Valkojäkälä (latinaksilichen sclerosus et atrophicus, LSA) on ihon ja limakalvojen krooninen tauti. Se kuuluu niin sanottuihin autoimmuunisairauksiin ja aiheuttaa sidekudoksessa tulehdusreaktion, joka johtaa kudoksen arpeutumiseen. Tautiin liittyy hiukan lisääntynyt syöpäriski.

Valkojäkälää on kolme tautimuotoa: naisilla ulkosynnyttimien valkojäkälä, miehillä peniksen valkojäkälä ja näitä harvinaisempi muun ihon valkojäkälä. Tauti on jonkin verran yleisempi naisilla ja sillä on kaksi esiintymishuippua, alle kouluikäiset lapset ja keski-ikäiset aikuiset.

Valkojäkälän oireet

Genitaalialueen valkojäkälää esiintyy yleisimmin naisilla häpyhuulissa ja miehillä esinahan ja terskan alueella (ks. kuva ), sekä joskus myös peräaukon seudussa. Näillä alueilla valkojäkälä usein kutiaa ja kirvelee, ja raapiminen tai hankaus pahentavat tilannetta. Oireiden voimakkuus vaihtelee ja välillä voi olla oireettomiakin jaksoja. Iho tai limakalvo muuttuu väriltään vaaleammaksi ja kimmoisuus vähenee; siinä voi olla myös verenpurkaumia tai pieniä haavaumia.

Kuva

Peniksen valkojäkälä. Jos valkojäkälä, balanitis xerotica obliterans, kuroo esinahkaa, eikä tilannetta saada lääkehoidolla hallintaan, ympärileikkaus on välttämätön. Tässä taudissa hoitamaton fimoosi aiheuttaa syöpäriskin – "liikkuvat" on saatava taakse!

Pidemmälle edenneessä taudissa voidaan nähdä häpyhuulten tai esinahan arpeutumista ja emättimen tai virtsaputken aukon ahtautumista, ja niiden seurauksena yhdyntä- ja erektiokipua sekä virtsaamisongelmia.

Muulla iholla valkojäkälä on selvästi harvinaisempi ja sitä esiintyy joko osana genitaalialueen valkojäkälää tai itsenäisenä tautina. Se alkaa yleensä pieninä vaaleina täplinä, joita voi olla yksittäin tai ryhminä. Ne kasvavat ja muodostavat isompia läiskiä, joiden pinta on vaalea ja arpimainen. Läiskiä on tyypillisesti hartiaseudussa, rintojen alla (kuva ), pakaroissa ja reisissä. Ne voivat kutista tai olla täysin oireettomia.

Kuva

Valkojäkälä rinnassa. Laajentuva valkojäkäläläiskä (ks. Valkojäkälä) keski-ikäisen naisen rinnassa.

Valkojäkälän toteaminen

Diagnoosi tehdään yleensä oireiden ja taudinkuvan perusteella. Koepalaa tarvitaan joskus diagnoosin varmistamiseksi tai jos epäillään ihosyöpää.

Valkojäkälän itsehoito

Itsehoidolla voidaan lievittää oireita, kuten kirvelyä ja kutinaa, mutta muuten taudin kulkuun ei voi juurikaan vaikuttaa. Pesussa kannattaa välttää vahvaa saippuaa. Ihoöljyä tai rasvaista perusvoidetta voi käyttää pehmittämään ihon tai limakalvon pintaa.

Milloin lääkäriin?

Valkojäkälä kuuluu lääkärin diagnosoitaviin tauteihin. Ensisijainen hoito on vahva tai erittäin vahva kortisonivoide, joita käytetään yleensä kolmen kuukauden ajan alenevalla annoksella ja myöhemmin tarvittaessa kuuriluonteisesti tai ylläpitohoitona 1–2 kertaa viikossa. Hoitona voidaan käyttää myös kalsineuriinin estäjävoidetta (takrolimuusia tai pimekrolimuusia). Hoidon tavoite on oireiden hallinta ja arpeutumisen esto. Jo syntynyttä ihon arpeutumista ei voi parantaa, mutta kiinnikkeiden ja ahtautumien aiheuttamaa haittaa voidaan helpottaa kirurgisesti.

Genitaalialueen valkojäkälään liittyy vajaan 5 % riski okasolusyövän (levyepiteelikarsinooman) kehittymiseen (ks. Ulkosynnyttimien syöpä), joten lääkärissä on syytä käydä 1–2 vuoden välein. Seurantakäynneillä voidaan tunnistaa ja hoitaa myös syövän esiasteet.

Valkojäkälän ehkäisy

Ei tunneta keinoja, joilla valkojäkälän ilmaantumista tai pahentumista voitaisiin ehkäistä.

Käytettyjä lähteitä

Salava A. Valkojäkälä (lichen sclerosus). Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 25.6.2020.

Pappas-Taffer LK. Seborrheic dermatitis. eMedicine 1(vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 25.9.2020.

Halonen P ym. Ulkosynnytinten valkojäkälä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2019;135(3):297-302.