Vireys

Vireys tarkoittaa toimintavalmiutta. Mitä pitempään ihminen valvoo, sitä suuremmaksi unipaine kasvaa ja sitä todennäköisemmin hän pian nukahtaa. Nukahtamisalttius on suurimmillaan aamuyöllä. Koska elimistön sisäinen keskuskello säätelee myös vireyttä, iltapäivällä toimintavalmius on vähäisempi kuin mitä se on aamulla tai illalla. Unipaineen ja sisäisen kellon toiminnan lisäksi toimintavalmiuteen vaikuttavat myös elimistön tarvetila (esim. univaje), tietyt lääkehoidot (sedatiivit tai stimulantit), aistiärsykkeiden määrä ja niiden muutokset sekä vireyden tahdonalainen säätely motivaatioineen ja tietoisine valintoineen.

Vireys ohjaa mieltymystämme ajoittaa päivittäiset toimintomme kellonajan suhteen aikaisemmaksi tai myöhemmäksi, vuorokauden aikaan, jolloin tunnemme olevamme parhaimmillamme. Tämä ilmenee käyttäytymisessämme mitattavana ominaisuutena (vuorokausityyppinä eli kronotyyppinä). Vireytensä perusteella ihmiset kokevat olevansa aamuvirkkuja, iltavirkkuja tai vuorokausityypiltään näiden ääripäiden väliltä. Taulukossa Kronotyypin määritys kyselylomakkeen ja uni-valvepäiväkirjan on tästä esitetty suuntaa-antava ryhmittely.

Kronotyyppiä voidaan mitata kysymällä tai merkitsemällä uni-valvepäiväkirjaan nukkumaanmenoajat ja heräämisajat ja laskemalla niiden perusteella yöunen keskikohtaa vastaava kellonlyömä, tai aktigrafian avulla. Luotettavin keino kronotyypin mittaamiseksi on määrittää ruumiinlämmön vuorokausirytmin suurinta lukemaa (akrofaasi, huippu) tai pienintä lukemaa (nadiiri, alho) vastaava kellonaika. Kronotyypin tunteminen auttaa ennakoimaan vireyden vaihtelua. Vireys vähenee motivaation heikentyessä, pitkään paikallaan istuttaessa ja aterian jälkeen. Vireyttä lisääviä tekijöitä ovat motivaation vahvistuminen, liikkuminen ja toisten kanssa seurustelu.

Taulukko 1. Kronotyypin määritys kyselylomakkeen ja uni-valvepäiväkirjan perusteella.
1. Horne JA, Östberg O. A self-assessment questionnaire to determine morningness-eveningness in human circadian rhythms. Int J Chronobiol 1976;4(2):97–110. 1027738PubMed. Linkki kyselylomakkeeseen (Horne-Östberg MEQ_FI):
2. Unettomuus. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2026. Saatavilla internetissä: . Linkki uni-valvepäiväkirjaan: .
Kronotyyppi Kyselylomake 1 Uni-valvepäiväkirja 2
Summa (pistemäärä) Nukahtamisaika (kellonaika) Heräämisaika (kellonaika)
Ehdottomasti aamuihminen 70–86 21.00–21.30 4.00–5.00
Enemmän aamu- kuin iltaihminen 59–69 21.30–22.45 5.00–6.30
Ei enempää aamu- kuin iltaihminen 42–58 22.45–0.45 6.30–8.30
Enemmän ilta- kuin aamuihminen 31–41 0.45–2.00 8.30–10.00
Ehdottomasti iltaihminen 16–30 2.00–3.00 10.00–11.30

Väsymys

Väsyneenä toimintavalmius ei ole suotuisin: tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky ovat tavallista heikompia, muisti toimii huonommin, huomiokyky on kapeampi ja reaktiot ovat hitaampia. Mieliala on tällöin tavallista ärtyneempi, jolloin myös riitoja syntyy tavanomaista herkemmin. Väsymyksen takia ei välttämättä pystytä realistisesti arvioimaan omaa tai toisten toimintaa, tarkkaavaisuus herpaantuu ja riskinoton kynnys laskee. Tämä altistaa tekemään tavanomaista useammin virheitä.

Väsymys voi johtua esimerkiksi pitkästä valvomisesta, stressistä, liiallisesta lihasrasituksesta, mielialasta, unihäiriöstä, muusta sairaudesta tai väsyttävien lääkkeiden tai päihteiden käytöstä.

Poikkeava väsymys

Väestötasolla 28–33 % ihmisistä kärsii ohimenevästi poikkeavasta väsymyksestä. Se tarkoittaa sitä, että henkilö nukahtaa helposti tilanteissa, joissa ihmiset eivät yleensä nukahtele. Siihen liittyy lisäksi usein myös univajeen tai huonolaatuisen yöunen aiheuttamaa toimintakyvyn heikentymistä. Selvästi tavallisin syy poikkeavaan väsymykseen on riittämätön unen määrä (univaje). Noin 5 prosenttia ihmisistä kärsii pitkäkestoisesta (vähintään 3 päivänä viikossa vähintään 3 kuukauden ajan) poikkeavasta väsymyksestä.

Poikkeava väsymys on yleinen hoitoon hakeutumisen aihe. Kertoessaan olevansa väsyneitä ihmiset voivat tarkoittaa hyvinkin erilaisia asioita kyllästymisen tunteesta toimintatarmottomaan olotilaan, loppuunpalamisen (engl. burnout) tunteesta lyijynraskaisiin jalkoihin ja käsiin tai uupumuksen tunteesta vastustamattomaan nukahteluun. Tämän takia on käytännössä hyvä aloittaa selvittämällä, liittyykö yksilön väsymykseen suurentunut nukahtamisen todennäköisyys eli onko hän unelias.

Mikäli nukahtamisen todennäköisyys ei ole suurentunut vaan päinvastoin se on pienentynyt eli ihminen ei ole unelias, väsymyksen taustalla on usein unettomuutta tai mielialahäiriöihin liittyvää uupumuksen tunnetta, johon ei liity nukahtelua päivän aikana.

Mikäli nukahtamisen todennäköisyys on suurentunut eli ihminen on unelias, väsymyksen taustalla on usein pieni mutta jatkuva univaje. Syynä voi kuitenkin olla myös päihteiden käyttö tai elimellinen unihäiriö ja niistä yleisimmin unenaikainen hengityshäiriö (obstruktiivinen uniapnea), harvemmin liikaunisuus tai narkolepsia.

Huolellinen anamneesi on keskeinen lähtökohta poikkeavaan väsymykseen liittyvien ongelmien selvittämiseksi. Päiväunien nukkuminen, iltavirkkuus, viivästynyt unijakso tai epäsäännöllinen unirytmi voivat vähentää unipainetta illalla, vaikeuttaa nukahtamista ja aiheuttaa univajetta sekä siitä johtuvaa väsymystä. Vuorotyö, stressi ja kipua aiheuttavat sairaudet altistavat univaikeuksille ja verottavat yöunta.

Lääkäri voi nähdä nukahtamisen myös vastaanotolla: silmäluomien liukuessa kiinni, pään nyökähtäessä tai kuorsauksen alkaessa, jolloin potilas on jo unessa.

Unikyselylomakkeet ja uni-valvepäiväkirja antavat poikkeavan väsymyksen arviointia varten tarvittavaa lisätietoa.

Suorituskyky

Toimintavalmiutemme heijastuu myös suorituskykyymme. Suoritustaso 20–21 tunnin valvomisen jälkeen vastaa esimerkiksi ajosimulaattorissa mitaten tilannetta, jossa veressä on 0,8 promillea alkoholia. Univajeen jatkuessa oireet kasautuvat. Mikäli henkilöllä on uniapnea tai muu elimellinen unihäiriö, voi väsymys ilmetä moninkertaisesti vahvempana ja toimintakyky, mukaan luettuna suorituskyky, heikentyä monella arkielämälle tärkeällä toiminnan alueella.

Valvominen ja alkoholinkäyttö ovat huono yhdistelmä, joka heikentää kognitiivisia toimintoja ja niiden ohjaamaa suorituskykyä. Univaje voimistaa alkoholin vaikutusta, eivätkä ihmiset itse huomaa alkoholin aiheuttamaa lisäväsymystä lyhyen tai katkonaisen yöunensa jälkeen.

Kirjallisuutta

  1. Pérez-Carbonell L, Mignot E, Leschziner G, et al. Understanding and approaching excessive daytime sleepiness. Lancet 2022;400(10357):1033-1046 PMID: 36115367
  2. Partonen T. Sisäinen kello säätää terveyttä. Suom Lääkäril 2019;74:2221–5.
  3. Himanen S-L, Alakuijala A. "Onko minulla narkolepsia?": päiväväsymysoireen tutkiminen. Suom Lääkäril 2013;68:53–61.
  4. Ohayon MM, Dauvilliers Y, Reynolds CF 3rd. Operational definitions and algorithms for excessive sleepiness in the general population: implications for DSM-5 nosology. Arch Gen Psychiatry 2012;69(1):71-9 PMID: 22213791
  5. Mathis J, Hess CW. Sleepiness and vigilance tests. Swiss Med Wkly 2009;139(15-16):214-9 PMID: 19418304
  6. Alhola P, Polo-Kantola P. Sleep deprivation: Impact on cognitive performance. Neuropsychiatr Dis Treat 2007;3(5):553-67 PMID: 19300585
  7. Arnedt JT, Wilde GJ, Munt PW, et al. How do prolonged wakefulness and alcohol compare in the decrements they produce on a simulated driving task? Accid Anal Prev 2001;33(3):337-44 PMID: 11235795
  8. Arnedt JT, Wilde GJ, Munt PW, et al. Simulated driving performance following prolonged wakefulness and alcohol consumption: separate and combined contributions to impairment. J Sleep Res 2000;9(3):233-41 PMID: 11012861