Sarveisontelosta käytetään myös nimiä epidermaalikysta, karva-aiheen kysta ja aterooma. Sarveisontelon sisältö on pääosin keratiinia eli samaa sarveisainetta, jota on karvoissa ja ihon uloimmassa kerroksessa. Keratiinin tuottavat karvatupen sarveissolut.

Sarveisonteloita voi kehittyä missä iässä tahansa, ja ne ovat kaksi kertaa yleisempiä miehillä kuin naisilla. Tyypillisiä alueita ovat kasvot ja pään alue, rintakehä, selkä ja sukuelimet. Hyvin pientä ja pinnallista sarveisonteloa sanotaan luufinniksi (miliumiksi).

Sarveisontelon syyt

Sarveisontelo sijaitsee verinahassa, ihon syvimmässä kerroksessa. Se kehittyy karvatupen soluista, jotka muodostavat pussimaisen ontelon ja jatkavat keratiinituotantoaan.

Sarveisontelo voi kehittyä itsekseen tai esimerkiksi pinnallisen vamman seurauksena. Myös akne altistaa sarveisonteloiden kehittymiselle.

Sarveisontelon oireet

Sarveisontelon koko vaihtelee pienen herneen kokoisesta muutamaan senttimetriin (kuva  ja ). Suuremmat ontelot ja erityisesti luun päällä, kuten päänahassa, olevat muodostavat selvän kohouman ihoon. Korvalehtien ja kivespussin sarveisontelot kuultavat ohuen ihon läpi kellertävinä.

Kuva

Sarveisontelo eli aterooma. Kookas, pinkeä sarveisontelo. Ontelon aukko näkyy mustana pisteenä.

Kuva: Raimo Suhonen

Kuva

Aknearpia ja sarveisonteloita. Ihon kuopat ovat syvän aknen jättämiä arpia. Sarveisontelot eli ateroomat ovat patteja (nuolet), joita tulee etenkin talirauhasalueille, kuten päänahkaan, kasvoihin ja selkään.

Kuva: Anna Hannuksela-Svahn

Sarveisontelo tuntuu kiinteältä tai kovalta, ja se liikkuu vapaasti muun ihon mukana ihonalaisen rasvan päällä. Ontelon aukko voi näkyä mustana pisteenä. Sarveisontelo on kivuton eikä se kutise.

Ontelo voi infektoitua ja muuttua paiseeksi. Paiseen puhjetessa itsekseen tai veitsellä puhkaistaessa sarveismassa voidaan puristaa ulos.

Pitkään ihossa olleeseen sarveisonteloon voi kerääntyä kalkkia niin runsaasti, että se muuttuu kovaksi kalkkionteloksi. Sellaisia tavataan erityisesti kivespussissa.

Sarveisontelon toteaminen

Verinahassa sijaitseva kivuton, alustaansa nähden liikkuva ja kiinteä kohouma on helppo tunnistaa sarveisonteloksi. Epätyypillisiltä vaikuttavat möykyt poistetaan ja lähetetään patologille mikroskooppitutkimukseen.

Sarveisontelon itsehoito

Sarveisontelon syntyyn tai kokoon ei voi vaikuttaa, eikä sitä pysty itse kokonaan tyhjentämään tai poistamaan.

Milloin hoitoon?

Lääkäriin on syytä hakeutua heti, jos sarveisontelo muuttuu akuutiksi paiseeksi. Rauhallisen sarveisontelon leikkaushoidon suhteen ei ole kiirettä.

Sarveisontelon hoito

Rauhallista, infektoitumatonta sarveisonteloa ei tarvitse poistaa. Jos sarveisontelo on näkyvällä paikalla tai aiheuttaa toiminnallista haittaa esimerkiksi hankauskohdassa, se voidaan poistaa leikkaamalla.

Tulehtunut tai paiseeksi muuttunut sarveisontelo puhkaistaan veitsellä, ellei se ole jo itsestään puhjennut, ja massa puristetaan mahdollisimman täydellisesti ulos. Paikallinen tai sisäinen antibiootti voi olla tarpeen infektion rauhoittamiseksi. Tulehdus voi uusiutua, ja infektion parannuttua sarveisontelo usein poistetaankin leikkaamalla.

Sarveisontelon ehkäisy

Sarveisonteloiden syntyä ei voida ehkäistä.

Kirjallisuutta

  1. Satter EK. Epidermoid Cyst. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 20.8.2025.