Syyt

Virtsatietulehdus on bakteerien aiheuttama infektio, joka on melko yleinen niin pojilla kuin tytöilläkin ensimmäisen elinvuoden aikana. Leikki- ja kouluiässä virtsatieinfektioita potevat lähinnä tytöt. Tulehdus voi rajoittua virtsarakkoon tai levitä ylemmäksi munuaisiin.

Virtsatieinfektion aiheuttaa yleensä Escherichia coli-bakteeri, joka päätyy virtsateihin potilaan omasta suolistosta. Virtsatieinfektio ei tartu ihmisestä toiseen.

Oireet ja löydökset

Pienillä lapsilla oireet ovat epämääräisiä. Usein oireena on pelkkä kuume ilman selvää syytä eli ilman nuhaa ja yskää. Kuumeiselta imeväiseltä tuleekin ottaa virtsanäyte, mikäli kuumeelle ei löydy muuta syytä.

Vaippaa käyttävillä virtsan muuttuminen "pahanhajuiseksi" on hyvin epämääräinen oire ja yksinään esiintyessään viittaa vain harvoin virtsatietulehdukseen.

Isommilla, 1–5-vuotiailla, lapsilla virtsatieinfektion oireina esiintyy samoja oireita kuin aikuisilla eli kirvelyä virtsatessa, tihentynyttä virtsaamistarvetta sekä usein kuumeilua.

Milloin hoitoon?

Jos herää epäily lapsen virtsatieinfektiosta, on aina syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle.

Virtsatieinfektion toteaminen

Infektion toteaminen edellyttää virtsanäytettä, josta tutkitaan tulehdussolujen ja bakteerien määrä. Imeväisikäisillä varmin tapa virtsanäytteen ottamiseksi on niin sanottu rakkopunktio, jossa ruiskulla imetään virtsanäyte työntämällä neula vastanpeitteiden ihon läpi suoraan virtsarakkoon. Tämä pelottavalta tuntuva toimenpide on täysin vaaraton. Käytännössä virtsanäyte kerätään pienillä lapsilla usein virtsapussiin ja isoilla lapsilla virtsapurkkiin.

Virtsanäytteestä tutkitaan mahdollisien tulehduksen merkit niin sanotulla liuskakokeella ja/tai mikroskooppitutkimuksella, joilla tulos saadaan nopeasti, alle puolessa tunnissa. Lisäksi suoritetaan bakteeriviljely, josta tulos saadaan 1–3 vuorokaudessa. Päätös hoidon aloituksesta tehdään, jos virtsanäytteessä on tulehdukseen viittaava löydös, mutta lopullinen varmistus sekä tarkempaa tietoa taudin aiheuttajasta saadaan bakteeriviljelystä.

Virtsatietulehduksen hoito

Selvä tulehdus hoidetaan aina antibiootilla. Pienet lapset joudutaan usein ottamaan lyhyeksi aikaa sairaalahoitoon suonensisäistä antibioottihoitoa varten. Isot lapset voidaan herkemmin hoitaa suun kautta annettavilla lääkkeillä kotona.

Tutkimukset virtsatieinfektion jälkeen

Valtaosalla virtsatieinfektion sairastaneista lapsista ei ole mitään altistavia tekijöitä, ja tulehduksen kehittyminen on vain huonoa tuuria. Muutamalla prosentilla lapsista infektion taustalla on kuitenkin virtsateiden poikkeava rakenne tai toiminta. Pojilla poikkeavat löydökset ovat jonkin verran yleisempiä kuin tytöillä.

Kaikille kuumeisen virtsatieinfektion sairastaneille alle 2-vuotiaille tehdään munuaisten ja virtateiden ultraäänitutkimus. Isommille lapsille tehdään selvitykset tarpeen mukaan. Mikäli ultraäänitutkimuksessa todetaan poikkeavuutta, voidaan lisätutkimuksia tehdä potilaskohtaisesti.

Virtsainfektio uusii harvoin. Tärkeää on kuitenkin kertoa vanhemmille, että virtsanäyte on syytä tarkistaa herkästi silloin, kun lapselle ilmaantuu kuumetta ilman selvää syytä, esimerkiksi ilman nuhaa ja yskää.

Virtsatietulehdusten ehkäisy

Imeväisikäisten virtsatie-infektioiden ehkäisyyn ei ole tiedossa keinoja. Karpalomehun tehosta virtsatieinfektion estossa on isommilla lapsilla jonkin verran näyttöä, ja toistuvia virtsatieinfektioita poteville lapsille voidaan kokeilla päivittäistä lasillista karpalomehua.

Mikäli toistuvia virtsatieinfektioita sairastavalla lapsella on myös ummetusta, sen hoito saattaa ehkäistä virtsatieinfektioiden uusimista.

Jos virtsatieinfektioita esiintyy toistuvasti, niitä voidaan joskus ehkäistä mikrobilääke-estohoidolla.