Muunsukupuolisuus on suomen kieleen vasta vakiintumassa oleva termi, joka syntyi vastineeksi englannin kielen termille ”non-binary indentity”. Muunsukupuolisuudelle ei ole virallista määritelmää, mutta yleensä termillä viitataan tilanteeseen, jossa henkilöllä on pitkäaikainen, vakaa ja jäsentynyt kokemus siitä, ettei hän kuulu itselleen syntymässä määriteltyyn sukupuoleen, mutta toisaalta ei myöskään vastakkaiseen sukupuoleen, toisin kuin transsukupuolisuudessa.

Muunsukupuolinen henkilö saattaa kokea sijoittuvansa jonnekin miehen ja naisen välimaastoon, koko jaottelun ulkopuolelle, tai hän saattaa kokea, ettei hänellä ole sukupuolta ollenkaan. Transsukupuolisen ihmisen tapaan myös muunsukupuolinen ihminen saattaa kärsiä kehonsa ja identiteettikokemuksensa välisestä ristiriidasta ja tämän aiheuttamasta ahdistuksesta, jota usein kutsutaan kehodysforiaksi.

Sukupuolenkorjaushoidot

Kehodysforian lievittämiseksi myös muunsukupuolinen ihminen saattaa toivoa kehoon kohdistuvia sukupuolenkorjaushoitoja. Suomessa muunsukupuolisten henkilöiden sukupuolenkorjaushoitoja on toteutettu tapauskohtaisesti sukupuoli-identiteetin arviointiin perehtyneiden erityisasiantuntijayksiköiden (HUS Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka, TAYS Trans-poli) suosittamana. Erityisasiantuntijayksiköiden kliininen kokemus on, että myös muunsukupuolisen henkilön kehodysforia sekä mahdolliset masennus ja ahdistusoireet lievittyvät oikein kohdistetuilla korjaushoidoilla, vaikka tieteellinen tutkimus aiheesta on vielä varsin vähäistä.

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (PALKO) julkaisi kesällä 2020 suosituksensa aikuisten muunsukupuolisuuteen liittyvän sukupuolidysforian lääketieteellisistä hoitomenetelmistä (ks. suositus). Suosituksen mukaan muunsukupuolisuudesta johtuvaa sukupuolidysforiaa voidaan julkisessa palvelujärjestelmässä lievittää, psykososiaalisen tuen lisäksi, yksilöllisesti suunnitellulla hormonihoidolla, rintakehän maskulinisaatiolla, suunympärillä kasvavan karvoituksen epilaatiokäsittelyllä ja tapauskohtaisella puheterapialla.

Hoitoja edeltävä muunsukupuolisuuden tutkiminen ja diagnosointi on joissakin tapauksissa kuitenkin varsin haastavaa, sillä muunsukupuolisuuden ohella myös useat psykiatriset häiriöt saattavat johtaa siihen, ettei henkilö tunne yhteenkuuluvuutta ihmisryhmiin tai koe sopeutuvansa sosiaalisiin rooliodotuksiin. Ohimenevinä tämänkaltaiset ajatukset voivat kuulua myös nuoren ihmisen aikuistumiskehitykseen. Muunsukupuolisuuden rinnalla mahdollisesti esiintyvien psykiatristen häiriöiden asianmukainen diagnostiikka ja hoito onkin ensiarvoisen tärkeää.