Käypä hoito -suositus Ruoka-allergia (lapset) Ruoka-allergia (lapset)

Yleistä

Suomalaisessa aineistossa noin 4 prosentilla lapsista on todettu ruoka-allergia 12 ikävuoteen mennessä. Yleisimmät allergiat ovat maito-, kananmuna- ja pähkinäallergia.

Monet nykyisistä välttämisruokavalioista saattavat olla tarpeettomia, joten niiden tarpeellisuudesta on hyvä keskustella lääkärin vastaanotolla.

Laboratoriokokeita kannata välttää, jos lapsi ei ole saanut ruoka-aineesta oireita, koska testitulokset voivat olla positiivisia ilman todellista allergiaa.

Ruoka-allergioiden jaottelu

IgE välitteisessä ruoka-allergiassa lapsen elimistö reagoi nopeasti johonkin ruoka-aineeseen.

Ensin lapsi herkistyy ruoka-aineelle (keho on kohdannut kyseisen aineen ja alkanut tuottaa sitä tunnistavia IgE-vasta-aineita).

Kun lapsi myöhemmin syö samaa ruoka-ainetta uudelleen, immuunisolujen pintaan kiinnittyneet IgE-vasta-aineet tunnistavat allergeenin, mikä käynnistää allergisen reaktion.

Reaktio alkaa yleensä jo muutamassa minuutissa tai viimeistään parin tunnin kuluessa ruoan syömisestä.

Oireet voivat näkyä iholla (nokkosrokko, kutina, turvotus), hengitysteissä (yskä, vinkuna, hengenahdistus) tai suolistossa (pahoinvointi, oksentelu, vatsakipu, ripuli).

Ei-IgE-välitteiset ruoka-allergiat ovat harvinaisia.

Erilaiset suolisto-oireet ovat kaiken ikäisillä lapsilla yleisiä. Niiden syynä on erittäin harvoin ruoka-allergia.

Ruoka-allergian ehkäisy

Varhainen kiinteiden ruokien käytön aloitus (4 kuukauden iästä lähtien ja viimeistään 6 kuukauden ikään mennessä) vähentää ruoka-allergioiden riskiä, erityisesti maapähkinä- ja kananmuna-allergioiden osalta. Hyöty on todennäköisesti suurempi niillä lapsilla, joilla on kohonnut ruoka-allergian riski (esimerkiksi vanhemmilla on allergia tai lapsella atooppinen ihottuma).

Raskauden, imetyksen tai varhaislapsuuden aikana käytetyillä pre-, pro- ja synbiooteilla ei liene vaikutusta ruoka-allergioiden ehkäisyyn, mutta tutkimusnäyttö tästä on epävarmaa.

Ruoka-allergista lasta imettävä äiti voi noudattaa tavanomaista ruokavaliotaan.

Ruoka-allergian riskitekijät

Ruoka-allergian riskitekijöitä ovat perheen allergiatausta, lapsen atooppinen ihottuma ja myöhäinen kiinteiden ruokien käytön aloitus (yli 6 kuukauden iässä).

Noin 20 prosentilla atooppista ihottumaa sairastavista lapsista on jossain vaiheessa ruoka-allergia.

Rintaruokinta tai antibioottien käyttö raskauden aikana tai lapsen varhaisvuosina ei näytä lisäävän ruoka-allergian riskiä.

Ruoka-allergian oireet

Ruoka-allergian yleisimpiä oireita ovat iho-, hengitystie- ja vatsaoireet (ks. suosituksen taulukko ).

Anafylaksia

Anafylaksia on useamman elinjärjestelmän nopeasti etenevä vaikea allerginen reaktio. Oireita voi ilmetä iholla, limakalvoilla, hengitysteissä, suolistossa ja verenkiertoelimistössä.

Päivystysapuun tai ensihoitoon kannattaa olla yhteydessä, jos lapselle ilmaantuu laaja-alaista nokkosihottumaa, voimakasta oksentelua, lapsen hengitys vaikeutuu tai hän muuttuu poikkeavan väsyneeksi tai tokkuraiseksi.

Adrenaliinipistos annetaan heti, jos epäillään anafylaksiaa.

Anafylaktisen reaktion saanut potilas ohjataan allergiaselvityksiin erikoissairaanhoitoon, ja hänelle neuvotaan adrenaliini-injektorin käyttö.

Tutkimukset ja diagnoosi

Ruoka-allergian diagnoosi perustuu ruoka-aineen syömisen jälkeen ilmeneviin oireisiin, allergeenispesifisen IgE:n mittaamiseen verikokeella sekä tarvittaessa valvottuun ruoka-altistukseen.

IgE-verikokeet tehdään niistä ruoka-aineista, joista on tullut nopeita oireita.

Lievät ohimenevät oireet, kuten paikalliset iho- ja limakalvoreaktiot ja suun ja nielun oireet (esimerkiksi kutina), eivät vaadi jatkotutkimuksia.

Jos epäillään voimakasta allergista reaktiota tai allergiaa jollekin lapsen ruokavaliossa keskeiselle ruoka-aineelle (esimerkiksi maito, kananmuna, vehnä), tehdään erikoissairaanhoidossa ruoka-altistus.

Ravitsemuksen kannalta vähemmän merkityksellisiä ruoka-aineita, joista ei ole odotettavissa vaikeita oireita, voidaan kokeilla kotona.

Yleistä hoidosta

Lieväoireisessa ruoka-allergiassa suositellaan ruoka-aineen annoskoon asteittaista lisäämistä ja kypsyysasteen vähentämistä. Tämä vahvistaa sietokykyä.

Oirelääkkeenä käytetään nopeavaikutteista antihistamiinia (setiritsiini tai levosetiritsiini).

Vaikean ruoka-allergian ensisijainen hoito on tarkka välttämisruokavalio ja tarpeen vaatiessa adrenaliini-injektorin käyttö (ks. tämän potilasversion kohta Anafylaksia).

Vaikeissa tai pitkittyneissä allergioissa (maito, muna, maapähkinä) voidaan harkita siedätyshoitoa erikoissairaanhoidossa. Ravitsemusterapeutin arvio on tarpeen, jos ruokavalion toteutuksessa tai lapsen kasvussa ilmenee ongelmia.

Maito-allergia

Maitoallergia varmistetaan tarvittaessa erikoissairaanhoidossa tehdyllä maitoaltistuksella, jossa lapselle annetaan maitoa valvotuissa olosuhteissa, jotta nähdään, tuleeko hänelle siitä oireita.

Noin kolme neljästä yli 2 vuotiaasta, joille tulee oireita raa’asta maidosta, pystyy kuitenkin käyttämään maitoa, jota on kuumennettu vähintään 30 minuuttia (esimerkiksi uunissa paistettua tai keitettyä). Tämä auttaa usein myös sietokyvyn kehittymisessä.

Jos lapsen maitoallergia ei ole vaikea eikä siihen liity anafylaksian riskiä, maitotuotteita voidaan yleensä alkaa kokeilla varovasti ja lisätä niiden käyttöä vähitellen sen mukaan, miten lapsi sietää niitä.

Jos lapsella todetaan maitoallergia ja maito aiheuttaa voimakkaita allergiaoireita, maitotuotteet tulee toistaiseksi jättää pois ja noudattaa terveydenhuollon antamia ohjeita.

Pähkinäallergia

Yleisimpiä pähkinäallergioita ovat maapähkinä- ja cashewpähkinäallergia.

Vaikean pähkinäallergian hoito on sen pähkinälajin ja sitä sisältävien tuotteiden välttäminen, joka aiheuttaa oireita. Jos lapsi on saanut pähkinästä anafylaktisen reaktion, hänen tulee pitää vahinkoaltistusten varalta aina mukanaan adrenaliini-injektoria.

Joissakin tapauksissa, jos maapähkinä aiheuttaa keskivaikeita tai vaikeita oireita, voidaan harkita maapähkinäsiedätyshoitoa erikoissairaanhoidossa. Siedätyshoito tehdään aina valvotusti.

Joskus lievät oireet pähkinöistä voivat selittyä ristiallergialla koivun siitepölyn kanssa. Tällöin lapsi voi saada pähkinää syödessään lievää suun kutinaa, mutta kyse ei yleensä ole oikeasta pähkinäallergiasta. Ristiallergiatilanteessa ei tavallisesti tarvita lisätutkimuksia eikä pähkinöitä tarvitse välttää.

Kananmuna-allergia

Kananmuna-allergian yleisimpiä oireita ovat minuuteissa tai parissa tunnissa alkavat maha-suolikanavan oireet (pahoinvointi, vatsakipu, oksentelu).

Oireita aiheuttaa useimmiten raaka tai heikosti kypsennetty kananmuna. Suurin osa sietää kuitenkin pitkään kuumennettua (keitettyä tai leivottua) kananmunaa.

Jos oireet ovat lievät tai kohtalaiset ja lapsi syö normaalisti kypsennettyä kananmunaa, jatkotutkimukset eivät ole tarpeen. Lieväoireisessa kananmuna-allergiassa voidaan kypsennettyä kananmunaa lisätä ruokavalioon asteittain sietokyvyn vahvistamiseksi.

Vaikean kananmuna-allergian hoitona on tarkka välttäminen ja ensiapulääkitys vahinkoaltistusten varalta.

Vehnäallergia

Vehnäallergiaa epäiltäessä tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa.

Vaikean vehnäallergian hoitona on vehnää sisältävien tuotteiden tarkka välttäminen ja ensiapulääkitys vahinkoaltistusten varalta.

Gluteenipitoiset viljat ruis ja ohra saattavat aiheuttaa oireita vehnäallergisille, mutta kaura yleensä sopii.

Soija-allergia

Allerginen oireilu raa'alle soijalle johtuu pääasiassa ristireaktiosta koivun siitepölyn kanssa. Oireet ovat yleensä vain lieviä paikallisoireita, kuten suun kutinaa tai nielun ärsytystä, eikä jatkotutkimuksia tai soijan välttämistä tällöin yleensä tarvita.

Varsinainen soija-allergia on harvinainen. Diagnoosi varmistetaan tarvittaessa altistuskokeella erikoissairaanhoidossa.

Soija-allergia ei ole este muiden palkokasvien (esimerkiksi herne, papu, maapähkinä) käytölle.

Kala-allergia

Kalalle altistuminen aiheuttaa useimmiten välittömiä (minuuteissa tai enintään muutaman tunnin sisällä alkavia) oireita.

Osa reagoi kaikkiin kaloihin, osa vain tiettyihin kalalajeihin. Hoitona on allergiaoireita aiheuttavan kalalajin välttäminen.

Hoidon porrastus

Erikoissairaanhoitoon ohjataan lapset, joilla epäillään anafylaksiaa, jotka tarvitsevat ruoka-altistuksen, saavat kohtalaisia tai vaikeita oireita keskeisistä ruoka-aineista (esimerkiksi maito, vehnä, muna) tai joilla ilmenee pitkäkestoisia tai vaikeita iho- tai suolisto-oireita.

Erikoissairaanhoitoon ohjataan lisäksi ne lapset, joiden ruokavalio on supistunut allergiaepäilyn vuoksi ja joiden välttämisruokavalion purkaminen ei onnistu perusterveydenhuollossa.

Seuranta

Ennen koulun alkua neuvolassa tarkistetaan, tarvitseeko lapsi edelleen välttämisruokavaliota.

Jos allergiaepäily on lievä, kotona voidaan kokeilla ruoka-ainetta ja purkaa välttämisruokavaliota, jos lapsi sietää sitä.

Vaikeissa ruoka-allergioissa sovitaan tarvittavasta seurannasta.

Ennuste

Suurin osa maito-, vehnä- ja kananmuna-allergioista väistyy kouluikään mennessä. Pähkinäallergioiden osuus on pienempi.

Lisätietoa aiheesta

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet työryhmän puheenjohtaja, professori, vastaava ylilääkäri Mika Mäkelä HUS:sta ja Helsingin yliopistosta ja kokoava kirjoittaja, dosentti, osastonylilääkäri Kati Palosuo HUS:sta ja Helsingin yliopistosta sekä Käypä hoito -toimittaja Aleksi Raudasoja Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.