Ikääntymisen vaikutus ravitsemukseen

Terveille ikääntyneille voidaan soveltaa samoja ravitsemusta koskevia suosituksia kuin muillekin aikuisille. Ikääntyminen ja erilaiset sairaudet aiheuttavat erityistarpeita, jotka on huomioitava tarjottavassa ruoassa.

Ruokahalu voi heikentyä ikääntymisen myötä. Esimerkiksi alakuloisuus, muistisairaudet, murtumien ja leikkausten jälkitilat sekä runsas lääkitys voivat huonontaa ruokahalua. Muistin heiketessä syöminen voi unohtua välillä kokonaan.

Hampaiden ja suun ongelmat voivat vähentää syljeneritystä, vaikeuttaa ruoan puremista ja nielemistä, aiheuttaa kipua, haju- ja makuaistin muutoksia sekä pahoinvointia ja vaikuttaa sitä kautta ruokahaluun.

Pienestä ruokamäärästä on vaikea saada riittävästi energiaa, proteiineja ja muita ravintoaineita. Tämän seurauksena ikääntynyt laihtuu tahattomasti, mikä voi johtaa nopeasti vajaaravitsemukseen.

Ikääntyminen on yksilöllistä. 80-vuotias voi olla vireä ja itsenäisesti ruokataloutensa hoitava, kun taas 70-vuotias voi olla vaikeasti sairas ja syötettävä.

Vajaaravitsemuksen haitat

Huonolla ravitsemustilalla on monia kielteisiä seurauksia. Varsinkin liian niukka proteiinin, pehmeän rasvan ja D-vitamiinin saanti voi aiheuttaa lihaskatoa, joka heikentää liikunta- ja toimintakykyä sekä kehonhallintaa. Sen seurauksena kaatumis- ja murtumavaara kasvaa. Lisäksi alttius infektiosairauksille lisääntyy.

Hoitamattomat ravitsemusongelmat johtavat pitkittyessään helposti noidankehään, jossa laihtuminen, toimintakyvyn heikkeneminen ja infektiokierre seuraavat toisiaan. Tämän seurauksena sairauksista toipuminen hidastuu tai estyy, hoitojaksot pitenevät, hoitojen teho huononee ja hoitokustannukset lisääntyvät.

Vajaaravitsemuksen vaaran tunnistaminen

Vajaaravitsemuksen vaara on erityisen suuri silloin, kun ikääntyneen asumisessa ja hoidossa tapahtuu muutoksia, kuten sairaalasta kotiutumisen yhteydessä.

Muutaman kilon laihtumista on ikääntyneen itsensä ja muidenkin vaikea havaita. Sen vuoksi paino tulisi mitata vähintään kerran kuukaudessa.

Keskeisiä merkkejä vajaaravitsemuksen vaarasta ovat seuraavat:

• Ikääntyneen painoindeksi on alle 24 kg/m² (painoindeksilaskuri).
• Ikääntyneen paino on laskenut tahattomasti.
• Ikääntynyt syö erittäin niukasti.
• Ikääntynyt pystyy syömään pelkästään soseutettua tai nestemäistä ruokaa.
• Ikääntyneellä on toistuvia infektioita tai painehaavoja.
• Ikääntynyt odottaa leikkaukseen menoa tai on toipumassa sairaudesta.

Vajaaravitsemuksen vaaran tunnistamiseen voidaan käyttää Mini Nutritional Assessment (MNA) -menetelmää sekä Nutritional Risk Screening (NRS) 2002 -menetelmää. Näistä ensimmäinen on kehitetty erityisesti ikääntyneille, jälkimmäinen erityisesti sairaalapotilaille.

Vajaaravitsemuksen ehkäisy ja hoito

Hyvän ravitsemushoidon avulla voidaan hidastaa ikääntyneen laihtumista, ehkäistä sarkopeniaa (lihaskatoa) ja gerasteniaa (ikääntymiseen liittyvää raihnaistumista) sekä kohentaa toimintakykyä. Jos vajaaravitsemuksen vaara on ilmeinen, on tärkeää varmistaa sekä energian että proteiinin riittävä saanti. Proteiinipitoista ruokaa tulee olla tarjolla joka aterialla, välipalat mukaan lukien. Energiansaantia tehostetaan ensisijaisesti sisällyttämällä pehmeiden rasvojen lähteitä, kuten kasviöljyjä, juoksevia margariineja sekä suositeltavia leipärasvoja (sydänmerkkikriteerit täyttävä vähintään 60 % rasvaa sisältävä levite), ruokavalioon.

Erityisen tärkeää on tunnistaa ravitsemushoidosta hyötyvät ikääntyneet ja toteuttaa hoito heidän tarvettaan parhaiten vastaavalla tavalla.

Ikääntynyt voi tarvita myös tehostettua ravitsemushoitoa, jolloin voi olla tarpeen käyttää ruuan lisäksi kliinisiä täydennysravintovalmisteita. Osa niistä on sellaisenaan nautittavia juomia ja osa ruokiin sekoitettavia jauheita. Juomat sisältävät runsaasti energiaa, proteiinia sekä kaikkia muita ihmisen tarvitsemia ravintoaineita. Jauheista löytyy sekä monipuolisia että ainoastaan energiaa tai proteiinia sisältäviä valmisteita.

Sopivasti energiaa

Ikääntyneen ihmisen ruokavalion tulee sisältää energiaa vähintään 1 600 kcal (6,5 MJ) vuorokaudessa. Tämä toteutuu syömällä päivittäin kolme ateriaa ja kahdesta kolmeen välipalaa.

Esimerkkejä aterioista:

• Aamuateria: puuroa marja- tai hedelmäsoseen tai rasvasilmän ja maidon kanssa
• Lounas ja päivällinen: liha-, kala-, siipikarja- tai kasvisruokaa (esim. laatikkoa, pataa tai keittoa), salaattia tai keitettyjä kasviksia, öljyä tai öljykastiketta, leipää, leipärasvaa (rasvaa vähintään 60 % ja Sydänmerkki) sekä maitoa tai piimää
• Väli- ja iltapalavaihtoehtoja: 1) leipää, leipärasvaa ja leikkelettä tai juustoa sekä kahvia tai teetä; 2) viiliä tai jogurttia marjojen tai hedelmien kanssa; 3) marjapuuroa maidon kanssa

Ruokavalion energiamäärää voidaan tarvittaessa lisätä esimerkiksi lisäämällä ruokiin kasviöljyä tai juoksevaa margariinia, tarjoamalla lempiruokia ja jälkiruokia sekä välipaloilla energia- ja proteiinipitoisia juomia, kuten pirtelöitä. Myös ylimääräisiä välipaloja voidaan tarjota.

Jos ruokahalu on huono, käytetään tehostettua ruokavaliota, jonka annoskoko on tavallista pienempi (1/2–2/3 perusruoan annoskoosta), mutta energiaa ja proteiinia on runsaasti. Ruokatoiveet huomioidaan mahdollisuuksien mukaan. Tavoitteena on, että ikääntynyt jaksaisi syödä tarjotun ruoan pienemmän annoskoon myötä. Kliinisiä täydennysravintojuomia voidaan tarjota välipaloina ja yöpaaston lyhentämiseksi. Yöpaaston eli illan viimeisen ja seuraavan aamun ensimmäisen ravinnon nauttimisen välin ei tule olla 70 vuotta täyttäneellä yli 10 tuntia.

Riittävästi proteiineja

Proteiineja tarvitaan varsinkin lihasten ja luuston rakennusaineiksi. Ikääntyneillä liian niukka proteiinien saanti aiheuttaa lihaskatoa eli sarkopeniaa. Se heikentää liikuntakykyä ja kehonhallintaa sekä altistaa kaatumisille ja infektioille.

Riittävä proteiinien saanti suojaa lihas- ja luukadolta, kun samalla huolehditaan riittävästä D-vitamiinin, kalsiumin ja pehmeän rasvan saannista ja liikutaan mahdollisuuksien mukaan. Proteiinit vaikuttavat myös ihon kuntoon ja nopeuttavat haavojen paranemista.

Suurin riski saada liian vähän proteiineja on kotihoidon piirissä ja laitoshoidossa olevilla vanhuksilla. Toisaalta ikääntyneellä voi olla ylipainoa, mutta silti proteiinien puutetta. Ylipaino ei viittaa hyvään ravitsemustilaan, vaan ravitsemustila on arvioitava samoin kuin heidän, joiden paino on normaali. Ikääntyneen suositeltava kehon painoindeksi (BMI) on suurempi kuin nuoremmilla, eli 24–29.

Proteiinien hyödynnettävyys elimistössä heikkenee ikääntymisen myötä. Tämän vuoksi ikääntyneille suositellaan proteiineja hieman enemmän kuin työikäisille. Ikääntyneillä toimintakyky ja terveydentila vaikuttavat proteiinin tarpeeseen enemmän kuin ikävuosien määrä.

Yli 70-vuotiaiden tulisi saada proteiinia 1,2–1,5 grammaa painokiloa kohden vuorokaudessa (15–20 % energiansaannista). Nuoremmilla proteiinin tarve on 0,83 grammaa painokiloa kohden vuorokaudessa.

Sairauksista toipuvilla proteiinin tarve on noin 1,5 grammaa painokiloa kohden.

Proteiinia tulee saada päivän mittaan. Tällöin elimistö pystyy hyödyntämään sen parhaiten. Pääaterioilla proteiinia tulisi olla 25–30 grammaa.

Parhaita proteiinien lähteitä on koottu taulukkoon Luontaisia proteiinien lähteitä. Sen avulla voidaan arvioida ruokavalion proteiinimäärää ja pohtia keinoja sen lisäämiseksi.

D-vitamiinin saannin varmistaminen

Ikääntymisen myötä elimistön kyky hyödyntää auringon UV-säteilyä D-vitamiinin lähteenä heikkenee. Lisäksi mahdollisuudet oleskella auringonvalossa voivat olla vähäisiä. Tämä koskee varsinkin laitoshoidossa olevia ikääntyneitä.

Kaatumisia ja luuston haurastumista voidaan ehkäistä pitämällä huolta siitä, että ikääntynyt saa riittävästi D-vitamiinia ja kalsiumia. Näitä koskevat suositukset ovat seuraavanlaiset:

• D-vitamiinin saanniksi suositellaan alle 75-vuotiaille 10 mikrogrammaa/vuorokausi. Tämä määrä voidaan saada ruoasta, kun käytetään päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai kalaa 2–3 kertaa viikossa. Jos edellä mainittujen ruoka-aineiden käyttö on vähäisempää, D-vitamiinilisä vuoden pimeimpänä aikana (loka–maaliskuu) voi olla tarpeen. Tällöin D-vitamiinivalmistetta suositellaan 10 mikrogrammaa/vuorokausi.
• 75-vuotiaille ja sitä vanhemmille suositellaan D-vitamiinilisän nauttimista ympäri vuoden 10–20 mikrogrammaa/vuorokausi ruokavalion D-vitamiinipitoisuudesta riippuen.
• Edellä mainittua suuremmista D-vitamiiniannoksista (yli 20 mikrogrammaa/vuorokausi) ei ole havaittu olevan hyötyä. Huomattavasti suuremmat annokset voivat olla jopa haitallisia pitkäaikaisesti käytettyinä.
• Ikääntyneiden tulisi saada kalsiumia 950 milligrammaa vuorokaudessa. Tämän määrän saa esimerkiksi 3 lasillisesta maitoa, piimää, viiliä tai jogurttia ja 3 viipaleesta juustoa. Jos maitovalmisteiden käyttö on vähäistä, riittävä kalsiumin saanti on syytä varmistaa nauttimalla sitä ravintolisänä, esimerkiksi 500 milligrammaa kalsiumia sisältävänä valmisteena. Täydennetyt kasvijuomat ovat myös hyviä kalsiumin lähteitä, mutta on tärkeää huomioida, että ainoastaan soijajuoman proteiinimäärä ja sen laatu muistuttaa lehmänmaidon proteiinia.

Riittävästi nestettä

Ikääntyessä janon tunne saattaa heikentyä. Nestevajaus voi kehittyä nopeasti, ja se on ikääntyneille haitallisempaa kuin nuoremmille. Monet lääkkeet poistavat nestettä elimistöstä ja lisäävät kuivumisen vaaraa. Tämä lisää muun muassa kaatumisalttiutta. Suositeltava nestemäärä ikääntyneellä on 30 millilitraa painokiloa kohden.

Nesteitä on suositeltavaa juoda 1–1,5 litraa (5–8 lasillista) päivässä ruokien mukana saadun nesteen lisäksi. Suositeltavia juomia ovat tavallisen veden lisäksi esimerkiksi rasvattomat maidot ja piimät, jotka sisältävät myös vitamiineja ja kivennäisaineita.

Alkoholia varoen

Alkoholi on ikääntyneille erityisen haitallista, ja sen käyttöä tulisi välttää. Se lisää kaatumisalttiutta, häiritsee elimistön glukoositasapainoa ja voi hidastaa tai kiihdyttää lääkkeiden vaikutusta. Koska elimistön nestepitoisuus vähenee ja aineenvaihdunta hidastuu ikääntymisen myötä, alkoholin vaikutukset elimistössä voimistuvat.

Kannattaako ikääntyneen laihduttaa?

Ikääntymisen myötä kehon lihasmassa ja -voima sekä liikunta vähenevät, mikä vähentää energiantarvetta. Jos syöminen ja energiansaanti on yhtä runsasta kuin nuorempana, riski painonnousuun ja siihen liittyviin sairauksiin suurenee (esim. kohonnut verenpaine, tyypin 2 diabetes, uniapnea).

Lihavuus on melko yleistä 60–70-vuotiailla, minkä jälkeen se alkaa jyrkästi vähentyä. Ikääntyneille suositeltava painoindeksi on 24–29 kg/m². Yli 70-vuotiailla laihduttaminen on harvoin tarpeen ja perusteltua vain silloin, jos laihtumisella arvioidaan olevan myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn.

Laihdutuksen toteutus

Ikääntyneillä laihdutuksen tulee sisältää sekä ruokavalio- että liikuntaohjausta ja edetä hyvin maltillista vauhtia. Liian runsaasta ja nopeasta laihtumisesta voi olla enemmän haittaa terveydelle kuin lihavuudesta. Laihdutus ei saa aiheuttaa terveysriskejä, kuten lihaskudoksen menetystä tai luukatoa. Katso myös artikkeli Ikääntyneen lihavuus - milloin ja miten voi laihduttaa?.

Liikunta auttaa (riittävän proteiinin saannin ohella) säilyttämään lihaskunnon mahdollisimman hyvänä, mikä ehkäisee kaatumisia ja murtumia sekä parantaa elimistön glukoositasapainoa.

Ikääntynyt, jolla on lihavuutta, voi vaikuttaa ulkoisesti hyvin ravitulta. Jos ruokavalio on ollut kovin yksipuolinen, hän saattaa kuitenkin kärsiä proteiinin, vitamiinien ja muiden välttämättömien ravintoaineiden puutoksesta. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa niiden riittävä saanti ennen mahdollista laihduttamista ja liikuntaan aktivointia.

Ikääntyneiden ravitsemussuositukset

Ikääntyneille on laadittu omat ravitsemussuositukset. Niiden tavoitteena on turvata se, että jokaisella ikääntyneellä olisi mahdollisuus saada tarvitessaan laadukasta ja tarvettaan vastaavaa ravitsemushoitoa riippumatta siitä, asuuko hän kotona vai hoitokodissa.

Ikääntyneet on suosituksessa jaoteltu toimintakyvyn ja sairastavuuden mukaan neljään ryhmään seuraavasti:

1. Hyväkuntoiset ikääntyneet
2. Kotona asuvat ikääntyneet, joilla on useita sairauksia
3. Kotihoidon asiakkaat, joilla on ulkopuolisen avun tarvetta
4. Ympärivuorokautisessa hoidossa olevat

Suosituksessa käsitellään terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämistä ravitsemuksen avulla sekä ravitsemukseen liittyviä ongelmakohtia ja keinoja niiden ratkaisemiseksi erikseen kussakin edellä mainituista ryhmistä. Suosituksessa korostetaan ravinnon lisäksi myös liikunnan merkitystä terveyden ja lihaskunnon ylläpitäjänä.

Suositukset löytyvät myös verkosta: ks. Vireyttä seniorivuosiin -ikääntyneiden ruokasuositus.

Ravitsemusosaamiseen tulee panostaa

Tutkimusten mukaan ikääntyneiden heikentynyt ravitsemustila tunnistetaan terveydenhuollossa huonosti.

Kaikki terveydenhuollon ammattilaiset voivat vaikuttaa työssään siihen, miten hyvin ikääntyneiden ruokavalio toteutuu. Myös omaisten on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, syökö ikääntynyt riittävästi ja riittävän monipuolisesti. Huoleen on syytä viimeistään silloin, jos ikääntynyt laihtuu tahattomasti.