Erilaiset virtsaputken sairaudet ovat tavallisia mutta hyvänlaatuisia oireita, jotka usein rauhoittuvat itsestään. Vaikeampia tilanteita ovat virtsaumpi (ks. Virtsaumpi naisella) ja virtsan karkailu (ks. Virtsankarkailu naisella). Virtsatietulehduksen tyypillisiä oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely virtsatessa ja alavatsan jomotus (ks. Virtsatietulehdus aikuisilla, virtsatieinfektio).

Virtsaputken divertikkelit ovat usein seurausta toistuvista virtsaputken tulehduksista. Ne aiheutuvat virtsaputken rauhaskäytävien tukkeutumista, jolloin virtsaputken seinämään tulee pieni "uloke" tai "pullistuma". Ne voivat aiheuttaa uusiutuvia tulehduksia, tiheää virtsaamisen tarvetta, virtsakirvelyä, yhdyntäkipua ja joskus virtsan tippumista virtsaamisen jälkeen. Jos oireet ovat vaikeita, voidaan harkita leikkausta.

Virtsaputken suulla voi olla limakalvokieleke, ns. karunkkeli (kuva ), yleensä vasta vaihdevuosi-iän jälkeen. Oireena voi olla niukka verenvuoto tai virtsan kulun vaikeus. Tämän karunkkelin syynä on limakalvojen ohentumiseen liittyvä virtsaputken limakalvon esiinluiskahdus, jolloin limakalvo paksunee ja punoittaa. Hoitona on paikallinen estrogeenihoito (ks. Emättimen limakalvojen kuivuminen). Vain harvoin tarvitaan leikkaushoitoa.

Kuva

Virtsaputken karunkkeli. Virtsaputken karunkkeli on iäkkäiden naisten melko tavallinen vaiva. Karunkkelin syyksi arvellaan estrogeenin puutteesta johtuvaa limakalvon veltostumista ja prolapsia sekä paikallisen ärsytyksen aiheuttamaa turvotusta. Karunkkeli on useimmiten oireeton ja se todetaan sattumalöydöksenä. Usein se kuitenkin vuotaa hieman verta, jota löytyy housuista tai vaipoista (jolloin voidaan luulla että potilaalla on postmenopausaalinen kohtuverenvuoto). Myös virtsaputken suun kirvelyä voi esiintyä. Karunkkeli on pehmeä, kun taas (hyvin harvinainen) virtsaputken kasvain on kiinteä. Karunkkeli on viaton löydös, eikä se yleensä vaadi mitään hoitoa. Poikkeustapauksessa voi suuren ja oireita aiheuttavan karunkkelin kauterisaatio, jäädytys, laserhoito tai kirurginen poisto tulla kyseeseen.

Virtsaputkioireyhtymäksi (ks. Virtsaputkioireyhtymä) kutsutaan pitkittynyttä tilannetta, jossa yhdistyvät virtsaamiskirvely, tiheä virtsaamistarve ja kipu virtsaputken seudussa.

Lantionpohjan lihaksien spasmin (kouristuksen) yhtenä oireena on lantionpohjan kipujen (ks. Lantionpohjan kipu) lisäksi krooninen virtsaamiskipu tai kipu virtsaamisen jälkeen. Fysioterapeutti pystyy parhaiten auttamaan hoidossa.

Milloin ltutkimuksiin

Laboratoriotutkimuksiin tai lääkärin vastaanotolle pitää hakeutua, jos virtsakirvely on hankala ja oireet viittaavat selvästi virtsarakon tulehdukseen. Toisaalta toistuvia turhia virtsanäytteitä on syytä välttää. Lisätutkimuksia tarvitaan, jos virtsassa on verta tai jos rakko ei tunnu tyhjenevän kunnolla.

Itsehoito ja ehkäisy

Vaihdevuosi-iän ohittaneille naisille voi paikallisesta estrogeenihoidosta olla hyötyä virtsakirvelyn hoidossa. Paikallinen estrogeenihoito estää virtsatietulehdusten toistumista. Riittävä nesteiden juonti on tärkeää. Kylmettymistä kannattaa välttää, ja hyvä hygienia on luonnollisesti paikallaan. Kiire ja jännitys sekä kylmä tuovat virtsaamistarpeen herkästi esille. Kannattaa opetella rentoutumaan.

Käytettyjä lähteitä

Raatikainen K, Mikkola T. Gynekologiset virtsatieongelmat. Kirjassa: Tapanainen J, Heikinheimo O, Mäkikallio K (toim.). Naistentaudit ja synnytykset. Kustannus Oy Duodecim 2019, s. 216-217.