Etusivu » Kohdunkaulan solu- ja kudosmuutokset, Papa ja HPV

Kohdunkaulan solu- ja kudosmuutokset, Papa ja HPV

Käyvän hoidon potilasversiot
19.8.2019
Kirsi Tarnanen, Pekka Nieminen ja Maija Jakobsson

Käypä hoito -suositus «Kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnytinten solumuutokset»1

Kohdunkaulan syöpää on eniten hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Kun kutsu kohdunkaulansyövän seulontaan tulee, osallistu siihen! Se on paras keino löytää ne muutokset, jotka voivat ajan myötä muuttua pahanlaatuisiksi. Nykyään seulonnan avulla estetään yli 80 prosenttia syöpätapauksista ja -kuolemista.

Osallistu seulontaan — se on sinun etusi!

Valtakunnalliset joukkotarkastukset kohdunkaulan syövän ehkäisemiseksi aloitettiin Suomessa jo 1960-luvun alussa. Seulonta on tärkeää, koska siinä mahdollisesti löydetyn esiasteen hoidolla voidaan estää itse syövän syntyminen.

30–60-vuotiaat naiset kutsutaan valtakunnalliseen seulontaan 5 vuoden välein. Joissakin kunnissa seulotaan myös 25- tai 65-vuotiaita. Alle 25-vuotiaiden seulonta ei ole tarpeellista, mutta 65-vuotiaiden seulonnan on todettu vähentävän kohdunkaulasyövän ilmaantuvuutta ja kuolleisuutta.

Seulonnassa voidaan käyttää kohdunsuulta pumpulitikulla otettavaa gynekologista irtosolunäytettä eli papakoetta tai HPV-testiä. HPV tarkoittaa ihmisen papilloomavirusta. Seulonnan tulos tulee kotiin kirjeitse.

Hoidettu muutos on merkki lisääntyneestä syöpäalttiudesta vielä 20 vuotta hoidon jälkeen, joten osallistuminen seulontaan on tärkeää myös hoidon jälkeen.

HPV-infektio yhteydessä kohdunkaulan solumuutoksiin

Ihmisen papilloomavirus (HPV) -infektio on kohdunkaulan syövän keskeisin ja tärkein taustatekijä: HPV:tä löytyy syöpäkudoksesta lähes aina. HPV-tyyppejä on löydetty yli 80, ja osalla niistä on todettu olevan vahva yhteys kohdunkaulan syöpään ja sen esiasteisiin. HPV löydetään HPV-testillä.

Syövän esiasteiden kehittymiseen ja syöpäriskiin vaikuttavat HPV-infektion ohella myös monet muut tekijät, kuten yhdyntöjen varhainen alkamisikä ja kumppaneiden runsaus. Myös tupakointi, immuunipuolustusta heikentävä lääkitys, HIV-infektio ja muut gynekologiset infektiot, kuten klamydia, lisäävät syöpäriskiä.

Valtaosa HPV-infektioista paranee itsestään. Eritoten nuorilla naisilla jopa 90 % todetuista HPV-infektioista paranee itsestään parissa vuodessa. Pitkittynyt HPV-infektio lisää syövän esiastemuutosten kehittymisen riskiä.

HPV-rokote mukaan rokotusohjelmaan vuonna 2013

Suomessa aloitettiin syksyllä 2013 HPV-rokoteohjelma 11–12-vuotiaille tytöille ja jatkossa se tulee koskemaan myös poikia. Rokotus tulisi antaa nuorille ennen sukupuolielämän aloittamista.

Käytössä on kolme infektiota ehkäisevää HPV-rokotetta, joiden vaikutus kohdistuu tärkeimpiä suuren riskin HPV-tyyppejä vastaan. HPV-tyypit 16 ja 18 aiheuttavat noin 70 % kohdunkaulan syövistä. Rokote estää 93—100 prosenttia vahvoista esiastemuutoksista.(vahva levyepiteelimuutos eli HSIL) niillä nuorilla naisilla, joilla ei ole aiemmin ollut HPV-infektiota ja jotka ovat käytetyn rokotteen sisältämien HPV-tyyppien aiheuttamia.

Myös poikien rokottaminen olisi hyödyllistä sekä laumasuojan että tiettyjen syöpien (esim. anaali-, penis- ja nielusyöpä) vähenemisen myötä (THL raportti 28/2011).

Rokotteet eivät kuitenkaan poista valtakunnallisen seulonnan tarvetta, koska rokotteet ehkäisevät vain tiettyjen HPV-tyyppien infektioita.

Gynekologinen irtosolunäyte (papakoe ja/tai HPV-testi)

Irtosolunäytteen ottaa lääkäri tai näytteenottoon koulutettu hoitaja. Näytteenotto ei satu, mutta pientä nipistystä voi tuntua. Tutkimuksen jälkeen voi olla vähäistä rusehtavaa vuotoa.

Kun tulos on normaali, seulontaväliksi riittää 5 vuotta. Jos irtosolunäytteestä tehdyssä papakokeessa todetaan lieviä muutoksia tai HPV-testin tulos on positiivinen, uuteen testiin kutsutaan 1–2 vuoden kuluttua.

Irtosolunäytettä ei mielellään oteta kuukautisten aikana, koska runsas veri näytelasilla vaikeuttaa näytteen luotettavaa tulkintaa. Raskaus, imetys tai kohdunpoisto eivät ole este näytteenotolle.

Luokitus ohjaa jatkotutkimuksia

Papakoe luokitellaan löydöksen mukaan. Jos näytteessä on epätyypillisiä soluja, tehdään jatkotutkimuksia: tapauksesta riippuen otetaan uusi papakoe tai tehdään kolposkopia eli kohdunkaulan, emättimen ja ulkosynnytinten alueen tutkimus suurentavan optisen laitteen avulla.

Jos irtosolunäyte antaa aiheen epäillä syöpää, kolposkopia tehdään heti.

Hoitotavan ratkaisee muutoksen vaikeusaste

Hoitopäätös tehdään papakokeen luokituksen sekä kolposkopian ja sen yhteydessä saatujen tutkimustulosten perusteella. Hoitotavan ratkaisee muutoksen vaikeusaste.

Lievissä levyepiteelimuutoksissa (LSIL) riittää melkein aina seuranta, koska ne paranevat usein itsestään. Jos kyseessä on vaikea levyepiteelimuutos (HSIL), hoito on aiheellinen, sillä sairaus paranee harvemmin itsekseen ja sen eteneminen on todennäköisempää.

Lieriösolumuutokset kohdunkaulalla hoidetaan tulosten mukaan: lievän kohdunkaulakanavan lieriösoluatypian (AGC-NOS) kohdalla tehdään tavallisesti kolposkopia 2 kuukauden kuluessa, vahva lieriöatypia (AGC-FN) ja kohdunkaulan pintasyöpä (adenocarcinoma in situ eli AIS) hoidetaan sähkösilmukkahoidolla ja joskus kohdun poistolla.

Yleisin hoitomuoto on sähkösilmukkahoito, joka tehdään paikallispuudutuksessa, eikä sairauslomaa tavallisesti tarvita. Hoidon tarkoitus on poistaa muutosalue kokonaan. Poistettu alue toimitetaan tutkittavaksi (ns. histologinen tutkimus).

Edellä mainitut hoidot eivät vaikuta hedelmällisyyteen, mutta ne voivat hiukan suurentaa ennenaikaisen synnytyksen riskiä.

Emättimen ja ulkosynnyttimien solu- ja esiastemuutokset

Emättimen ja kohdunkaulan esiastemuutokset esiintyvät usein samanaikaisesti. Esiasteet löytyvät yleensä kolposkopiassa, joka on tehty irtosolukokeen poikkeavan löydöksen takia. Yli puolet emättimen esiastemuutoksista paranee itsestään, lievät varmimmin.

Ulkosynnyttimien esiastemuutokset havaitaan kolposkopian yhteydessä otetuista kudosnäytteistä. Lievät muutokset paranevat usein itsestään kahdessa vuodessa, vaikeissa muutoksissa hoitona on lääkevoide, leikkaus tai laserhoito.

Seuranta

Kaikkia hoidettuja potilaita seurataan aluksi HPV-testillä ja papakokeella. Koska kohdunkaulan syövän riski on merkittävästi suurentunut vielä 20 vuotta hoidon jälkeenkin, HPV-testien tai papakokeiden väli ei saa ylittää viittä vuotta, ja seurantaa tulisi jatkaa vähintään 20 vuoden ajan, vaikka se jatkuisi yli 65 vuoden iän.

Vaikka seurantapaikka määräytyykin alueellisten ohjeiden mukaan, Käypä hoito -työryhmä suosittaa, että ensimmäinen seurantakäynti tehtäisiin kuitenkin hoidosta vastanneessa yksikössä.

Kohdunkaulan syöpä lukujen valossa

Maailmalla kohdunkaulan syöpä on naisten 4. yleisin syöpä, mutta Suomessa 19. yleisin. Vuonna 2016 siihen sairastui Suomessa 172 naista. Emättimen syöpiä todettiin 21 ja ulkosynnyttimien syöpiä 104.

Riski sairastua on suurin hedelmällisessä iässä olevilla naisilla.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Tekstin ovat tarkistaneet suosituksen laatineen Käypä hoito -työryhmän puheenjohtajaa, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Pekka Nieminen HYKS:stä, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Maija Jakobsson Hyvinkään sairaalasta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.