtsanäytteen tutkimuksen yhteydessä. Hyvänlaatuinen verivirtsaisuus voi olla myös periytyvää.

Verivirtsaisuuden taustalla voi joskus harvoin olla munuaisten tulehduksellinen sairaus, perinnöllinen sairaus, hyytymisjärjestelmän poikkeavuus, verisuonitulehdus tai puhjenneesta munuaisrakkulasta tai virtsateistä peräisin oleva vuoto esimerkiksi tapaturman jälkeen. Lapsilla melko tavallinen, flunssan jälkeen lehahtava pienten verisuonten tulehdus, Henoch–Schönleinin purppura, aiheuttaa osalle ohimenevää mikroskooppista verivirtsaisuutta. Hitaasti etenevä, nuoruusiässä esiin tuleva immunologinen munuaistauti, IgA-nefropatia, aiheuttaa mikroskooppista verivirtsaisuutta, mikä saattaa ylähengitystieinfektion yhteydessä muuttua näkyväksi.

Valkuaista virtsassa

Virtsaan erittyvää valkuaista (proteinuria) ei voida havaita paljain silmin vaan se todetaan virtsanäytteestä tutkimalla. Tosin runsas proteiinin määrä saa virtsan vaahtoamaan.

Hyvin pieni määrä proteiinia erittyy virtsaan normaalistikin, ja lisäksi proteiinia voi erittyä muun muassa fyysisen ponnistelun tai kuumeen yhteydessä. Myös virtsatietulehduksen yhteydessä voidaan todeta lievää proteinuriaa. Valkuaisvirtsaisuutta todetaan joskus myös sattumalöydöksenä terveillä aikuisilla ja lapsilla. Kyse on tällöin munuaissuodattimen lievästä perinnöllisestä muutoksesta, ja usein perheessä on useampia, joilla on samanlainen löydös. Valkuaisvirtsaisuutta esiintyy erityisesti pystyasennossa, mutta ei aamulla heti sängystä noustua (ortostaattinen proteinuria). Tilaa epäiltäessä kerätäänkin usein virtsanäytteet heti aamulla ja myöhemmin aamupäivällä. Valtaosalla henkilöistä löydös on harmiton eikä se ole merkki vaikeammasta munuaisongelmasta.

Useimpiin munuaissairauksiin liittyy proteinuria, jonka vaikeusaste on hyvin vaihteleva. Tällaisia tauteja ovat muun muassa munuaistulehdukset ja verisuonitulehdussairaudet. Perussairauden hoidon aikana valkuaisvirtsaisuus vähenee huomattavasti tai loppuu kokonaan.

Hyvin runsas tai jatkuva valkuaisen erittyminen virtsaan viittaa ongelmaan munuaiskeräsissä. Vaikea-asteista proteinuriaa kutsutaan nefroosiksi. Tällöin elimistöstä vuotaa huomattava määrä valkuaisaineita virtsaan ja melko nopeasti kehittyy silmin havaittavia turvotuksia. Turvotukset on helpointa havaita kasvoissa, silmäluomissa ja alaraajoissa. Tilanne vaatii aina pikaista lastenlääkärin tutkimusta.

Sokeria virtsassa

Virtsaan ei normaalisti erity sokeria. Mikäli veren sokeripitoisuus kasvaa huomattavan suureksi, ylittyy munuaiskerästen suodatuskynnys ja sokeria vuotaa virtsaan. Lasten kohdalla tällöin on kysymys lähes poikkeuksetta tyypin 1 diabeteksesta, ja tila vaatii välitöntä lääkärin hoitoa.

Sokeria saattaa erittyä virtsaan myös tietyissä harvinaisissa munuaissairauksissa. Lapsilla (yleensä koulu- tai teini-ikäisillä) todetaan joskus pitkittyneiden yleisoireiden taustalla munuaiskudoksen tulehduksellinen sairaus (tubulointerstitiaalinen nefriitti), jolloin virtsaan erittyy sokeria ilman kohonnutta verensokeria. Myös harvinaiset, usein perinnölliset, munuaistiehyiden sairaudet ilmenevät muun muassa poikkeavana sokerin, suolojen ja muiden yhdisteiden erittymisenä.

Muut yhdisteet virtsassa

Virtsanäytteestä on mahdollista analysoida erityistutkimuksilla muun muassa suolojen, aminohappojen ja muiden orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia epäiltäessä munuais- tai aineenvaihduntasairauksia. Esimerkiksi virtsatiekivi voi olla seurausta jonkin yhdisteen ja/tai suolojen tavanomaista suuremmasta erityksestä. Nämä tilat ovat kuitenkin lapsilla hyvin harvinaisia, ja selvittelyt tapahtuvat aina asiaan perehtyneessä lastentautien poliklinikassa.

Milloin hoitoon?

Virtsatietulehduksen oireet ovat pienillä lapsilla usein epämääräisiä. Vauvaikäinen on syytä tuoda lääkärin hoitoon viipymättä, jos yleisvoinnissa tapahtuu huonontumista ja/tai kuume nousee korkeaksi (alle 3 kk ikäinen jo lievänkin lämmönnousun yhteydessä). Vauvoilla virtsatietulehdus laajenee herkästi munuaistasolle saakka ja voi vaatia sairaalahoitoa. Isompi lapsi osaa jo ilmaista virtsaamiseen liittyviä tuntemuksia ja/tai vatsakipua, ja lapsi on syytä tuoda lääkäriin oireiden jatkuessa.

Näkyvän veren ilmaantuminen virtsaan ja/tai turvotukset, samoin kuin yleiskunnon lasku, ovat aina syitä tuoda lapsi lääkärin arvioon viipymättä.

Virtsaan erittyvä sokeri viittaa ensisijaisesti diabetekseen ja edellyttää päivystyksellistä hoitoa.

Jos lapsella esiintyy toistetusti testattuna virtsassa ylimääräistä proteiinia (valkuaista) tai punasoluja, asia vaatii tarkempia selvityksiä asiaan perehtyneen lastenlääkärin toimesta. Munuaistaudin oireet voivat olla epämääräisiä, pitkittyviä ja vaihtelevia, ja virtsaamiseen liittyviä vaivoja ei välttämättä esiinny. Munuaistaudin mahdollisuus ei välttämättä tule mieleen, ja lapsi on syytä tuoda lastenlääkärin arvioon.