Tämä ohje on tarkoitettu henkilöille, joille lääkäri on ohjannut ruokavaliohoidon muun hyperkalemian hoidon rinnalle.

Yleistä

Veren kaliumpitoisuus mitataan verikokeella P-K. Viitearvot vaihtelevat hieman eri laboratorioissa ja iän mukaan, mutta normaalipitoisuus on noin 3,3–4,9 mmol/l. Tilaa, jossa veren kaliumpitoisuus kasvaa liian suureksi, kutsutaan hyperkalemiaksi. Hyperkalemia voi olla oireeton, mutta pahimmillaan se voi aiheuttaa vakavia rytmihäiriöitä.

Terveellä henkilöllä runsas kaliumin nauttiminen ruuasta ei suurenna kaliumarvoa yli normaalin. Tavallisesti munuaiset poistavat tehokkaasti ylimääräisen kaliumin virtsaan ja estävät siten veren kaliumpitoisuuden suurenemista. Munuaisten vajaatoiminnassa kaliumin erittyminen kuitenkin heikentyy.

Hyperkalemia liittyy pääasiassa vaikeaan munuaisten vajaatoimintaan.

Munuaistaudissa veren kaliumpitoisuus voi suurentua, jos ruuista ja juomista saa liikaa kaliumia. Suurta kaliumpitoisuutta voivat kuitenkin aiheuttaa munuaistautia sairastavalla myös muut seikat. Näitä ovat muun muassa ummetus, jotkin sydän- ja verenpainelääkkeet, korkea verensokeri ja munuaistautiin mahdollisesti liittyvä asidoosi eli elimistön happamoituminen. Veren kaliumpitoisuus pienenee, kun korjataan näitä tekijöitä.

Lisää hyperkalemiasta ja sen syistä voi lukea omasta artikkelista Hyperkalemia.

Hyperkalemian ravitsemushoidon periaatteet

Kaliumia on vaihtelevia määriä useimmissa ruoka-aineissa. Jos kaliumin saantia on tarpeen vähentää, vältetään runsaimmin kaliumia sisältäviä ruokia ja juomia ja valitaan tilalle vähemmän kaliumia sisältäviä. Kaliumin saantia aletaan vähentää ruokavaliosta vasta, kun veren kaliumpitoisuus on toistuvasti suurentunut. Lääkärisi kertoo, kun tarvitset kaliumrajoitusta.

Eri ruoka-aineissa ja ruuissa on eroja siinä, miten voimakkaasti ne suurentavat veren kaliumpitoisuutta. Helpoimmin veren kaliumpitoisuus suurenee, jos kaliumia tulee runsaasti nestemäisessä muodossa, lisäaineina tai eläinperäisistä ruoka-aineista. Kasvisten, hedelmien, marjojen, palkokasvien, viljavalmisteiden ja pähkinöiden sisältämä kalium ei suurenna veren kaliumpitoisuutta yhtä herkästi. Koska kasviperäiset ruuat ovat muutoin terveydelle hyväksi, niiden määrä on hyvä pitää mahdollisimman pitkään runsaana ja aloittaa kaliumin saannin rajoittaminen muista ruuista ja juomista.

Koosta ateriat tasapainoisesti

Veren kaliumpitoisuus suurenee aterian jälkeen. Kaliumpitoisuus pysyy tasaisempana, kun syöt useita pienempiä aterioita päivän aikana sen sijaan, että söisit vain muutaman ison aterian.

Kokoa ateriat ja välipalat lautasmallin mukaisesti: perustana runsaasti kasviksia, marjoja tai hedelmiä, jota täydennetään täysjyväviljalisäkkeellä tai perunalla ja maltillisella annoksella proteiinin lähdettä. Rajoita erityisesti eläinperäisten proteiinin lähteiden, kuten lihan, broilerin ja kalan, määrää, koska niiden sisältämä kalium imeytyy tehokkaasti. Suosi kasviperäisiä proteiinin lähteitä, kuten papuja, linssejä, kikherneitä ja niistä valmistettuja tuotteita, kuten tofua. Näin saat samalla kuituja, jotka tehostavat suolen toimintaa ja siten kaliumin poistumista ulosteen mukana.

Hoida ja ehkäise ummetusta

Munuaistaudissa kaliumin poistuminen ulosteen mukana tehostuu ja tämän merkitys kaliumin saannin säätelyssä korostuu. Siksi ummetus voi johtaa veren kaliumpitoisuuden suurenemiseen.

Voit lukea tarkemmin ummetuksen elämäntapahoidosta Ummetuksen ravitsemushoito -artikkelista. Huomioi kuitenkin, että kuivatuissa hedelmissä, kuten luumuissa, kaliumia on runsaasti, ja siksi niitä kannattaa välttää hyperkalemiassa.

Vältä pitkälle prosessoituja tuotteita

Kalium imeytyy erityisen hyvin lisäaineista. Siksi lisäainekaliumia sisältäviä ruokia ja juomia kannattaa käyttää mahdollisimman vähän. Kaikki kaliumlisäaineet eivät kuitenkaan nykytiedon mukaan ole yhtä merkittäviä kaliumin lähteitä. Saat tarvittaessa kaliumlisäaineista lisätietoa hoitavan yksikkösi ravitsemusterapeutilta.

Voit vähentää lisäainekaliumin saantia esimerkiksi näin:

  • Valmista ruoka mahdollisimman usein itse tuoreista raaka-aineista. Vältä valmisruokien säännöllistä syömistä.
  • Vältä mineraalisuolaa ruoanlaitossa ja säännöllisesti käyttämissäsi elintarvikkeissa. Mineraalisuola sisältää hyvin imeytyvää kaliumkloridia (E508). Tavallinen jodioitu ruokasuola on parempi valinta vähäisesti käytettynä.
  • Vältä urheilu- ja elektrolyyttijuomia sekä isoja määriä kivennäisvesiä ja virvoitusjuomia.

Valitse juomat harkiten

  • Juo kahvia enintään noin 2 desilitraa päivässä. Tee sopii tilalle.
  • Juo täys- ja tuoremehuja ja smoothieita vain pieniä määriä kerrallaan ja satunnaisesti. Vedellä laimennettavissa mehuissa kaliumia on vähemmän. Käytä hedelmät ja marjat mieluummin sellaisenaan kuin mehuna.
  • Käytä maitoa, piimää, muita nestemäisiä maitovalmisteita, kuten jogurttia, viiliä tai rahkaa, sekä soijajuomaa ja soijapohjaisia jogurtteja enintään noin 2 desilitraa päivässä.
  • Kasvipohjaisista juomista ja jogurtin kaltaisista tuotteista sopivat kaura-, riisi- ja mantelipohjaiset, mutta niistä tulee valita tuotteet, joissa ei ole lisäainekaliumia. Lisäainekaliumin tunnistat ainesosaluettelosta esimerkiksi nimellä dikaliumfosfaatti tai E-koodilla E340.

Vähennä kaliumia käsittelyllä

Kalium on vesiliukoista, eli sen määrää ruoka-aineissa voi vähentää keittämällä ja liottamalla. Erityisesti peruna ja juurekset kannattaa käsitellä kaliumin vähentämiseksi.

  • Kuori peruna ja juurekset, ja lohko tai viipaloi ne pienemmiksi paloiksi.
  • Keitä ne sitten mahdollisimman isossa vesimäärässä. Kaada keitinvesi pois.
  • Kaliumin poistumista tehostaa entisestään, jos keität perunat ja juurekset kahdesti, eli vaihdat juuri kiehumaan alkaneen veden raikkaaseen veteen, jossa keität ainekset kypsäksi.
  • Voit myös liottaa perunoita, juureksia, muita kasviksia ja osaa hedelmistä ennen ruuaksi valmistamista tai sellaisenaan syömistä.
  • Sekä liottaessa että keittäessä kaliumin poistumista tehostaa pieni palakoko, runsas vesimäärä, pidempi käsittelyaika ja kuumempi vesi.

Pakasteissa ja säilykkeissä on jonkin verran vähemmän kaliumia kuin vastaavissa tuoreissa tuotteissa. Säilykkeiden liemi kannattaa kaataa pois ja huuhdella säilykkeet ennen käyttöä. Pakasteiden kaliummäärää voi vähentää entisestään keittämällä ne.

Valitse vähemmän kaliumia sisältäviä kasvikunnan tuotteita

Kasvisten, hedelmien ja marjojen kaliummäärät vaihtelevat. Voi olla tarpeen suosia vähemmän kaliumia sisältäviä vaihtoehtoja erityisesti, jos kaliumarvo pysyy suurentuneena, vaikka olet hyödyntänyt muita yllä olevia vinkkejä kaliumin saannin vähentämiseksi.

  • Banaanissa, avokadossa ja kiivissä on hedelmistä runsaimmin kaliumia. Syö niitä harvakseltaan ja vain puolikas pienestä hedelmästä kerrallaan.
  • Suosi hedelmistä esimerkiksi omenaa, vesimelonia, sitrushedelmiä ja päärynää. Pyri valitsemaan pienempiä hedelmiä.
  • Säilykehedelmissä on vähemmän kaliumia kuin tuoreissa. Kaada liemi pois.
  • Syö kuivattuja hedelmiä vain pieniä määriä ja satunnaisesti.
  • Herukat sisältävät marjoista eniten kaliumia. Käytä niitä vain vähän makua tuomaan, ja suosi muita marjoja. Erityisesti metsämarjoissa, kuten puolukassa, mustikassa ja karpalossa, kaliumia on niukasti.
  • Runsaimmin kaliumia sisältäviä kasviksia ovat maa-artisokka, ruusukaali, palsternakka, pinaatti, nokkonen ja lehtikaali. Myös kantarellissa ja suppilovahverossa on runsaasti kaliumia. Niiden kerta-annos kannattaa pitää pienenä ja käsitellä niitä liottamalla ja/tai keittämällä, jotta kaliumia poistuu.
  • Vähemmän kaliumia on esimerkiksi kasvissäilykkeissä, varsisellerissä, nauriissa, munakoisossa, kurkussa, sipuleissa, keräkaalissa, tomaatissa sekä vihreässä ja keltaisessa paprikassa.

Hoitavan yksikkösi ravitsemusterapeutti auttaa sinua koostamaan ravitsemuksellisesti riittävän ja mahdollisimman monipuolisen ruokavalion, jossa kaliumin saanti pysyy maltillisena. Ravitsemusterapeuttiin saat yhteyden lääkärisi tai sairaanhoitajasi kautta.

Kirjallisuutta

  1. HUS Diagnostiikkakeskus. Kalium, plasmasta. Päivitetty 22.10.2025.
  2. Matikainen N. Hyperkalemia. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 28.4.2023.
  3. Männikkö R. Ummetuksen ravitsemushoito. www.terveyskirjasto.fi. Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim 6.3.2024.
  4. KDIGO 2024 Clinical Practice Guideline for the Evaluation and Management of Chronic Kidney Disease.
  5. Alp Ikizler T, Burrowes JD, Byham-Gray LD, ym. KDOQI Clinical Practice Guideline for Nutrition in CKD: 2020 Update. American J Kidney Dis 2020;76:3.
  6. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kansanterveyden edistäminen -yksikkö. Fineli. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. Versio 20. Helsinki 2019. https://www.fineli.fi