Nokkosihottuma (nokkosrokko) eli urtikaria on yleinen ihotauti, jota esiintyy joka viidennellä ihmisellä ainakin kerran elämässään. Punoittavat, kutisevat ja paikkaa vaihtavat paukamat ja läiskät syntyvät kohtiin, jossa elimistön puolustusjärjestelmään kuuluvat syöttösolut vapauttavat ihoon tulehdusvälittäjäaineita kuten histamiinia. Tämä reaktio voi tapahtua osana nopeaa IgE-välitteistä allergista reaktiota. Sen voi aiheuttaa esimerkiksi tietty allergiaa aiheuttava ruoka-aine aina syömisen jälkeen. Satunnaisen akuutin tai pitkittyneen urtikarian taustalla ei kuitenkaan ole allergiaa harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta.

Akuutissa muutaman päivän tai muutaman viikon pituisessa nokkosihottumassa syöttösolujen toimintahäiriön voi laukaista esimerkiksi jokin tavallinen virusinfektio, joka ei yleensä aiheuta edes tulehdusoireita. Varsin usein syy jää tuntemattomaksikin. Joka toisella esiintyy nokkospaukamien lisäksi myös turvotusta, niin sanottua angioedeemaa, esimerkiksi huulessa tai silmäluomessa.

Nokkosihottuma jaetaan akuuttiin ja krooniseen muotoon, ja aikaraja niiden välillä on kuusi viikkoa. Kroonisissa tautimuodoissa oireet kestävät kuukausista vuosiin. Valtaosa on niin sanottua spontaania (itsesyntyistä) nokkosrokkoa, joka oireilee yleensä päivittäin. Sen alamuoto on autoimmuuniurtikaria, joka on usein hankalaoireinen ja pitkäkestoinen. Noin neljännes kroonisista tautimuodoista on ulkoisen ärsykkeen laukaisemaa fysikaalista nokkosihottumaa.

Nokkosihottuman oireet ja eri tautimuodot

Nokkosihottuma koostuu iholle kohoavista, nokkosen polttamaa muistuttavista paukamista ja läiskistä, joiden läpimitta vaihtelee parista millimetristä pariinkymmeneen senttimetriin (kuva  ). Ne kutisevat ja vaihtavat paikkaa ihoalueelta toiselle. Paukamat nousevat minuuttien kuluessa ja painuvat pois yleensä noin parissa tunnissa, kuitenkin aina 24 tunnin kuluessa. Kutina on kovinta läiskien noustessa iholle, ja loppuu se loppuu, kun ne alkavat painua pois. Paukamat eivät jätä parantuessaan jälkiä. Oireilu toistuu päivästä toiseen, kunnes se alkaa hiljalleen laantua tai muuttuu krooniseksi. Tavalliseen nokkosihottumaan ei liity kuumetta, nivelvaivoja tai muita yleisoireita.

Nokkosihottumaan voi liittyä angioedeema eli kiinteä, usein kivulias paikallinen ihon syvempien osien turvotus. Se kehittyy nopeasti ja häviää 1–3 vuorokauden kuluessa. Tavallisimmat angioedeeman esiintymispaikat ovat huuli, kieli, silmäluomi ja käsi.

Jos paukamat kestävät samassa kohdassa yli vuorokauden tai jättävät jälkeensä mustelman, kyseessä voi olla urtikariavaskuliitti eli nokkosihottumaan liittyvä verisuonitulehdus.

Fysikaaliset urtikariat

Fysikaaliset eli ulkoisen ärsykkeen aiheuttamat urtikariat ovat tyypillisesti pitkäkestoisia. Tavallisin muoto, dermografismi eli piirtopaukamointi (kuva  ), tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että ihon piirto- tai raapaisujälkeen tulee muutaman minuutin kuluessa juostemainen nokkospaukama ja siinä esiintyy usein myös kutinaa. Tätä nokkosihottuman muotoa esiintyy eniten nuorilla aikuisilla. Paineurtikaria on harvinaisempi, ja siinä ei useinkaan nähdä selvää paukamaa, vaan painealueella on yhtenäinen turvotus.

Nokkosihottuman toteaminen

Nokkosihottuman diagnoosi on yleensä helppo, sillä missään muussa ihotaudissa ei esiinny nopeasti nousevia ja melkein yhtä nopeasti häviäviä paukamia. Akuutissa nokkosihottumassa tarvitaan laboratoriokokeita vain poikkeustapauksissa.

Kroonisessa nokkosihottumassa syytä etsitään tarkemmin, jos esitiedot ja yleistutkimus antavat siihen aihetta. Tarvittaessa suljetaan pois tulehdukset. Autoimmuuniurtikaria voidaan todeta verikokeella, jossa verenkierrossa havaitaan histamiinia syöttösoluista vapauttavia vasta-aineita. Ihon koepala on tarpeen yleensä vain, jos epäillään urtikariavaskuliittia, jossa nokkosrokkoon liittyy verisuonitulehdus.

Toistuvassa nokkosihottumassa tehdään harkinnan mukaan allergiatutkimuksia, mikäli on viitteitä taustalla olevasta IgE-välitteisestä allergiasta. Lisäksi arvioidaan, voiko jokin ulkoinen tekijä kuten ruoka-aine, lääke tai fysikaalinen ilmiö (esim. fyysinen rasitus, lämpö tai kylmä) aiheuttaa tai pahentaa oireita.

Nokkosihottuman itsehoito

Antihistamiini auttaa lähes aina akuutin nokkosihottuman oireisiin. Se sitoutuu syöttösolujen pinnalle ja estää histamiinia vapautumasta ihoon. Väsyttämätöntä antihistamiinia kannattaa ottaa muutaman viikon ajan säännöllisesti, ja hoitoa voi tarpeen mukaan jatkaa pidempäänkin. Ihon paikallishoidosta ei ole apua.

Kroonisessa nokkosihottumassa antihistamiinien teho vaihtelee tapauksesta toiseen. Vaikeat tautimuodot kuten autoimmuuninokkosihottuma reagoivat usein huonosti pelkkään antihistamiiniin.

Fysikaalisessa nokkosrokossa noin tunti ennen tunnettua altistetta otettu antihistamiini usein auttaa.

Muun muassa infektiot, tulehduskipulääkkeet, stressi ja voimakas fyysinen rasitus voivat pahentaa nokkosrokon oireita. Mahdolliset tulehdukset on syytä hoitaa, mukaan lukien hampaisiin liittyvät infektiot.

Milloin lääkäriin?

Jos nokkosihottuma alkaa hyvin laajana ja siihen liittyy kielen, suun tai nielun turvotusta, hoitoon on hakeuduttava välittömästi.

Lievässä nokkosihottumassa voidaan odottaa oireiden häviämistä, jos antihistamiinit pitävät oireet kokonaan poissa tai ainakin hallinnassa. Lääkäriin kannattaa kuitenkin hakeutua, jos antihistamiinit eivät tehoa oireisiin.

Lääkäri määrää usein kaksinkertaisen tai jopa nelinkertaisen määrän antihistamiinia. Joskus tarvitaan myös muita tulehdusvälittäjäaineita estäviä lääkkeitä, kuten montelukastia tai suun kautta otettavaa kortisonia. Jos nokkosihottuma jatkuu näistä huolimatta hankalana ja pitkittyy, voidaan harkita immunosuppressiivista lääkehoitoa tai biologista pistoshoitoa, omalitsumabia.

Nokkosihottuman ehkäisy

Tavallista nokkosihottumaa ei voida ehkäistä. Jos taustalta löytyy jokin aiheuttaja tai pahentava tekijä, tätä on aiheellista välttää.