Ruoka-allergian yleisyys

Ruokayliherkkyydellä tarkoitetaan sekä ruoka-allergiaa että ruoka-aineeseen liittyvää muuta oiretta, esimerkiksi laktoosi-intoleranssia. Ruoka-allergian yleisyys lapsuusiässä on 5–7 %. Ruoka-allergian epäilyjen määrä on moninkertainen.

Atooppinen ihottuma on ihosairaus, joka alkaa usein samaan aikaan kuin ruoka-allergian oireet imeväisiässä, ja näiden erottaminen toisistaan on tärkeää. Imeväisiässä esiintyy paljon yleisiä oireita, kuten ihon punoitusta, pulauttelua, ulostemuutoksia ja itkuisuutta, jotka on tärkeää erottaa ruoka-allergiasta.

Päivähoidossa ja kouluissa isolla osalla lapsista on erityisruokavalio allergian vuoksi. Kansallisen allergiaohjelman tavoitteena on suhtautua allergiaan uudella tavalla ja lisätä sekä tietoisuutta allergiasta että sietokykyä. Tämän seurauksena lasten erityisruokavalioiden määrä on vähentynyt koko maassa puoleen aiemmasta.

Ruoka-allergian oireet

Imeväisiässä yleisin ruoka-allergian oire on ihon punoitus ja nokkosihottuma, joka ilmenee useimmiten 15 minuutin kuluessa ruoan nauttimisesta. Atooppisen ihottuman paheneminen voi olla oireena useimmiten yhdistettynä yllä kuvattuun nopeasti ilmenevään nokkosrokkoon ja ihon punoitukseen. Lievä atooppinen ihottuma hoidetaan rasvaamalla perusvoiteella ja jaksoittain miedoilla kortisonivoiteilla. Vaikeassa ja keskivaikeassa imeväisen atooppisessa ihottumassa ruoka-allergian mahdollisuus ihottuman pahentajana selvitetään tarvittaessa. Isommilla lapsilla atooppinen ihottuma on harvoin ruoka-allergian oire. On tärkeää hoitaa ihottuma hyvin, koska se helpottaa ruoka-allergianselvittelyä.

Suolioireet ovat mahdollisia, joskaan eivät yleisiä ruoka-allergian oireita. Oksentelua ja ripulia voi esiintyä. Suolioireet lapsilla voivat myös liittyä keliakiaan ja laktoosin alentuneeseen sietokykyyn sekä tulehdustauteihin suolistossa. Suolioireet sekoittuvat helposti imeväisen normaaleihin ikätasoisiin oireisiin.

Ruoka-allergiassa on tyypillistä, että oireet toistuvat ruokaa annettaessa uudestaan.

Sietokyky ruoka-aineille kehittyy syömällä ruokia. Tutkimuksin on selvinnyt, että laaja ruokavalio imeväisenä vähentää riskiä ruoka-allergian syntyyn. Imeväisellä suolioireiden erottaminen normaalista ikään liittyvästä pulauttelusta ja normaaleista ulosteen laadun muutoksista voi olla vaikeaa. Hyväkuntoisen ja hyvin kasvavan imeväisen pulauttelu sekä ulosteen koostumuksen, värin ja ulostuskertojen määrän muutokset ovat normaaleja ilmiöitä ja harvoin allergiaa. Vielä taaperolla ulosteen koostumus ja ulostuskerrat voivat muuttua merkittävästi ruokavalion muuttuessa ja ovat normaaleja toiminnallisia oireita. Jos lapsen suolioireet ovat voimakkaat ja lapsi selvästi sairas on syytä selvitellä oireita.

Imeväisillä tavallisimmat allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet ovat maito (n. 1 % ikäryhmän lapsista), vehnä, ohra ja ruis (n. 1 %) sekä kananmuna (n.1 %). Näiden perusruoka-aineiden osalta ruoka-allergian tutkiminen on tarpeen, sillä lapsi saa maidosta ja viljatuotteista energiaa, valkuaista sekä muun muassa kalsiumia, ja ilman näitä normaali kasvu voi vaarantua. Jos lapselle aiheutuu oireita ravitsemuksellisesti vähemmän keskeisistä ruoka-aineista, kuten tomaatista, mansikasta tai sitruksista, ne voi jättää pois ruokavalioista ja kokeilla uudestaan esimerkiksi kolmen kuukauden kuluttua. Kokeilut tehdään kotona.

Kouluiässä, ja osin ennen kouluikää, tuoreiden hedelmien, juuresten ja mausteiden aiheuttamat suun ja nielun kutina ja turvotuksen tunne ovat yleisiä oireita. Oireet liittyvät koivun siitepölyallergiaan. Elimistö tunnistaa tuoreissa kivellisissä hedelmissä ja juureksissa sekä pähkinöissä allergiaa aiheuttavan koivun kanssa yhteisen valkuaisrakenteen aiheuttaen oireet. Ristiallergia ei johda vaaralliseen allergiseen reaktioon. Tuoreruoat menettävät allergisoivuutensa kuumennettaessa, pakastettaessa ja mehustettaessa.

Pähkinät voivat myös aiheuttaa voimakkaampia allergisia yleisreaktioita. Tällöin asia on syytä tutkia tarkemmin, koska kyseessä voi olla pähkinäallergia.

Milloin hoitoon?

Hoitoon tulee hakeutua, mikäli

• lapsi saa toistuvasti selkeitä nopeasti ilmeneviä oireita (yleensä nokkosrokko, ihon punoitus) ravitsemuksellisesti keskeisestä ruoasta (maito, vehnä, ruis, ohra, kaura, kananmuna)
• lapsen painonnousu tai kasvu on häiriintynyt ruokavalion kapeuden vuoksi
• minkä tahansa ruoan nauttimisen jälkeen ilmenee nopeasti voimakkaita allergiaoireita, kuten nokkosrokkoa, oksentelua, yskää, hengenahdistusta tai kalpeutta, eli epäillään anafylaksiaa
  • Anafylaksiaepäilyssä hakeudutaan aina päivystykseen, uhkaavalta vaikuttavassa tilanteessa soitetaan hätänumeroon 112.
• imeväinen alkaa oksentamaan voimakkaasti ja toistuvasti ja muuttuu kalpeaksi ja huonovointiseksi 1–4 tunnin kuluttua syötyään tyypillisesti äidinmaidonkorviketta tai bataattia.
  • Tällaisessa tilanteessa hakeudutaan päivystykseen.

Ruoka-allergian tutkiminen

Ruoka-allergian toteaminen perustuu ruoan välttämiseenja altistukseen lääkärin valvonnassa. Oireiden häviäminen tai merkittävä väheneminen ruokaa vältettäessä ja samojen oireiden uusiminen ruoka-altistuksessa muodostavat toteamisen perustan.

Avoimessa altistuksessa niin tutkittava kuin tuloksen arvioijakin tietävät ruoan laadun ja allergeenin määrän. Vain puolessa tapauksessa oireet uusivat ruokaa annettaessa, eikä välttämisen aikana todettu oireen poistuminen riitä allergian toteamiseen.

Luotettavin menetelmä ruoka-allergian toteamiseen on kaksoissokkomenetelmällä tehty altistuskoe. Sitä käytetään silloin, kun ruoka-aine on keskeinen (maito, vehnä) ja epäiltyjen oireiden tulkinta objektiivisesti on vaikeaa, esimerkiksi kun lapsella esiintyy viivästyneitä suolioireita. Tällaisessa kokeessa tutkittava ja tutkija eivät tutkimuksen aikana tiedä, sisältääkö annettu ruoka allergeenia vai lumevalmistetta. Epäiltyä allergiaa aiheuttavaa ruokaa (useimmiten maito tai vilja) on sekoitettu maitoon tai viljatuotteeseen, jossa ei ole epäiltyä ruokaa. Lapselle annetaan lääkärin valvonnassa nousevia annoksia sokkoutettua ruokaa A ja tätä jatketaan usean päivän ajan kotona. 2 viikon kuluttua annetaan ruokaa B samalla tavalla. Molempien jaksojen aikana vanhemmat pitävät kirjaa lapsen oireista. Jakso A tai B sisältää ruokaa, jolle allergiaa epäillään, ja koodi puretaan myöhemmin tutkimuksen jälkeen.

Allergiatestit, jotka mittaava IgE-vasta-aineita ruoalle voivat tukea ruoka-allergian toteamista. Pelkkä testin positiivisuus ei osoita ruoka-allergiaa, vaan sen että lapsi on allergisesti herkistynyt ruoka-aineelle. Merkittävällä osalla altistuneista ei koskaan ilmene oireita, eikä välttäminen tuolloin ole perusteltua ja voi hidastaa sietokyvyn kehittymistä. Korkeat arvot liittyvät useammin oireiden kehittymiseen. Muista kuin IgE-luokan vasta-aineista ei ole tutkimuksissa osoitettu olevan hyötyä allergiaselvittelyssä.

Ruokavaliohoidon toteuttaminen

Kun ruoka-allergia on luotettavasti varmistettu, ruokavaliohoito toteutetaan lääkärin ja ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaisesti. Erityisruokavalio on aina määräaikainen, ja on muistettava, että keskeisen ruoka-aineen, kuten maidon tai viljojen, poistaminen lapsen ruokavaliosta on riski lapsen kasvulle ja kehitykselle. Tällaisesta mallista sovitaan aina hoitavan lääkärin kanssa. Useimmat allergiset lapset sietävät pieniä määriä allergeenia. Alle 2 vuoden ikäisille maitoallergisille lapsille käytetään erityiskorvikkeita korvaamaan lehmänmaitoa. Tämä edellyttää lääkärin valvonnassa suoritettua altistuskoetta. Vahinkoaltistuksia varten lääkäri määrää iho-oireisissa allergioissa antihistamiinia ja vaikeissa yleisreaktioissa adrenaliinikynän varalle. Ruoka-allergisen lapsen äiti noudattaa normaalia ruokavaliota imettäessään.

Lue lisää ruokavaliohoidosta artikkeleista Maitoallergia ja ravitsemus ja Vilja-allergia ja ravitsemus.

Ruoka-allergeenit ja allergian häviäminen

Perusruoka-aineiden (maito, viljat, kananmuna) allergia väistyy lähes aina ensimmäisten elinvuosien aikana. Jo 2 vuoden iässä kahdelle kolmasosalle maitoallergisista on kehittynyt sietokyky, ja 5 vuoden iässä 80–90 % sietää maitoa normaalisti. Sama koskee vehnä- ja kananmuna-allergiaa. Kouluiässä nämä allergiat ovat harvinaisia.

Oireiden ollessa lieviä ja iän myötä sietokyvyn kehittyessä kypsennettyjen maito- ja kananmunaruokien kokeilu mahdollistuu. Ruoan kuumentaminen vähentää usein allergeenisuutta. Maito- ja kananmuna-allergisista jopa kolme neljäsosaa eri-ikäisistä lapsista sietää kuumennettua maitoa ja kypsennettyä kananmunaa. Esimerkiksi laatikkoruuan kypsentäminen uunissa 30 minuutin ajan vähentää munan ja maidon allergeenisuutta siten, että ruoka sopii allergiselle kypsennettynä, vaikka aiheuttaa oireita raakana. Puhutaan ruokatikapuista, jossa edetään voimakkaasti käsitellyistä ruoka-aineista vähemmän käsiteltyihin (esim maito, vehnä, kananmuna). Mallista sovitaan hoitavan lääkärin kanssa.

Mikäli oireet ovat olleet voimakkaita, seurataan lapsia yleensä lääkärin toimesta ja altistukset toteutetaan valvotusti. Maito-, vilja- ja muna-allergiassa allergian aiheuttaneen ruoan sopivuutta kokeillaan 6–12 kuukauden välein lääkärin ohjeiden mukaan.

Tuoreruoka- tai mausteallergiat eivät häviä iän myötä.

Siedätyshoito ruoka-allergiassa

Siedätyshoitoa on tarjolla yliopistosairaaloissa lasten vaikeaan maito-, kananmuna- ja maapähkinäallergiaan. Hoito kestää puoli vuotta, ja sen jälkeen jatkuva ruoka-aineen käyttö on tarpeen. Hoitoon liittyy paljon haittavaikutuksia, ja se toteutetaan parhaiten osaavissa käsissä, kuten yliopistosairaaloissa erikoislääkärin johdolla ja valvonnassa. Siedätyshoito ei ole tehokasta risti -allergiassa.

Ruoka-allergian ehkäisy

Ruoka-allergiaan ei ole tehokasta ehkäisykeinoa. Välttämisruokavaliosta raskauden ja imetyksen aikana ei ole hyötyä allergian ennaltaehkäisyssä. Osassa tutkimuksista on havaittu, että äidin monipuolinen ja laaja ruokavalio raskauden ja imetyksen aikana on vähentänyt lapsen riskiä sairastua esimerkiksi maitoallergiaan. Äitien, jotka noudattavat normaalia rajoittamatonta ruokavaliota ennen raskautta, ei tule muuttaa ruokavaliotaan raskaaksi tultuaan lapsen allergian ennaltaehkäisytarkoituksessa.