Silmälasien valinnan perustana on silmälääkärin tai optikon suorittama näöntarkkuuden mittaaminen ja taittovirheen määritys.

Silmälasien valinnan yhteydessä otetaan huomioon, missä tarkoituksessa silmälaseja käytetään ja mikä on korjattavan taittovirheen määrä. Myös potilaan ikä vaikuttaa silmälasien valintaan, samoin kaularangan rakenne ja mahdolliset virheasennot sekä mahdolliset muut sairaudet.

Kaukolasit

Aikuisilla pelkät yksitehoiset silmälasit kauas katsomiseen riittävät usein ainoiksi silmälaseiksi, jos silmälasien käyttäjän ikä on alle 45 vuotta, jos silmien rakenne on taittovirhettä lukuun ottamatta normaali ja jos silmien toiminta ja yhteisnäkö ovat normaaleja.

Jos silmälasien käyttäjän ikä on yli 45 vuotta, tarvitaan ns. kaukokorjauksen lisäksi usein myös lähikorjausta. Tällöin lähelle näkemistä tuetaan erillisellä lähikatseluun tarkoitetulla voimakkuudella. Tällöin linssien alaosaan voidaan usein hioa lähikatseluun soveltuva voimakkuus.

Lukulasit

Siinä vaiheessa, kun ikää on kertynyt 45 vuoden verran, useimmat meistä alkavat kokea lukemisen vaikeammaksi kuin aikaisemmin. Jos aiemmin ei ole ollut käytössä silmälaseja lainkaan, avuksi riittää lukulaseissa usein pelkkä plusvoimakkuus.

Lukulasien tarve johtuu ikääntymisen myötä siitä, että silmän oma linssi (ns. mykiö) alkaa vähitellen jäykistymään eikä enää pysty niin hyvin mukautumaan eri etäisyyksille. Henkilöt, joilla on aiemmin ollut käytössä ns. miinuslasit kauas katseluun (eli jotka ovat likinäköisiä eli ns. myooppeja), näkevät usein hyvin tietylle lähietäisyydelle ilman silmälasejakin. Mitä suurempi on myoopin miinustaitteisuus, sitä paremmin he usein näkevät varsin pieniäkin kohteita, kunhan kohde tuodaan riittävän lähelle (esim. henkilö, jolla on miinustaitteisuus –7.00, voi usein nähdä hyvinkin pientä tekstiä ilman silmälaseja, kun teksti on lähellä silmää).

Henkilöt, joilla on nuorempanakin ollut tarve pluslasien käyttöön eri etäisyyksille (ns. kaukotaitteiset eli hyperoopit), tarve lukulasien käyttöön usein korostuu jo varhaisemmallakin iällä.

Moniteholasit

Moniteholaseilla tarkoitetaan silmälaseja, joissa on korjaukset sekä kauas että lähelle katsomiseen. Moniteholasit voivat olla hyvä vaihtoehto, jos kokee hankalaksi vaihtaa silmälaseja käyttötarkoituksen mukaan. Parhaiten moniteholasit toimivat silloin, kun aiemmin on ollut käytössä ns. yksiteholasit. Aiemmin yleisiä olivat ns. bifokaalilasit, joissa eri katseluetäisyyksien välinen alue linssissä oli selkeästi nähtävissä raja-alueena. Nykyisin käytetään enemmän ns. rajattomia moniteholaseja.

Moniteholasit voivat vaatia totuttelua, sillä monitehoisuus voi aiheuttaa näkemisalueelle hankalia vääristymiä. Lukualue voi vaikeuttaa liikkumista rappusissa; samoin kynnysten arvioiminen voi olla aluksi hankalaa. Aivot usein tottuvat ajan kanssa käsittelemään uudenlaista kuvaa, ja kiusalliset oireet häviävät usein muutamien päivien tai muutamien viikkojen jälkeen, kun laseja on alkanut käyttämään.

Kirjallisuutta

  1. Seppänen M. Silmälasien valinta. Kirjassa: Seppänen M, Holopainen N, Kaarniranta K, Setälä N, Uusitalo H (toim.). Silmätautien käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2018, s. 365.