Tässä artikkelissa kuvataan näiden aiheuttamien tautien oireita, diagnostiikkaa ja hoitoa. Tautien yleisyyttä ja ehkäisyä on kuvattu myös artikkeleissa Ruokamyrkytys ja Turistiripuli eli matkaripuli. Muista suolistotulehduksista on omat artikkelinsa yersinioosista ja alkueläininfektioista, kuten giardiaasista.

Taudin piirteet

Kampylobakterioosi

Suomessa todetaan vuosittain 2 000–5 000 (2 586 vuonna 2023) kampylobakteerin aiheuttamaa ripulitautia. Näistä valtaosa oli saatu ulkomailta. Yleisin tautia ihmiselle aiheuttava kampylobakteerilaji on Campylobacter jejuni (noin 90 % tapauksista). Kampylobakteeria voi esiintyä esimerkiksi linnuilla, naudoilla, sioilla, lampailla, vuohilla, koirilla, kissoilla ja jyrsijöillä. Suomessa tuotantoeläimillä, kuten broilereilla, kampylobakteeri on harvinainen. Tartunta saadaan lähes aina saastuneen ruoka-aineen tai veden kautta, eikä se juurikaan tartu suoraan henkilöstä toiseen.

Oireet alkavat keskimäärin kolme (1–7) päivää pilaantuneen ruoan nauttimisesta. Tavallisin taudin muoto on itsestään muutamassa päivässä paraneva vesiripuli. Pahoinvointia esiintyy joskus taudin alussa. Vaikka tauti ei olisikaan vakava, alussa vatsakivut voivat olla ankaria ja kuume korkea. Joskus yleiset säryt ovat ankaria. Kampylobakteerin aiheuttama sepsis on harvinainen ja todetaan noin yhdellä sadasta sairastuneesta. Infektioon voi harvinaisena liittyä myös sydänlihastulehdus, lievä haimatulehdus ja aivokalvotulehdus. Äkillinen hermojuurten tulehdus (polyradikuliitti, ns. Guillain-Barrén oireyhtymä; ks. Ääreishermojen sairaudet) on erittäin harvinainen infektion jälkiseuraus. Kampylobakteeri on yleisin tämän reaktion laukaisija (aiheuttaa noin joka kolmannen tapauksen). Kampylobakterin aiheuttaman infektion jälkitautina parille kolmelle sadasta kehittyy reaktiivinen niveltulehdus, joka kestää yleensä muutamia viikkoja.

Kampylobakteeri säilyy parantuneen infektion jälkeen ulosteessa vain lyhyen ajan, harvoin yli kahta viikkoa. Kampylobakteeri-infektio ei jätä suojaavaa vastustuskykyä, joten taudin voi sairastaa uudestaan.

Salmonelloosi

Suomessa todetaan vuosittain 800–3 000 (803 vuonna 2023) salmonellan aiheuttamaa ripulitautia, joista 80 % on saatu ulkomailta. Ripulitauteja (enteriittejä, gastroenteriittejä) aiheuttavia salmonelloja tunnetaan 2 500 eri serotyyppiä. Varsinainen salmonellalaji on S. enteritica. Tämä laji jakautuu edellä mainittuihin serotyyppeihin, joista käytetään omia, ei virallisia, nimiä, kuten S. typhimurium tai S. enteritidis. Vakavaa salmonelloosia, lavantautia, aiheuttavat vain Salmonella typhi- ja pikkulavantautia S. paratyphi -lajit. Näiden aiheuttamat taudit ovat hyvin harvinaisia Suomessa (yhteensä 18 vuonna 2023), ja tartunnat on yleensä saatu ulkomailta.

Aika tartunnasta oireiden alkuun on useimmiten 12–48 tuntia. Tauti on itämisajaltaan, oireiltaan ja kestoltaan hyvin samankaltainen kuin kampylobakteeriripuli (ks. edellä) ja muutkin bakteerien aiheuttamat gastroenteriitit. Joskus, vaikkakin harvoin, salmonellaripulissakin bakteereita voi päästä verenkiertoon. Hyvin harvinaisena seurauksena sen kautta voi syntyä märkäpesäkkeitä periaatteessa mihin kudokseen tahansa. Salmonellainfektion jälkitautina pieni osa sairastuneista, noin joka kymmenes, saa yleensä muutaman viikon kestävän niveltulehduksen.

Salmonella typhi ja S. paratyphi voivat aiheuttaa pelkän ripulitaudinkin, mutta niille ominainen tautimuoto on sepsis. Suomessa näitä todetaan yleensä matkatuomisina esimerkiksi Intian niemimaalta. Lavantauti ja pikkulavantauti ovat oireiltaan hitaammin kehittyvä kuin useimmat bakteerien aiheuttamat sepsikset. Tyypillisiä oireita ovat hitaasti alkava, mutta hoitamattomana viikkojakin kestävä korkea kuume, päänsärky, sekavuus ja yleiskunnon romahdus. Ripuli puuttuu usein alkuoireista. Kehittyneissä maissa tautiin ei liity käytännössä kuolleisuutta, kun tehokas hoito aloitetaan ajoissa.

Infektion jälkeen salmonella säilyy ulosteessa keskimäärin 4–5 viikkoa, yhdellä sadasta vuoden tai kauemmin. Riskityötä tekeviä henkilöitä (esim. käsittelevät työssään pakkaamattomia elintarvikkeita, joita ei kuumenneta ennen niiden myyntiä tai tarjoilua) koskevat omat ohjeet salmonellan osalta (ks. Ruokamyrkytys, aiheuttajat, seuranta ja esiintyvyys). Salmonelloosista ei jää immuniteettia, joka suojaisi myöhemmiltä tartunnoilta.

Shigelloosi

Shigella-infektioita todetaan Suomessa laboratorionäytteistä 50–150 vuosittain (83 vuonna 2023). Taudeista lähes kaikki ovat peräisin ulkomailta sellaisista maista kuin Intia, Kenia, Egypti ja Arabiemiirikunnat. Vakavaa shigella-punatautia (dysenteriaa) ei todeta Suomessa edes vuosittain. Toisin kuin kampylobakteereita, salmonelloja ja EHEC-bakteeria, shigellaa ei löydy eläinkunnasta kädellisiä lukuunottamatta, ja tartunnat tapahtuvat ihmisten välillä usein ruoka-aineen kautta. Shigella tarttuu pienen tartuntaan tarvittavan bakteerimäärän vuoksi herkästi myös käsien välityksellä ihmisestä toiseen.

Tautia aiheuttavia shigelloja on neljä lajia. Vakavia infektioita (punatautia, dysenteriaa) aiheuttaa S. dysenteriae (serotyyppi 1), kun taas yleensä salmonella- ja kampylobakteeri-infektioiden kaltaisia ripulitauteja aiheuttavat S. boydii, S. flexneri ja S. sonnei. Mikään niistä ei aiheuta juuri koskaan sepsistä, mutta shigella-punatauti voi silti olla hengenvaarallinen.

Aika tartunnasta ripulin alkuun on 1–7 päivää. Shigella-dysenteriassa ripuli on tavallista ankarampi, vatsakivut kovempia ja ulosteissa on usein runsaasti helakkaa verta. Taudin vakavuus johtuu S. dysenteriae-bakteerin tuottamasta shiga-myrkystä. Myrkky on sama, jota tuottaa EHEC-kolibakteeri. Kuten kampylobakteeri- ja salmonellaripulin jälkeen shigella-infektion jälkitautina pieni osa, muutama prosentti, saa niveltulehduksen.

Infektion jälkeen shigella poistuu lähes aina ulosteesta kolmen kuukauden kuluessa eikä, erona salmonellaan, kroonista kantajuutta jää. Uuden taudin voi saada toisesta shigella-bakteerin kannasta.

EHEC (enterohemorraginen Escherichia coli)

EHEC-bakteeri ilmaantui 1980-luvulla uudeksi ruokamyrkytysten aiheuttajaksi. Tauti on melko harvinainen, vaikka se onkin viime vuosina yleistynyt. Vuosittain Suomessa on vuodesta 2016 lähtien todettu 150–300 sairaustapausta vuodessa. Vuonna 2023 tapauksia oli 306. Sitä ennen tapauksia on ollut yleensä alle sata vuodessa. Lisäyksen arvellaan johtuvan eniten tehostuneesta diagnostiikasta. Tauti on yleisin lapsilla. Tavallisina vuosina runsas puolet on saatu tartuntana kotimaassa. Bakteeri säilyy luonnossa erityisesti nuorten nautojen suolistossa, josta se ulosteen kautta voi saastuttaa muun muassa ruoka-aineet tai veden. Se voi levitä esimerkiksi riittämättömästi kypsennetyn jauhelihan, pastöroimattomien maitotuotteiden tai kuumentamatta tarjottavien vihannesten välityksellä. EHEC tarttuu pienen tartuntaan tarvittavan bakteerimäärän vuoksi herkästi myös käsien välityksellä ihmisestä toiseen. Suomessa oli vuonna 1997 uimaveteen liittynyt epidemia. Useita elintarvikkeiden kautta yli maarajojenkin levinneitä epidemioita on esiintynyt (mm. vuonna 2011 sairastui useissa maissa Euroopassa ja USA:ssa noin 3 800 henkilöä).

Taudin itämisaika on useimmiten 3–4 päivää (vaihtelu 1–8 päivää). EHEC voi aiheuttaa henkeä uhkaavan taudin. Se tuottaa samaa myrkkyä, jolla shigella-bakteeri aiheuttaa punataudin. Tämä shiga-toksiini vaurioittaa elimistöä niin, että seuraa veren hyytymisen häiriö, runsas suolistoverenvuoto ja eri elinten, erityisesti munuaisten, vaurioituminen (HUS eli hemolyyttis-ureeminen syndrooma). Jos HUS kehittyy, se alkaa 2–12 päivää ripulin alusta. Sen saa 5–10 % ripuliin sairastuneista. Alle 5-vuotiailla ja hyvin iäkkäillä on suurin riski saada vakava tautimuoto. EHEC on luokiteltu yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi.

Milloin hoitoon?

Kampylobakteerin, salmonellan ja shigellan aiheuttama ripuli ei yleensä edellytä lääkärissä käyntiä, ellei tarvitse poissulkea muita oireiden syitä. Syitä tutkimuksiin ja hoitoon lähtöön ovat ankara tauti tai epävarmuus taudin syystä.

Tutkimuksiin ja hoitoon on syytä hakeutua seuraavissa tilanteissa:

  • Runsas ripuli, joka ei lievity kolmessa päivässä tai ole lähes ohi viikossa.
  • Sellainen pahoinvointi, että riittävä juominen ei onnistu
  • Korkea kuume, jolloin kyseessä voi olla esimerkiksi verenmyrkytys tai malaria, jos on sille altistunut
  • Tajunnan häiriöt tai hyvin voimakas uupumus (etenkin iäkkäillä voi johtua kuivumisestakin)
  • Ankarat vatsakivut, jolloin kyseessä voi olla esimerkiksi umpilisäketulehdus tai suolitukos
  • Runsasta verenvuotoa tai pikimustat ulosteet, jolloin verenvuodon syy on selvitettävä
  • Antibioottihoidon aikana tai heti kuurin jälkeen alkanut ripuli, koska kyseessä voi olla Clostridioides difficile -bakteerin aiheuttama ripuli, joka vaatii antibioottihoidon

Diagnoosi ja hoito

Äkillisen ripulin aiheuttajan selvittäminen on harvoin tarpeen, koska tauti paranee lähes aina itsestään muutamassa päivässä. Kampylobakteerin, salmonellan ja shigellan diagnoosi tehdään tavallisimmin joko nukleiinihappomonistuksella ja/tai viljelemällä bakteeri ulosteesta. Luotettavan tuloksen saamiseksi shigella-näytteen tulisi olla mahdollisimman tuore. Mahdollisen kampylobakteeri- ja salmonellainfektion voi todeta tarvittaessa jälkikäteen vasta-ainemäärityksellä. Tätä voidaan joskus käyttää tartunnan lähteen selvittelyssä. EHEC todetaan nykyään geenitestillä.

Antibioottihoito ei jouduta paranemista minkään tässä kuvatun ripulitaudin alkuvaiheessa, eikä silloinkaan, jos jonkinlainen suolen toiminnan epäsäännöllisyys tai vatsan möyrintä jatkuu viikon tai pari varsinaisen ripulin jälkeen. Antibioottihoito ei myöskään estä jälkitautien, kuten nivel- tai hermotulehduksen, syntyä tai jouduta niiden paranemista.

Antibiootti voidaan määrätä korkeakuumeisiin ripulitauteihin sepsiksen varalta ja ankaraan turistiripuliin, jossa ulosteessa esiintyy runsaasti verta (shigellan varalta). Käytetyimpiä ovat makrolidi (atsitromysiini) ja fluorokinolonit ja, jos hoito annetaan suoneen, keftriaksoni. Lääkkeen valintaan vaikuttaa paitsi epäilty bakteeri, myös tartuntamaa, koska bakteerien vastustuskyky antibiooteille vaihtelee alueittain. Erityisesti shigellat ovat usein varsin resistenttejä antibiooteille.

EHEC-infektion kulkuun vaikuttavaa hoitoa ei ole, ja ainakin jotkin antibiootit (esim. fluorokinolonit) voivat jopa lisätä taudin vakavuutta.

Ehkäisy

Vain lavantautia (S. typhi) vastaan on rokotteita, sekä suun kautta otettavia että pistettäviä (ks. Matkailijan rokotukset). Suojateho on 60–70 %. Rokotus ei suojaa muiden salmonellalajien aiheuttamilta ripuleilta. Vähäisen lavantautiriskin takia ne eivät kuulu matkailijoiden yleisiin rokotuksiin.

Shigellojen ja EHEC-bakteerin aiheuttamiin sairastumisiin riittää hyvin pieni bakteerien määrä, muutama sata bakteeria. Salmonellainfektioon tarvitaan perusterveillä yleensä kymmeniä tuhansia bakteereita. Ehkäisy toteutuu huolehtimalla hyvästä hygieniasta elintarvikkeita käsiteltäessä ja tarkalla ruokien valinnalla ulkomaanmatkojen aikana. Vaikka Suomessa esimerkiksi siipikarjan lihassa ei periaatteessa ole salmonellaa, on kuitenkin hyvä muistaa huolellinen keittiöhygienia raakaa lihaa käsiteltäessä: Säilytä kypsentämätön liha erillään vihanneksista, kypsennetyistä ruoista ja valmisruoista. Pese kädet, veitset ja leikkuulaudat käsiteltyäsi niillä esimerkiksi kypsentämätöntä lihaa. Shigella ja EHEC tarttuvat herkästi myös käsien välityksellä suoraan henkilöstä toiseen, ja sitä torjutaan käsien pesulla. Tarkemmin asiaa käsitellään turistiripulia ja ruokamyrkytyksiä käsittelevissä artikkeleissa.

Riskityötä tekeviä henkilöitä (esimerkiksi käsittelevät työssään pakkaamattomia elintarvikkeita, joita ei kuumenneta ennen niiden myyntiä tai tarjoilua) koskevat omat ohjeet salmonellan osalta.