Lentoyhtiön on voitava taata turvallinen lentomatka kaikille matkustajille. Siksi sen on varmistettava, että lentäminen on matkustajalle lääketieteellisesti turvallista. Terveydentilaan liittyviä tietoja ei ole pakko ilmoittaa lentoa varatessa, mutta merkittävistä, potentiaalisesti lentokelpoisuuteen liittyvistä terveysongelmista on hyvä ilmoittaa lentoyhtiölle etukäteen. Lentoyhtiöllä on oikeus evätä lennolle pääsy, jos terveydentila lennolle saapuessa arvioidaan heikentyneeksi.

Lentokoneiden matkustamo on paineistettu noin 2 400 metrin korkeutta vastaavaan ilmanpaineeseen. Merenpinnan 21 %:n happiosapaineen sijasta happea on noin 15 %. Tällöin terveiden henkilöiden pulssioksimetrillä mitattu valtimoveren happikyllästys pienenee noin 90–92 %:iin (vastaten 8,5 kPa). Keuhkojen ja sydämen sairauksista kärsivillä on hengitysvajauksen tai vakavan rytmihäiriön tai sydänkohtauksen riski. Esimerkiksi keuhkoahtaumatautia sairastavan valtimoveren happiosapaineen tulee olla pysyvästi yli 9,3 kPa, jotta voi lentää ilman lisähappea. Jos valtimoveren happikyllästeisyys huoneilmalla on pysyvästi < 95 %, usein vaaditaan tarkempi arviointi jo ennen lentomatkaa.

Ohjeellisia varoaikoja sairauksista ja toimenpiteistä turvalliseen lentomatkaan on lueteltu taulukossa Suositeltuja sairauden tai hoidon ja lentomatkan välisiä vii.

Seuraavat sairaudet saattavat rajoittaa lentomatkustamista:

• äskettäinen sydäninfarkti
• äskettäinen aivoverenkiertohäiriö
• äskettäinen vamma
• äskettäinen leikkaus
• oireinen sepelvaltimotauti
• krooniset keuhkosairaudet
• lisähapen tarve lennon aikana
• psykoosi
• tarttuvat taudit (esimerkiksi vesirokko, tuberkuloosi, kurkkumätä, oireilevat gastroenteriitit)
• anemia (Hb alle 75 g/l).

Koska lentäminen voi olla riski varsinkin sydän- tai keuhkosairauksia potevalle, jo matkaa varattaessa kannattaa kysyä lentoyhtiöstä, tarvitaanko sen asiantuntijalääkärin hyväksyntä matkustamiselle. Eri lentoyhtiöillä voi olla erilaisia käytäntöjä lentokelpoisuuden arvioimiseksi tarvittavien tietojen käsittelyssä ja käsittelyajoissa. Usein matkustajaa pyydetään toimittamaan ns. MEDIF-lomake (ks. Liite 5. Esimerkki MEDIF-lomakkeesta), johon hoitava lääkäri kirjaa sairauden laadun ja antaa oman suosituksensa lentämisen suhteen. Matkustaja täyttää lomakkeen toisen osan, ja lopullisen päätöksen lentomatkan turvallisuudesta tekee lentoyhtiö. MEDIF-lomake kannattaa toimittaa hyvissä ajoin lentoyhtiölle, sillä sen käsittelyyn menee muutama päivä, etenkin jos käsittely vaatii lisäselvityksiä. Tarkemmat ohjeet löytyvät lentoyhtiön internetsivuilta. Vasta MEDIF:n hyväksynnän jälkeen lentolippu voidaan vahvistaa.

Eri lentoyhtiöillä voi olla toisistaan hieman poikkeavia lentokelpoisuusvaatimuksia matkustajille, mutta pääsääntöisesti vaatimukset perustuvat IATA Medical Manualin suosituksiin. Rajoitukset on tehty kaikkien matkustajien turvallisuuden ja matkan sujuvuuden takaamiseksi, sillä vaikka koneissa on hoitovälineitä ja lääkkeitä hätätapauksia varten, lennolla ei välttämättä ole lääkäriä tai muuta terveydenhuollon ammattihenkilöä, joka pystyisi tai osaisi käyttää niitä. Lentokoneen miehistö on koulutettu antamaan vain ensiapua, eikä matkustamomiehistön jäsenillä ole valtuuksia antaa pistoksia tai lääkkeitä. Matkustamomiehistöllä ei myöskään ole velvollisuutta antaa erityisapua yksittäiselle matkustajalle, sillä sen vastuulla on koko matkustamon turvallisuus. Miehistö ei voi ottaa säilytykseen lääkkeitä lennon ajaksi. Vakavassa sairastapauksessa saatetaan joutua tekemään hätävälilasku, mikä on kallista ja aiheuttaa luonnollisesti matkan viivytyksen. Joskus etäisyys lähimmälle soveltuvalle hätälaskukentälle voi olla niin pitkä, että vakavasti sairastuneen matkustajan henki voi vaarantua.

Liikuntarajoitteiset henkilöt voivat pyytää apua koneeseen siirtymisessä ilman MEDIF:n täyttämistä. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon lennon pituus ja mahdollisen lisäavun tarve lennon aikana ja tarvittaessa ottaa mukaan oma avustaja, sillä lentomiehistö voi auttaa WC:hen siirtymisissä, mutta ei WC-käynnissä tai henkilön nostamisessa. Mikäli kaipaa lisätilaa koneessa, tätä ei saa lääketieteellisin perustein, vaan ainoastaan ostamalla lisäpaikan. Varauloskäyntien paikkoja ei anneta muille kuin terveille ja toimintakykyisille henkilöille, jotka sitoutuvat mahdollisessa hätätilanteessa auttamaan muita matkustajia.

Erityisruokavalioita noudattavien kannattaa tilata erikoisateriansa jo matkan varauksen yhteydessä. Vahvasti allergisille (esimerkiksi anafylaktisen kohtauksen riski) suositellaan Epipenin tai vastaavan pistettävän adrenaliinin pitämistä käsimatkatavaroissa. Lentoyhtiöt eivät yleensä voi taata ns. pähkinättömiä lentoja, koska monilla matkustajilla on mukanaan omia eväitä, eikä niiden tuomista matkustamoon voida rajoittaa.

Laskimotukosten ehkäisy on lennoilla ensiarvoisen tärkeää, ks. tarkemmin Laskimotukosten ehkäisy.

Flunssassa tai korvatulehduksen aikana ei ole miellyttävää lentää, mutta jos matkaa ei voi siirtää, kannattaa matkalle varata limakalvon turvotusta vähentävää lääkettä ja särkylääkkeitä. Koneen laskeutuessa tuntuvaa korvakipua voi välttää esimerkiksi pureskelemalla purukumia, jolloin välikorvan paine tasaantuu.

Äkillisen vatsataudin oireita potevaa ripuloivaa ja/tai oksentelevaa matkustajaa ei yleensä oteta lennolle, toisaalta tartuntavaaran ja toisaalta oireiden mahdollisen lennonaikaisen pahenemisen vuoksi. Rajuoireinen vatsatauti voi johtaa kuivumistilaan. Lisäksi esimerkiksi norovirusinfektio on erittäin herkästi tarttuva ja virus elää tartuttavana pinnoilla pitkiäkin aikoja.

Kaikki välttämättömät lääkkeet pitää kuljettaa käsimatkatavaroissa, ks. tarkemmin Lääkkeet matkan aikana.