Syyt

Virtsatietulehdus on bakteerien aiheuttama infektio, joka on melko yleinen niin pojilla kuin tytöilläkin ensimmäisen elinvuoden aikana. Leikki- ja kouluiässä virtsatieinfektioita potevat lähinnä tytöt. Tulehdus voi rajoittua virtsarakkoon tai levitä ylemmäksi munuaisiin (ks. Munuaistulehdus lapsella). Virtsatieinfektion aiheuttaa yleensä E. coli -bakteeri, joka joutuu virtsateihin potilaan omasta suolistosta ja ”kiipeää” ylöspäin virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Virtsatieinfektio ei tartu ihmisestä toiseen.

Oireet ja löydökset

Virtsatieinfektion oireina esiintyy isoilla lapsilla kirvelyä virtsatessa, tihentynyttä virtsaamistarvetta sekä usein kuumeilua. Pienillä lapsilla oireet ovat epämääräisempiä. Pelkkä kuume, ärtyisyys, ripuli tai oksentelu saattavat olla merkki virtsatieinfektiosta. Kuumeiselta lapselta otetaankin herkästi virtsanäyte, mikäli kuumeelle ei löydy muuta syytä. Vaippalapsilla virtsan muuttuminen pahanhajuiseksi saattaa joskus, mutta ei suinkaan aina, viitata virtsatietulehdukseen.

Hoito

Jos epäily virtsatieinfektiosta herää, on aina syytä hakeutua hoitoon. Infektion toteaminen edellyttää virtsanäytettä, josta tutkitaan tulehdussolujen ja bakteerien määrä. Usein virtsanäytteitä otetaan varmuuden vuoksi kaksi ennen hoitopäätöksen tekoa.

Imeväisikäisillä varmin tapa virtsanäytteen ottamiseksi on ns. rakkopunktio, jolloin ruiskulla imetään virtsanäyte työntämällä neula häpyluun yläpuolelta ihon läpi suoraan virtsarakkoon. Tämä pelottavalta tuntuva toimenpide on täysin vaaraton. Imeväisiltä virtsanäyte voidaan ottaa myös ns. virtsatyynyn avulla, mutta tämä ei ole yhtä luotettava kuin rakkopunktio. Käytännössä virtsanäyte pienillä lapsilla kerätään virtsapussiin ja isoilla lapsilla virtsapurkkiin.

Virtsanäytteestä tutkitaan tulehduksen merkit ns. liuskakokeella ja/tai mikroskooppitutkimuksella, joilla tulos saadaan nopeasti. Lisäksi suoritetaan bakteeriviljely, josta tulos tulee 1–3 vuorokaudessa. Päätös hoidon aloituksesta tehdään, jos virtsanäytteessä on tulehduksen merkit, mutta lopullinen varmistus saadaan bakteeriviljelystä.

Tulehdus hoidetaan aina antibiootilla. Usein pienet lapset otetaan ensipäiviksi sairaalahoitoon suonensisäistä antibioottihoitoa varten. Isot lapset voidaan herkemmin hoitaa suun kautta annettavilla lääkkeillä kotona.

Tutkimukset

Valtaosa virtsatieinfektion sairastaneista lapsista on täysin normaaleja, ja tulehduksen kehittyminen on vain huonoa tuuria. Muutamalla prosentilla lapsista infektion taustalla on kuitenkin virtsateiden poikkeava rakenne tai toiminta. Pojilla viat ovat jonkin verran yleisempiä ja kaikille virtsatieinfektion sairastaneille pojille pyritäänkin tekemään munuaisten ja virtateiden ultraäänitutkimus infektion jälkeen. Tytöillä ultraäänitutkimus tehdään niin ikään kaikille alle 2-vuotiaille ja niille isommille tytöille, joilla on ollut kuumeinen tulehdus. Mikäli ultraäänitutkimuksessa todetaan poikkeavuutta, voidaan lisätutkimuksia tehdä potilaskohtaisesti.

Miktiokystografiassa virtsarakkoon infusoidaan merkkiainetta ja seurataan sen erittymistä virtsan mukana ulos. Tällä tutkimuksella voidaan todeta tai poissulkea ns. takaisinvirtausongelma. Viime vuosina miktiokystografian käyttö on huomattavasti vähentynyt ultraäänidiagnostiikan parantuessa.

Virtsatieinfektioilla on taipumus uusiutua silloin, kun virtsateissä on rakenteellista poikkeavuutta tai huomattavaa takaisinvirtausta. Sairastetun virtsatieinfektion jälkeen lapsilta seurattiinkin aiemmin rutiinisti virtsanäytteitä muutaman kuukauden ajan. Nyt tästä käytännöstä on luovuttu. Tärkeää kuitenkin on, että virtsalöydös tarkistetaan herkästi silloin, kun lapselle ilmaantuu kuumetta. Jos tulehduksia esiintyy toistuvasti, niitä voidaan ehkäistä jatkuvalla pienellä antibioottilääkityksellä.

Ehkäisy

Vaippaikäisillä ulosteen hautuminen vaipassa voi luonnollisesti altistaa virtsatieinfektiolle ja niinpä takamuksen pesu ja vaipanvaihto ulostamisen jälkeen on perusteltua. Isommilla tytöillä ulosteen panttaaminen (ummetus) on myös altistava tekijä virtsatieinfektion syntymiselle. Karpalomehun tehosta virtsatieinfektion estossa on jonkin verran näyttöä, ja toistuvia virtsatieinfektioita poteville lapsille voidaan suositella päivittäistä lasillista karpalomehua. "Alapään kylmettymisen" merkityksestä ei ole selvää näyttöä. Kaiken kaikkiaan virtsatieinfektion ehkäisemiseksi ei ole paljon tehtävissä.

Kirjallisuutta

  1. Jahnukainen T, Nuutinen M. Lapsen virtsatieinfektion tutkimukset ja hoito. Suomen Lääkärilehti 2007;62:1019–1024
  2. Uhari M. Lapsen virtsatietulehdus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 21.11.2018.
  3. Hannula A, Uhari M. On aika muuttaa virtsatieinfektion sairastaneiden lasten kuvantamissuosituksia. Suomen Lääkärilehti 2013; 68:643-644.