Ison sarvennoisen ja limapussitulehduksen kipu tarkoittaa reiden ylä- ja ulko-osan kiputilaa. Kivun voivat aiheuttaa ison sarvennoisen alueelle kiinnittyvien pakaralihasten kiinnityskohdan tulehdusreaktio ja jännerappeuma tai ison sarvennoisen limapussitulehdus. Nivelrikon poissulku on tärkeää. Jännerakenteiden ja limapussin tulehduskipu muistuttaa myös alaselän sairauksia, joihin se voi liittyä.

Anatomia

Reiden tärkeät loitontajalihakset, keskimmäinen ja pieni pakaralihas, kiinnittyvät aivan reisiluun ison sarvennoisen luisen ulokkeen takaosaan. Lonkan ison sarvennoisen alueella on 1–2 merkittävää limapussia. Limapussin tehtävä on "voidella" luisen ulokkeen ja pehmytkudosten välistä tilaa (kuva ).

Ison sarvennoisen kipu ja limapussitulehdus on naisilla eri tutkimusten mukaan 2–4 kertaa yleisempi kuin miehillä. Oire esiintyy varsinkin myöhemmässä keski-iässä eli 40–60-vuotiailla.

Kuva

Lonkan sarvennoisen limapussi. Lonkan ison sarvennoisen limapussin sijainti. Ks. Ison sarvennoisen kipu ja lonkan limapussitulehdus.

Sarvennoisen kivun ja limapussitulehduksen syyt

Avaintekijöitä ovat ylirasitus, jänteen pakaralihasten luisen kiinnityskohdan toistuvat mikrovammat ja repeämät, hankaus, jänteen häiriintynyt verenkierto ja alentunut aineenvaihdunta, joita seuraa tulehdusreaktio. Reiden loitontajalihasten (keskimmäinen ja iso pakaralihas) jänteiden rappeumamuutokset ovat yhteydessä ison sarvennoisen kipuoireyhtymään. Naisilla leveän lantion on arveltu altistavan limapussitulehdukselle, mutta tutkimuksissa siitä ei ole näyttöä. Seurannaismuutoksina nähdään usein sarvennoisen alueen muutoksia, kuten luun epätasaisuutta, terävöitymistä ja onteloitumista, jotka näkyvät röntgenkuvissa.

Sarvennoisen alueen kipu voi johtua myös keskimmäisen ja pienen pakaralihaksen kiinnityskohdan rappeumasta tai osarepeämästä ja kiinnityskohdan kudosärsytyksestä, jotka aiheutuvat ikääntymisestä, rasituksesta ja elämän aikana sattuneista pikkuvammoista.

Oireet

Sarvennoisen limapussitulehduskipu ja ison sarvennoisen kipu paikallistuu lonkan ulkoreunalle reisiluun ison sarvennoisen ja sen takaosan alueelle. Kipu tuntuu usein myös alempana reiden ulkosivulla ja pakaran ulkoreunassa (ks. kuva ).

Kuva

Kipukohta lonkan limapussitulehduksessa. Kipualue reisiluun yläosan suuren sarvennoisen (trokanterin) alueen limapussitulehduksessa. Varsinainen kipukohta = tummanpunainen, kipu voi säteillä ympäristöön = vaaleanpunainen, ks. Ison sarvennoisen kipu ja lonkan limapussitulehdus.

Oire ilmenee rasituksessa ja yöllä kylkimakuulla. Tuolista ylös nousu, ylämäkeen kävely ja juoksu, portaiden ylösnousu ja kyykystä nousu aiheuttavat kipua. Oireet voivat joskus matkia alaselkäkipua ja ”iskiasta” tai muuta lonkkasairautta kuten nivelrikkoa.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu potilaan kertomaan tyypilliseen kipuun ja tutkimiseen vastaanotolla. Yhdellä jalalla seisominen 30 sekunnin ajan ja reiden vastustettu ulkokierto yleensä tuovat kivun esille. Kävelyssä varsinkin ensiaskelilla voi olla ontumista. Potilaan ollessa selin makuulla lonkkanivelen liikkuvuus on normaali, mutta reiden ääriloitonnus tai toisaalta myös passiivinen reiden äärilähennys aiheuttavat yleensä kivun ja kireyden tunteen sarvennoisen alueelle. Reiden aktiivisen loitonnuksen vastustus voi aiheuttaa kipua. Reisiluun ison sarvennoisen alue ja sen takaosa ovat painoarkoja.

Sarvennoisen limapussitulehduksen ja kipuoireyhtymän diagnoosi on yleensä helppo eikä lisätutkimuksia juuri koskaan tarvita. Limapussin selvä turvotus ja nesteily voivat näkyä ultraäänitutkimuksessa. Tarkin tutkimus on lonkan magneettitutkimus, jota voidaan käyttää epäselvissä tilanteissa.

Itsehoito

Lääkkeettömät hoidot ovat keskeisiä. Niitä ovat painon pudottaminen, oireita aiheuttavan kuormituksen ja rasituksen vähentäminen tai välttäminen, kylmähoito sekä asiantunteva fysioterapia.

Suoliluu-säärisiteen aiheuttamaa ison sarvennoisen puristusta tulee välttää. Reisien liiallista lähentämistä, kuten alaraajat ristissä istumista ja suoliluu-säärisiteen venyttelyä suoraan reiden lähennyssuuntaan, on hyvä välttää. Yöllä jalkojen välissä kannattaa käyttää yhtä tai kahta tyynyä, ja kyljellä nukkumista kannattaa vähentää.

Varsinkin oireiston alkuvaiheessa ja liikunnan jälkeen voi käyttää paikallista kylmähoitoa 10–20 minuuttia kerrallaan 2–5 kertaa vuorokaudessa. Kylmäpakkauksia voi ostaa apteekista, mutta yhtä hyvin ja halvalla voi käyttää jääpussia tai pakasteen vihannespussia. Kylmäpakkausta ei laiteta suoraan iholle vaan ohuen housun tai pyyhkeen päälle.

Lääkärin ja fysioterapeutin hoito

Lääkäri ja fysioterapeutti räätälöivät kullekin potilaalle yksilöllisen kuntoutuksen. Siihen kuuluvat pakaralihasten nousujohteiset harjoitteet ja lantionhallintaharjoitukset. Niillä tähdätään erityisesti keskimmäisen ja pienen pakaralihaksen voimistamiseen sekä leveän peitinkalvon jännittäjälihaksen (m. tensor fasciae latae), suoliluu-säärisiteen ja pakaralihasten joustavuuden lisäämiseen. Kävely- ja juoksuharjoittelussa on keskityttävä lantionhallinnan ja kävelyn mekaniikan korjaamiseen. Yleensä tarvitaan 2–5 fysioterapiaohjauskäyntiä.

Lääkehoitona käytetään tulehduskipulääkettä 10–14 vrk:n kuureina ja muuna kipulääkkeenä parasetamolia.

Kovin kivuliaassa limapussitulehduksessa ja sarvennoisen kipuoireyhtymässä edellä mainitut hoitotoimet eivät aina ole riittäviä. Tällöin käytetään paikallista ruisketta, jossa 1 ml glukokortikoidia eli kortisonia ja 2–3 ml lyhytvaikutteista puudutetta ruiskutetaan limapussiin tai sarvennoisen takaosaan lihasten kiinnitysalueelle. Lääke on ruiskutettava tarpeeksi syvälle. Jos yksi ruiske ei riitä, ruiske kannattaa uusia 3–4 viikon kuluttua. Yleensä kolmea ruisketta enempää ei tarvita tai pidäkään käyttää. Hoidettu alue voi ruiskeen jälkeen ohimenevästi kipeytyä. Muut haitat ruiskeesta ovat harvinaisia. Ruiskehoitoon tulee yhdistää myös fysioterapeutin hoito. Tuoreen tutkimuksen mukaan pakaralihasten tendinopatian hoidossa ohjaus, harjoittelu ja glukokortikoidiruiske lievittivät eniten kipua ja johtivat parhaaseen paranemiseen.