Etusivu » Puheen ja kielen häiriöt lapsella

Puheen ja kielen häiriöt lapsella

Lääkärikirja Duodecim
30.11.2018
psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen ja lastentautien erikoislääkäri Hannu Jalanko

Lapsi kommunikoi vanhempiensa kanssa jo varhain niin, että kolmen kuukauden ikäinen pystyy usein vastavuoroiseen ääntelyyn. Puolen vuoden iässä äänten jäljittely on tyypillistä, ja 10–14 kuukauden iässä lapsi ymmärtää kehotuksia ja alkaa muodostaa omia sanoja. Puolitoistavuotias lapsi osaa nimetä esineitä, kahden vuoden iässä lapsi alkaa käyttää lauseita ja vuotta myöhemmin kertoo tapahtumista. Näin siis keskimäärin.

Puheen kehittyminen on kuitenkin yksilöllistä, ja viivästynyt puheenkehitys on erityisesti pojilla yleistä. Katsotaankin, että pojalla yksittäisten sanojen tulisi ilmaantua kahden vuoden ikään mennessä ja kahden sanan yhdistelmien puoli vuotta myöhemmin. Tytöllä nämä virstanpylväät saavutetaan yleensä puoli vuotta aiemmin.

Puheen ja kielen kehityksen häiriöt ovat suhteellisen yleisiä, sillä eri selvitysten mukaan 3–7 % lapsista kärsii ainakin lievistä puheen ja kielen kehityksen häiriöistä. Puheen ja kielen kehityshäiriöt perustuvat puheen ja kielen tuottamista säätelevien hermoratojen toiminnan poikkeavuuteen. Niiden tarkempi syy on suurelta osin tuntematon.

Erilaisia puheen häiriöitä

Kehityksellisillä häiriöillä (dysfasia) tarkoitetaan puheen ja kielen oppimisen vaikeutta, joka ilmenee jo lapsuudessa. Häiriö ilmenee kielen tuoton tai ymmärtämisen vaikeutena, joka ei johdu selvästä hermostollisesta (neurologisesta) sairaudesta, puhe-elinten rakenteellisesta poikkeavuudesta tai kehitysvammaisuudesta.

Kielellisestä häiriöstä on usein kyse, jos lapsi ei kahden vuoden iässä käytä yksisanaisia ilmaisuja tai kolmen vuoden iässä lyhyitäkään lauseita. Myös mielikuvaleikkien puuttuminen tai huono motorinen kehitys voivat viitata taustalla olevaan puheen ja kielen kehityksen häiriöön. Puheen kehityksen häiriöstä kärsivät ovat älyllisesti normaaleja, monasti hyvinkin lahjakkaita. Häiriöt vaikeuttavat usein koulunkäyntiä ja opintoja sekä häiritsevät eri tavoin sosiaalista vuorovaikutusta.

Kielellisen ilmaisun häiriössä lapsen kielellinen ilmaisu on selvästi huonontunut. Häiriö voi ilmetä pienenä sanavarastona, aikamuotovirheinä, vaikeutena sanojen muistamisessa tai vaikeutena kehitykseen nähden riittävän pitkien tai monimutkaisten lauseiden muodostamisessa.

Kielellisen ilmaisun ja vastaanoton häiriössä lapsen kielellinen ilmaisu ja vastaanotto ovat olennaisesti heikentyneet. Oireina ilmenee kielelliselle ilmaisuhäiriölle ominaisten oireiden ohella vaikeutta ymmärtää sanoja, lauseita tai tietyntyyppisiä sanoja, kuten esimerkiksi tilakäsitteitä.

Ääntämishäiriöissä eli fonologisissa häiriöissä lapsella on vaikeuksia sopivien äänteiden käytössä, äänteiden tuottamisessa tai käyttötavassa. Joskus lapsi korvaa äänteen toisella, esimerkiksi t:n käyttö k:n asemesta, tai jättää äänteitä, kuten loppukonsonantteja, pois.

Änkyttäminen ilmenee erilaisina puheen sujuvuutta hankaloittavina häiriöinä, kuten äänteiden, tavujen tai yksitavuisten sanojen toistona, äänteiden pidentymisenä, äännähdyksinä, katkonaisina sanoina, takelteluna tai vaikeiden sanojen korvaamisena erilaisin kiertoilmaisuin.

Milloin hoitoon

Lapsen puheenkehitystä seurataan neuvolassa, josta lapsi ohjataan tarvittaessa lasten neurologin tai puheterapeutin vastaanotolle. Jatkotutkimuksia pidetään yleensä aiheellisina, jos lapsi ei ymmärrä puhetta 18 kuukauden iässä, ei puhu yhtään sanaa kahden vuoden iässä, lausepuhe puuttuu kolmen vuoden iässä tai jos kielellinen ilmaisu on myöhemmällä iällä rakenteellisesti poikkeavaa. Tutkimukset käynnistetään aiemminkin, jos herää epäily kuulovauriosta tai muusta kehityshäiriöstä. Useimmiten näin ei ole, vaan lapsi selvästi ymmärtää puhetta ja kommunikoi omalla tavallaan vanhempiensa kanssa. Tällaista puheen kehityksen hyvänlaatuista viivästymistä tavataan perheittäin.

Puheen kehityksen alkuvaiheessa virheellisesti äännetyt kirjaimet ovat tavallisia. Yleisimmin tämä koskee s- ja r-kirjaimia. Yksittäisiä äännevirheitä esiintyy vielä viiden vuoden iässä noin 15–20 %:lla, ja niitä voidaan pitää ikään kuuluvina. Änkytys syntyy useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta ja on yleensä hyvänlaatuinen ilmiö.

Lisää tietoa puhehäiriön hoidosta

Stolt S, Lehtihalmes M, Heikkola LM, Kunnari S (toim.). Lasten ja nuorten puheen ja kielen arviointi ja mittaaminen. Helsinki: Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistyksen julkaisuja 43, 2012.

Stolt S, Korpijaakko-Huuhka A-M, Tarvainen S, Lehtihalmes M (toim.). Puhe, kieli ja aivot. Helsinki: Puheen ja kielen tutkimuksen yhdistyksen julkaisuja 45, 2013.

Käytettyjä lähteitä

Korkeila J, Leppämäki S. Keskushermoston kehitykseen liittyvät häiriöt > Kommunikaatiohäiriöt. Kirjassa: Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T (toim.). Psykiatria. 12. painos. Kustannus Oy Duodecim 2017; s. 103-108.

Käypä hoito -suositus Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret) «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50085»1

Muita lapsen kehityksen häiriöihin liittyviä artikkeleita

Lääkärikirja Duodecimin artikkelit:

Kotineuvola: ks. 3.