Etusivu » Kampylobakteerin, salmonellan, shigellan ja EHEC-bakteerin aiheuttamat suolistotulehdukset

Kampylobakteerin, salmonellan, shigellan ja EHEC-bakteerin aiheuttamat suolistotulehdukset

Lääkärikirja Duodecim
11.9.2018
infektiosairauksien erikoislääkäri Jukka Lumio

Kampylobakteeri, salmonella, shigella ja EHEC-bakteeri ovat maailmanlaajuisesti esiintyviä bakteereita, jotka aiheuttavat suolistoinfektioita (enteriittejä, gastroenteriittejä). Kaikkien tartunta saadaan pääasiassa niiden saastuttamista ruoka-aineista, joskus talousvedestä. Muista poiketen shigella ei ole peräisin eläinkunnasta. Kampylobakteeri on yleisin siipikarjassa, salmonella kanoissa, sioissa ja naudoissa, EHEC naudoissa. Kaikki ovat Suomessa harvinaisempia kuin useimmissa muissa maissa. Tautien yleisyyttä ja ehkäisyä on kuvattu myös artikkeleissa «Ruokamyrkytys»1 ja «Turistiripuli eli matkaripuli»2.

Tässä artikkelissa kuvataan näiden aiheuttamien tautien oireita, diagnostiikkaa ja hoitoa. Muista suolistotulehduksista on omat artikkelinsa yersinioosista (ks. «Yersinia-infektiot (yersinioosi ja rutto)»3) ja alkueläininfektioista, kuten giardiaasista (ks. «Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot»4).

Taudin piirteet

Kampylobakterioosi

Suomessa todetaan vuosittain 4 000–5 000 (4 289 vuonna 2017) kampylobakteerin aiheuttamaa ripulitautia. Näistä 80 % oli saatu ulkomailta. Yleisin tautia ihmiselle aiheuttava kampylobakteerilaji on Campylobacter jejuni (90 % tapauksista). Kampylobakteereita on, tosin harvinaisena, Suomessakin kaikissa lämminverisissä ravintoeläimissä (eniten kanoissa). Tartunta saadaan lähes aina saastuneen ruoka-aineen tai veden kautta, eikä se juurikaan tartu suoraan henkilöstä toiseen.

Oireet alkavat keskimäärin kolme (1–7) päivää pilaantuneen ruoan nauttimisesta. Tavallisin taudin muoto on itsestään muutamassa päivässä paraneva vesiripuli. Pahoinvointia on joskus taudin alussa. Vaikka tauti ei olisikaan vakava, alussa vatsakivut voivat olla ankaria ja kuume korkea. Joskus yleiset säryt ovat ankaria. Sen aiheuttama verenmyrkytys (ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»5) on harvinainen ja todetaan yhdellä sadasta sairastuneesta (Suomessa 10–50 vuosittain). Infektioon voi liittyä, tosin harvoin, myös sydänlihastulehdus (ks. «Sydänlihastulehdus (myokardiitti)»6), lievä haimatulehdus (ks. «Haimatulehdus»7) ja aivokalvotulehdus (ks. «Aivotulehdus (enkefaliitti, ”aivokuume”)»8). Äkillinen hermojuurten tulehdus (polyradikuliitti, ns. Guillain-Barrén oireyhtymä; ks. «Ääreishermojen sairaudet»9) on erittäin harvinainen infektion jälkiseuraus (noin 1/2 000 infektiota). Silti kampylobakteeri on yleisin tämän reaktion laukaisija (aiheuttaa noin joka kolmannen). Infektion jälkitautina parille kolmelle sadasta kehittyy reaktiivinen niveltulehdus (ks. «Reaktiivinen niveltulehdus»10), joka kestää yleensä muutamia viikkoja.

Kampylobakteeri säilyy parantuneen infektion jälkeen ulosteessa vain lyhyen ajan, harvoin yli kahta viikkoa. Kampylobakteeri-infektio ei jätä suojaavaa vastustuskykyä, joten taudin voi sairastaa uudestaan.

Salmonelloosi

Suomessa todetaan vuosittain 1 000–2 000 (1 550 vuonna 2017) salmonellan aiheuttamaa ripulitautia, joista 60–80 % on saatu ulkomailta. Ripulitauteja (enteriittejä, gastroenteriittejä) aiheuttavia salmonelloja tunnetaan 2 600 eri alatyyppiä. Niillä on omat "etunimensä", kuten S. enteritidis (yleisin ulkomalta saaduissa taudeissa) ja S. typhimurium (yleisin Suomessa saaduissa). Vakavaa salmonelloosia, lavantautia, aiheuttavat vain Salmonella typhi- ja pikkulavantautia S. paratyphi -lajit. Näiden aiheuttamat taudit ovat hyvin harvinaisia Suomessa (yhteensä 15 vuonna 2017), ja tartunnat on aina saatu ulkomailta.

Aika tartunnasta oireiden alkuun on useimmiten 1–3 vuorokautta. Tauti on itämisajaltaan, oireiltaan ja taudin kestolta hyvin samankaltainen kuin kampylobakteeriripuli (ks. yllä) ja muutkin bakteerien aiheuttamat gastroenteriitit. Melko harvinaisena salmonellaripulissakin bakteereita voi päästä verenkiertoon (2–5 %:ssa, 37 tapausta Suomessa vuonna 2017). Hyvin harvinaisena sitä kautta voi syntyä märkäpesäkkeitä periaatteessa mihin kudokseen tahansa. Salmonellainfektion jälkitautina pieni osa, noin joka kymmenes, saa yleensä muutaman viikon kestävän niveltulehduksen (ks. «Reaktiivinen niveltulehdus»10).

Salmonella typhi ja S. paratyphi voivat aiheuttaa pelkän ripulitaudinkin, mutta niille ominainen tautimuoto on verenmyrkytys. Suomessa näitä todetaan matkatuomisina 5–15 vuosittain. Lavantauti on oireiltaan hitaammin kehittyvä kuin useimmat bakteerien aiheuttamat verenmyrkytykset (ks. «Verenmyrkytys eli sepsis»5). Tyypillistä ovat hitaasti alkava mutta hoitamattomana viikkojakin kestävä korkea kuume, päänsärky, sekavuus ja yleiskunnon romahdus. Ripuli puuttuu usein alkuoireista. Ilman antibioottihoitoa tähän tautimuotoon kuolee noin joka kymmenes. Pikkulavantauti on samankaltainen mutta lievempi.

Infektion jälkeen salmonella säilyy ulosteessa keskimäärin 4–5 viikkoa, yhdellä sadasta vuoden tai kauemmin. Salmonellaa seurataan aktiivisesti ravitsemusalan työntekijöillä ja joissakin hoito- ja hoivatehtävissä toimivilla (ks. «Ruokamyrkytys»1). Näille tehdään esimerkiksi ulkomaanmatkojen jälkeisiä ulosteviljelyitä. Salmonelloosista ei jää immuniteettia, joka suojaisi myöhemmiltä tartunnoilta.

Shigelloosi

Shigella-infektioita todetaan Suomessa laboratorionäytteistä 50–100 vuosittain (91 vuonna 2017). Taudeista 90 % on peräisin ulkomailta, suomalaisten tavallisista lomakohteista. Vakavaa shigella-punatautia (dysenteriaa) ei todeta Suomessa edes vuosittain. Toisin kuin kampylobakteereita, salmonelloja ja EHEC-bakteeria, shigellaa ei löydy eläinkunnasta, ja tartunnat tapahtuvat ihmisten välillä usein ruoka-aineen kautta. Shigella tarttuu pienen tartuntaan tarvittavan bakteerimäärän vuoksi herkästi myös käsien välityksellä ihmisestä toiseen.

Tautia aiheuttavia shigelloja on neljä lajia. Vakavia infektioita (punatautia, dysenteriaa) aiheuttaa S. dysenteriae (serotyyppi 1), kun taas yleensä salmonella- ja kampylobakteeri-infektioiden kaltaisia ripulitauteja aiheuttavat S. boydii, S. flexneri ja S. sonnei. Mikään niistä ei aiheuta juuri koskaan verenmyrkytystä, mutta shigella-punatauti voi silti olla hengenvaarallinen.

Aika tartunnasta ripulin alkuun on 1–5 päivää. Shigella-dysenteriassa ripuli on tavallista ankarampi, vatsakivut kovempia ja ulosteissa on usein runsaasti helakkaa verta. Taudin vakavuus johtuu S. dysenteriae-bakteerin tuottamasta shiga-myrkystä. Myrkky on sama, jota tuottaa EHEC-kolibakteeri. Kuten kampylobakteeri- ja salmonellaripulin jälkeen shigella-infektion jälkitautina pieni osa, muutama prosentti, saa niveltulehduksen (ks. «Reaktiivinen niveltulehdus»10).

Infektion jälkeen shigella poistuu lähes aina ulosteesta kolmen kuukauden kuluessa eikä, erona salmonellaan, kroonista kantajuutta jää. Uuden taudin voi saada toisesta shigella-bakteerin kannasta.

EHEC (enterohemorraginen Escherichia coli)

Tauti on melko harvinainen, vaikka se onkin viime vuosina yleistynyt. Vuosittain Suomessa todetaan 50–150 sairaustapausta. Vuonna 2017 tapauksia oli 124. Tavallisina vuosina runsas puolet on saatu tartuntana kotimaassa. Bakteeri säilyy luonnossa erityisesti nuorten nautojen suolistossa, josta se ulosteen kautta voi saastuttaa mm. ruoka-aineet tai veden. EHEC tarttuu pienen tartuntaan tarvittavan bakteerimäärän vuoksi herkästi myös käsien välityksellä ihmisestä toiseen. Suomessa oli vuonna 1997 uimaveteen liittynyt epidemia. Useita yli maarajojenkin elintarvikkeiden kautta levinneitä epidemioita on ollut (mm. vuonna 2011 sairastui 3 800 henkilöä iduista).

Taudin itämisaika on useimmiten 3–4 päivää (vaihtelu 1–8 päivää). EHEC voi aiheuttaa henkeä uhkaavan taudin. Se tuottaa samaa myrkkyä, jolla shigella-bakteeri aiheuttaa punataudin. Tämä shiga-toksiini vaurioittaa suolta niin, että seuraa veren hyytymisen häiriö, runsas suolistoverenvuoto ja eri elinten, erityisesti munuaisten vaurioituminen (HUS eli hemolyyttis-ureeminen syndrooma). Jos HUS kehittyy, se alkaa 3 päivää – 2 viikkoa ripulin alusta. Sen saa 5–10 % ripuliin sairastuneista. Alle 5-vuotiailla ja hyvin iäkkäillä on suurin riski vakavasta tautimuodosta. Vuonna 2017 Suomessa kaksi sairastui HUS:aan. EHEC on luokiteltu yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, josta on ilmoitusvelvollisuus THL:lle (ks. «Tartuntatautien ja epidemioiden seuranta»11).

Milloin hoitoon

Kampylobakteerin, salmonellan ja shigellan aiheuttama ripuli ei yleensä tarvitse lääkärissä käyntiä, ellei tarvitse poissulkea muita oireiden syitä. Syitä tutkimuksiin ja hoitoon lähtöön ovat ankara tauti tai epävarmuus taudin syystä.

  • Ripuli on runsasta eikä edes lievity kolmessa päivässä tai ole lähes ohi viikossa.
  • Sellainen pahoinvointi, että riittävä juominen ei onnistu
  • Korkea kuume, jolloin kyseessä voi olla esimerkiksi verenmyrkytys tai malaria, jos on sille altistunut
  • Tajunnan häiriöt tai hyvin voimakas uupumus (etenkin iäkkäillä voi johtua kuivumisestakin)
  • Ankarat vatsakivut, jolloin kyseessä voi olla esimerkiksi umpilisäketulehdus tai suolitukos
  • Runsasta verenvuotoa tai pikimustat ulosteet, jolloin verenvuodon syy on selvitettävä
  • Antibioottihoidon aikana tai heti kuurin jälkeen alkanut ripuli, koska kyseessä voi olla Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama ripuli, joka vaatii antibioottihoidon (ks. «Clostridium difficile -bakteerin aiheuttama ripuli (antibioottiripuli)»12)

Diagnoosi ja hoito

Äkillisen ripulin aiheuttajan selvittäminen on harvoin tarpeen, koska tauti paranee lähes aina itsestään muutamassa päivässä. Kaikkien kolmen tässä kuvatun taudin diagnoosi tehdään tavallisimmin viljelemällä bakteeri ulosteesta. Muista poiketen shigellaa ei voi viljellä kotona otetusta säilötystä näytteestä, vaan näytteen tulee olla tuore. Kampylobakteerin ja salmonellan osuus selviää myös tarvittaessa jälkikäteen vasta-ainemäärityksellä. Tätä voidaan joskus käyttää tartunnan lähteen selvittelyssä.

Antibioottihoito ei jouduta paranemista minkään tässä kuvatun ripulitaudin alkuvaiheessa, eikä silloinkaan, jos jonkinlainen suolen toiminnan epäsäännöllisyys tai vatsan möyrintä jatkuisi viikon tai pari varsinaisen ripulin jälkeen. Antibioottihoito ei myöskään estä jälkitautien, kuten nivel- tai hermotulehduksen, syntyä tai jouduta niiden paranemista.

Antibiootti voidaan määrätä korkeakuumeisiin ripulitauteihin verenmyrkytyksen varalta ja ankaraan turistiripuliin, jossa ulosteessa on runsaasti verta (shigellan varalta). Käytetyimpiä ovat makrolidi (atsitromysiini) ja fluorokinolonit ja, jos hoito annetaan suoneen, kefuroksiimi. Lääkkeen valintaan vaikuttaa, paitsi epäilty bakteeri, myös tartuntamaa, koska bakteerien vastustuskyky antibiooteille vaihtelee alueittain.

EHEC-infektion kulkuun vaikuttavaa hoitoa ei ole, ja ainakin jotkin antibiootit (esimerkiksi fluorokinolonit) voivat jopa lisätä taudin vakavuutta.

Jos salmonellan pitkäaikaiskantajaksi jäänyt toimii ns. riskiammatissa (ks. «Ruokamyrkytys»1), voidaan bakteerin häätöä yrittää pidemmällä antibioottihoidolla.

Ehkäisy

Vain lavantautia (S. typhi) vastaan on rokotteita, sekä suun kautta otettavia että pistettäviä (ks. «Matkailijan rokotukset»13). Suojateho on vain noin 50 % ja kestää lyhyen ajan (1–3 vuotta), eikä rokotus suojaa muilta salmonellaripuleilta. Vähäisen lavantautiriskin takia ne eivät kuulu matkailijoiden yleisiin rokotuksiin.

Shigellojen ja EHEC-bakteerin aiheuttamiin tauteihin riittää hyvin pieni määrä, muutama sata bakteeria. Salmonellainfektioon tarvitaan perusterveillä yleensä kymmeniä tuhansia bakteereita. Ehkäisy toteutuu huolehtimalla hyvästä hygieniasta elintarvikkeita käsiteltäessä ja ruokien valinnalla ulkomaanmatkojen aikana. Shigella ja EHEC tarttuvat herkästi myös käsien välityksellä suoraan henkilöstä toiseen, ja sitä torjutaan käsien pesulla. Tarkemmin asiaa käsitellään turistiripulia (ks. «Turistiripuli eli matkaripuli»2) ja ruokamyrkytyksiä (ks. «Ruokamyrkytys»1) käsittelevissä artikkeleissa.

Tietyille henkilöryhmille elintarvike-, hoito- ja hoivatyössä on erityisiä määräyksiä ja seurantoja salmonellan suhteen (ks. «Ruokamyrkytys»1).