Transsukupuolisuudeksi kutsutaan tilannetta, jossa henkilöllä on vakaa, pitkäaikainen ja jäsentynyt kokemus siitä, että hän kuuluu itselleen syntymässä kehon rakenteen perusteella määritellyn sukupuolen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen. Syntymässään mieheksi määritelty henkilö kokee siis sukupuolensa naisena tai päinvastoin.
Transsukupuolisuus on osa laajempaa sukupuolen moninaisuuden ilmiötä: ihmiset kokevat, kuvaavat ja ilmaisevat sukupuoltaan hyvin yksilöllisesti ja joskus syntymäsukupuolen määrittelystä poikkeavasti. Ks. myös Muunsukupuolisuus.
Historiaa
Vaikka transsukupuolisuuden käsite vakiintui vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla ja aiheen käsittely esimerkiksi mediassa on voimakkaasti kasvanut vasta viime vuosina, on itse ilmiö todennäköisesti yhtä vanha kuin ihminenkin. Siihen on eri kulttuureissa ja eri aikoina suhtauduttu varsin eri tavoin. Joissakin kulttuureissa transihmiset ovat nauttineet suurtakin arvostusta ja olleet korkeassa sosiaalisessa asemassa.
Länsimaissa transsukupuolisuus on aiemmin luokiteltu mielenterveyden häiriöksi samaan tapaan kuin homoseksuaalisuuskin. Tieteellisen tiedon lisääntyminen on muuttanut käsityksiä, ja nykyaikaisessa lääketieteessä transsukupuolisuutta pidetään osana normaalia luonnon ja ihmisen monimuotoisuutta. Koska kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö, myöskään identiteettikokemuksen muutosyritykset (ns. eheytysterapiat) eivät ole olleet tuloksellisia, vaan ne ovat päinvastoin aiheuttaneet kärsimystä ja psyykkistä kuormitusta kaikki ne vuosikymmenet, joina niiden tarjoaminen katsottiin tarkoituksenmukaiseksi. EU:n komissio onkin kehottanut jäsenmaitaan kriminalisoimaan sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävät toimet.
Transsukupuolisuus on kuitenkin mukana kansainvälisessä diagnoosiluokituksessa (taulukko Transsukupuolisuus (ICD-10-luokituksen diagnoosikoodi F64) sen vuoksi, että joissakin tapauksissa henkilön sukupuoli-identiteetin ja kehon välinen ristiriita aiheuttaa niin huomattavaa kärsimystä, psykososiaalisen toimintakyvyn laskua ja psyykkistä kuormitusta, että henkilö päätyy sukupuolenkorjaukseen. Tällöin hän saattaa tarvita tätä tukevia kehoa muokkaavia lääketieteellisiä ns. sukupuolenkorjaushoitoja, joita kutsutaan nykyisin myös sukupuolta vahvistaviksi hoidoiksi.
ICD-diagnoosiluokituksen seuraavan version käyttöönoton yhteydessä transsukupuolisuus tulee korvautumaan sukupuolen yhteensopimattomuudella (Gender Incongruence) ja siirtymään pois Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden pääluokasta. Myös diagnoosikriteerejä on muokattu siten, että ne kattavat aiempaa suuremman osan sukupuolensa yksilöllisesti kokevista ihmisistä.
| Tavallisesti henkilöllä on tunne oman anatomisen sukupuolensa epämiellyttävyydestä tai epäasianmukaisuudesta. | |
| Diagnostiset kriteerit: |
|
Sukupuoli-identiteetin tutkiminen ja hoito
Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimus ja korjautumishoitojen koordinaatio, kuten myös suuri osa niiden toteutuksesta, on keskitetty kahteen yliopistolliseen sairaalaan, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) ja Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoihin. Molemmissa sairaaloissa on myös pienet, erityisesti nuoruusikäisten tutkimuksiin erikoistuneet työryhmät. Keskittämisellä on haluttu varmistaa tutkimuksen ja hoidon laatu aiemmin suhteellisen harvinaisen ja vielä huonosti tunnetun ilmiön yhteydessä.
Vielä vuosituhannen alussa potilaita saapui tutkimuksiin vuosittain joitakin kymmeniä, mutta sittemmin molempien sairaaloiden lähetemäärät ovat olleet voimakkaassa kasvussa, ja nykyisin niitä vastaanotetaan jo miltei 2 000 vuosittain. Samanlainen kasvu tutkimuksiin ja hoitoon hakeutuvien määrässä on havaittu koko läntisessä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Onkin todennäköistä, että transsukupuolisuus on paljon aiemmin luultua yleisempää, mutta luotettavia koko väestön kattavia tutkimuksia aiheesta ei ole.
THL:n vuosittaisessa kouluterveyskyselyssä noin 4–5 % nuorista kertoo kuuluvansa sukupuolivähemmistöön, eli kokevansa sukupuolensa muuksi kuin syntymässä on kehon rakenteen perusteella määritelty.
Sukupuoli-identiteetin tutkimukset toteutetaan Suomessa moniammatillisesti psykiatrin johdolla. Näin siksi, että transsukupuolisuuden diagnoosi (taulukko 1) edellyttää identiteettikokemuksen kannalta oleellisten psykiatristen häiriöiden poissulkua. Sukupuoli-identiteetin tutkimuksessa käytetään psykiatriassa ja psykologiassa yleisesti käytössä olevia tutkimusmenetelmiä. Keskeisin osa tutkimuksissa on kuitenkin henkilön omalla kokemusmaailmalla, ajatuksilla ja elämäntarinalla.
Sukupuolenkorjaushoidot
Jos sukupuoli-identiteetin tutkimus johtaa transsukupuolisuuden diagnoosin asettamiseen ja jos henkilö itse sitä toivoo, kokonaistilanteen arvioinut yksikkö ohjaa hänet sukupuolenkorjaushoitoihin. Näillä hoidoilla tarkoitetaan kehoon kohdistuvia lääketieteellisiä hoitoja, jotka muokkaavat kehoa lähemmäksi oman identiteettikokemuksen mukaista ilmiasua ja siten vähentävät kehon aiheuttamaa ahdistusta eli kehodysforiaa.
Palveluvalikoimaneuvosto Palko on 11.6.2020 julkaisemassaan suosituksessa määritellyt transsukupuolisuudesta johtuvan dysforian lääketieteelliset hoitomenetelmät. Näiden joukosta hoidot valitaan yksilöllisesti kokonaistilanteen ja tavoitteiden mukaan. On hyvä huomioida, että julkinen palvelujärjestelmä kattaa ainoastaan osan sellaisista hoidoista, joita henkilö saattaa toivoa; esimerkiksi esteettiseen kirurgiaan rinnastettava mahdollinen kasvojen feminisaatiokirurgia tai kehon karvoituksen poistot on henkilön kustannettava itse (ks. Palko:n hoitosuositus).
Transnaiset
Transnaiset toivovat yleensä feminisoivaa hormonihoitoa, suun ympäryksen karvoituksen epilaatiokäsittelyä sekä puheterapiaa. Feminisoivan hormonihoidon vaikutuksesta iho ohenee ja heleytyy, kasvonpiirteet pehmenevät ja rasva jakautuu kehossa uudelleen kohti lantiota ja reisiä. Feminisoiva hormonihoito käynnistää myös rintarauhasten kasvun. Sen sijaan hormonihoito ei vaikuta äänenmurroksessa madaltuneeseen ääneen, vaan naisellinen äänenkorkeus ja puheen rytmitys on opeteltava puheterapeutin avustuksella. Ellei tämä onnistu, voidaan valikoiduissa tapauksissa tarvita äänihuuliin kohdistuvia leikkauksia. Myös kilpirustoa (aataminomenaa) voidaan höylätä siten, että se sulautuu paremmin ympäristöönsä.
Useimmat transnaiset toivovat myös sukupuolielin- eli genitaalikirurgiaa, jossa penis ja kivekset poistetaan ja lantioon muovataan naisen emätintä vastaava rakenne, joka vuorataan peniksen varren iholla. Kivespusseista puolestaan muotoillaan häpyhuulet. Osa terskan tyven kudoksesta säästetään ja muotoillaan uudelleen häpykieleksi. Transnaisten genitaalikirurgian leikkaustulos on ulkoisesti varsin luonnollisen näköinen, ja myös tyydyttävä seksielämä onnistuu erotogeenisen tunnon säilyessä. Raskaaksi transnainen ei kuitenkaan voi tulla kohdun ja munasarjojen puuttuessa.
Transmiehet
Transmiesten hoitotoiveisiin kuuluvat yleensä maskulinisoiva hormonihoito ja rintakehän maskulinisaatio eli rintojen poisto. Maskulinisoivan hormonihoidon ansiosta transmiesten iho paksuuntuu ja rasva jakautuu kehossa uudelleen, kohti keskivartaloa. Testosteroni voimistaa lihaksia ja käynnistää parran kasvun sekä toisaalta kaljuuntumisen, jos tämä on henkilön perimän mukaista. Testosteroni aiheuttaa myös äänenmurroksen, joka johtaa matalampaan puheääneen.
Rintakehän maskulinisaatiossa transmiehen feminiiniset rinnat poistetaan, mikä helpottaa ratkaisevasti miehen sosiaaliseen rooliin siirtymistä ja on monelle transmiehelle kaikkein merkityksellisin korjaushoitotoimenpide. Sen sijaan läheskään kaikki transmiehet eivät toivo genitaalikirurgiaa sen monimutkaisuuden ja toiminnallisesti vaatimattomien tulosten vuoksi.
Transmiesten genitaalikirurgia suoritetaan kahdessa osassa, joista ensimmäisessä poistetaan kohtu ja munasarjat sekä suljetaan emätin. Tästä leikkauksesta toipumisen jälkeen transmiehelle voidaan rakentaa hänen omasta ihostaan ja ihonalaiskudoksesta sekä tarvittaessa lihaksesta ns. neopenis, jonka keskelle muovataan virtsaputki. Neopenis on ulkoisesti varsin luonnollisen näköinen ja yleensä mahdollistaa myös virtsaamisen seisaaltaan, mutta erektioon neopenis ei pysty paisuvaiskudoksen puutteen vuoksi. Kivesten puuttuessa transmies ei myöskään voi siittää lasta. Häpyhuulista muotoiltuihin kivespusseihin voidaan laittaa pienet silikoniproteesit.
Lisääntymisterveys
Hormonihoito vaikuttaa kielteisesti lisääntymisterveyteen ja genitaalikirurgiset toimenpiteet tekevät ihmisestä hedelmättömän. Transsukupuolisuus ei kuitenkaan itsessään vaikuta millään tavalla ihmisen vanhemmuuden valmiuksiin ja hormonihoitoja aloittaville tarjotaankin mahdollisuutta sukusolujen tallettamiseen hedelmällisyyden säilyttämiseksi.
Sukupuolen juridinen vahvistaminen
Aiemmin transsukupuoliset tarvitsivat sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoiden apua myös oikeaksi koetun sukupuolen juridisessa vahvistamisessa. 3.4.2023 voimaan tulleen uudistetun lain mukaan Suomessa vakituisesti asuva täysi-ikäinen henkilö voi vahvistaa sukupuolensa Digi- ja Väestötietoviraston palveluissa omalla hakemuksellaan, ilman diagnooseja tai lääkärinlausuntoja.
Hoitotulokset
Valtaosa sukupuolenkorjausprosessiin lähteneistä henkilöistä kokee itsetuntonsa kohenevan, sosiaalisten tilanteiden helpottuvan ja elämänlaatunsa paranevan. Jos sukupuoliristiriita on aiheuttanut henkilölle mieliala- tai ahdistusoireita, nämä lievittyvät onnistuneen sukupuolenkorjauksen edetessä ja toimintakyky paranee. Sukupuolenkorjaus ei kuitenkaan näytä parantavan sukupuolikokemuksen rinnalla mahdollisesti esiintyviä mielenterveyden häiriöitä, ja näiden asianmukainen hoito ja kuntoutus onkin ensiarvoisen tärkeää.
Pieni osa sukupuolenkorjaukseen ryhtyneistä katuu päätöstään ja toivoo esimerkiksi juridisen sukupuolensa takaisinkorjausta. Näitä henkilöitä oli saksalaisessa tutkimuksessa 0,4 % ja Ruotsissa 2,2 % juridisen sukupuolensa korjanneista. Useimmilla katuminen liittyy sosiaalisen lähiverkoston tuen puutteeseen tai jopa sukupuolenkorjauksen vastustukseen. Myös ympäröivän yhteiskunnan asenteilla ja sukupuolenkorjaushoidoilla aikaansaadulla lopputuloksella on merkitystä katumisen kannalta, sen sijaan identiteettikokemuksen muutokset katumisen syynä ovat harvinaisempia.
Sukupuolenkorjaushoitojen vaikutuksesta potilaiden pidemmän ajan hyvinvointiin tarvitaan lisää tietoa, sillä Kelan lääkekorvausrekistereistä saatavan tiedon mukaan 7,9 % hormonihoidot aloittaneista keskeyttää hoitonsa myöhemmin. Keskeyttämisen syytä ei kuitenkaan lääkekorvausrekistereihin dokumentoida, jolloin kaikki hoidot keskeyttäneet eivät välttämättä kadu ratkaisujaan, vaan osa saattaa lopettaa hoidon saavutettuaan hoitotoiveensa (esim. puheäänen madaltumisen).
Lisää tietoa transsukupuolisuudesta
Kirjallisuutta
- Das P. Transsukupuolisten hormonihoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 19.3.2025.
- Palveluvalikoimaneuvoston suositus. Transsukupuolisuudesta johtuvan dysforian lääketieteelliset hoitomenetelmät. Päivitetty 7.11.2024
- Uusi-Mäkelä N, Kärnä T. Transsukupuolisuus. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 29.12.2023
- Kärnä T, Das P, Mikkola A, Uusi-Mäkelä N. Sukupuolenkorjauksen katuminen, pettymys ja takaisinkorjautumisen mahdollisuudet. Suom Lääkäril 2021; 76: 1478-82.
- Kärnä T, Uusi-Mäkelä N, Mattila A. Sukupuolen moninaisuus – lähestymistapa sukupuoleen muuttumassa? Suom Lääkäril 2018; 73: 2631-5.