Lomalla ja matkustamisella on usein myönteisiä vaikutuksia mielenterveyteen: irtautuminen arjen kuormittavista asioista ja uudet elämykset voivat lievittää stressiä ja lisätä hyvänolontunnetta. Jo loman suunnittelu ja odottaminen voivat myönteisten mielikuvien kautta parantaa jaksamista.
Matkustamiseen liittyy kuitenkin joitakin mielenterveyden kannalta huomioitavia seikkoja ja riskitekijöitä sekä ennestään psyykkisesti terveiden matkailijoiden että erityisesti psyykkisistä sairauksista kärsivien kohdalla. Nämä on hyvä huomioida jokaista matkaa suunniteltaessa. Pitkäaikaisista mielenterveysongelmista kärsivien on hyvä keskustella matkasuunnitelmasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.
Ahdistusoireet ovat matkailijalla tyypillisiä. Matkustamiseen liittyy usein stressiä esimerkiksi ennakoimattomien ja uusien tilanteiden vuoksi. Matkalla totutut arjen rutiinit katkeavat, mikä voi lisätä ahdistusoireita, vaikka muutos arkeen olisi toivottu. Varsinkin pidemmällä matkalla vieraassa maassa oleilu ja uuteen kulttuuriin sopeutumisen vaikeus voivat lisätä yksinäisyyden kokemusta. Samalla siteet omaan sosiaaliseen verkostoon katkeavat, mikä voi saada aikaan kokemuksen erillisyydestä, jopa hylätyksi tulemisesta. Ahdistusoireita voivat lievittää muun muassa läheisen kanssa matkustaminen, etukäteen maahan ja kulttuuriin tutustuminen, selkeä ja riittävän väljä matkasuunnitelma sekä ennakointi eli matkaan liittyvän ahdistuksen mahdollisuuden ja toisaalta sen ohimenevän luonteen tiedostaminen. Matkaan liittyviä kielteisiäkin kokemuksia on tärkeä voida jakaa joko matkakumppanin, muiden matkailijoiden tai kotimaassa olevien läheisten kanssa.
Univaikeudet ja univaje lisäävät tyypillisesti muita psyykkisiä oireita ja heikentävät olemassa olevien psykiatristen sairauksien tasapainoa. Matkavalmisteluihin, matkustamiseen ja aikatauluihin liittyvä stressi, uudet nukkumisjärjestelyt, aikaerorasitus, päihteiden käyttö, epäsuotuisat nukkumisolosuhteet (kylmä, kuuma, valoisuus, epämukavuus, yksityisyyden puute) ja myönteinen innostus matkakohteesta ovat omiaan heikentämään unta.
Mahdolliset univaikeudet matkalla on hyvä huomioida jokaisen aiemmin univaikeuksista kärsineen matkustajan kohdalla. Henkilöiden, joilla on psykiatrinen sairaus, tulisi varautua tarvittavan unta turvaavan lääkityksen lisäämiseen matkan ajaksi: univaje lisää erityisesti (hypo)manian ja psykoosin riskiä. Säännöllisen lääkityksen aikataulutusta aikaeroon liittyen voi suunnitella yhdessä hoitotahon kanssa ennen matkaa.
Lomamatkalla päihteitä saatetaan käyttää tavanomaista enemmän, mikä lisää psyykkisen sairastumisen riskiä ja voi aiheuttaa psyykkisiä oireita, kuten ahdistusta. Erityisesti muihin päihteisiin kuin alkoholiin liittyy myös psykoottisten tai dissosiatiivisten oireiden riski. Runsaan alkoholinkäytön äkillinen lopettaminen esimerkiksi loman päättyessä voi myös aiheuttaa hengenvaarallisen alkoholideliriumin. Sekavuuden, aistiharhojen, harha-ajatusten tai muiden todellisuudentajun hämärtymisen oireiden ilmaantuessa on tärkeä hakeutua lääkärin arvioon jo kohdemaassa.
Psyykenlääkkeistä lähinnä klooripromatsiini suurilla (400 mg tai enemmän) annoksilla aiheuttaa valolle herkistymistä, mutta myös flupentiksoliin, olantsapiiniin, aripipratsoliin, klomipramiiniin ja joihinkin SSRI-lääkkeisiin liittyen on havaittu fotosensitiivisiä reaktioita yksittäisillä potilailla. Säännöllistä psyykenlääkitystä ei kuitenkaan tule keskeyttää matkan ajaksi, vaan tulee huolehtia riittävästä aurinkosuojauksesta.
Tärkein psyykenlääkkeiden kohdalla huomioitava asia on säännöllisen lääkityksen toteutuminen koko matkan ajan. Rutiinien muuttuessa lääkityksen muistaminen on hyvä varmistaa esimerkiksi puhelimen muistutuksella tai dosettia käyttämällä. Mikäli matkan kesto ylittää kolme kuukautta, tulisi matkailijan selvittää mahdollisuus saada reseptinsä uusittua kohdemaassa. Myös psyykenlääkkeiden maahantuontiin liittyvät rajoitukset ja tarvittavat todistukset tulee selvittää ajoissa. Erityisesti ADHD:n hoidossa käytettyihin stimulantteihin liittyy maahantuonnin säädöksiä, jotka vaihtelevat maakohtaisesti.
Vakava psykiatrinen sairastuminen, joka edellyttää sairaalahoitoa toisessa maassa, on hyvin monimutkainen tilanne. Sairaalahoidon indikaatiot ja tahdosta riippumattoman hoidon kriteerit vaihtelevat maakohtaisesti. Kotiinpaluun järjestäminen edellyttää tyypillisesti läheisten osallistumista, ellei matkailija toivu siten, että voi matkustaa itsenäisesti. Mikäli psykiatrista sairaalahoitoa ei ole tarjolla tai sitä ei voida järjestää tahdosta riippumatta, vakavan psykoottisen tilan pitkittyminen on hengenvaarallinen tilanne. Tämän vuoksi matkailijan, jolla on psykiatrinen pitkäaikaissairaus, tulisi pyrkiä kaikin keinoin vähentämään sairauden pahenemisen riskiä matkan aikana sekä selvittää psykiatrisen sairaalahoidon mahdollisuudet ja matkavakuutuksen kattavuus ennen matkalle lähtöä. Tarvittaessa tärkeäkin matka kannattaa siirtää, mikäli psyykkinen vointi ei ole riittävän tasapainoinen.
