Entisellä kotiseudullaan kyläileviä maahanmuuttajia kuvaamaan on englanninkielisessä kirjallisuudessa vakiintunut termi ”visiting friends and relatives” (VFR), suomeksi ”kyläilymatkailijat”.

Kyläilymatkailijat eivät aina hae neuvoja ennen matkaa, vaikka tämä olisi tärkeää erityisesti tropiikkiin lähdettäessä. Esteenä voivat olla esimerkiksi taloudelliset syyt, kieliongelmat, erilaiset terveyskäsitykset tai uskomus omasta immuniteetista infektiotaudeille, kuten malarialle.

Kyläilymatkailijat ovat infektioiden suhteen eräs matkailijoiden riskiryhmistä. Maahanmuuttajia hoitavien terveydenhuollon työntekijöiden olisikin tarjottava aktiivisesti neuvoja, rokotuksia sekä tarvittaessa tehokasta malarian estolääkitystä asiakkailleen, jos saavat tietää heidän suunnittelevan kyläilymatkaa entiselle kotiseudulleen.

Matkavakuutuksen tärkeyttä tulee korostaa, sillä vakuutuksen tarvetta ei välttämättä ajatella aiempaan kotimaahan matkustettaessa Vakuutukset. Lisäksi oleskelu saattaa kestää viikkoja tai kuukausia.

Kyläilymatkailijoiden ei ole aina mahdollista vaikuttaa asumisolosuhteiden hygieenisyyteen tai ruoan ja juoman turvallisuuteen Matkaripuli ja ruokamyrkytykset.

Matkailijan yleisimmät terveysriskit liittyvät liikenteeseen, alkoholinkäyttöön ja seksiin, ja nämä koskevat myös kyläilymatkailijoita. Lisäksi meningokokki- ja tuberkuloosi-infektion riski on suurempi korkean ilmaantuvuuden alueilla matkustettaessa. Veriteitse tarttuvien tautien riski on olemassa terveydenhuollossa tai perinteisten hoitojen yhteydessä.

Suomessa malaria-alueilta tulevia maahanmuuttajia on suhteellisen pieni osa väestöstä, mutta esimerkiksi malariatapauksista noin puolet todetaan vasta maahan saapuneilla tai kyläilymatkailijoilla. Malaria-alueella jatkuvasti asuttaessa kehittyy osittainen immuniteetti, joka lieventää malarian oireita. Ellei uusia malariatartuntoja saada koko ajan, osittainen immuniteetti häviää nopeasti ja maahanmuuttaja voi saada vakavaoireisen malarian aivan yhtä herkästi kuin malariaa aiemmin kohtaamaton henkilö.

Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan lähtevät kyläilymatkailijat saattavat oleskella suuren malariariskin alueella pitkiä aikoja. Suurin vakavan malarian riski on raskaana olevilla naisilla Raskaana olevat ja pienillä lapsilla Lapset. Tehokas malarian estolääkitys riskialueelle matkustettaessa on siis kyläilymatkailijalle erittäin tärkeä hyvän hyttyssuojauksen ohella Malarian ehkäisy Hyttysten pistoilta suojautuminen.

Kyläilymatkailija tarvitsee yleensä kattavamman rokotussuojan kuin tavallinen turisti. Lasten ja aikuisten perusrokotukset eli jäykkäkouristus, kurkkumätä Jäykkäkouristus ja kurkkumätä ja MPR Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko sekä tarvittaessa aluekohtaisesti polio Liite 8. Lista maista, joihin matkustettaessa suositellaan poliorokotetta on tarkastettava ja saatettava ajan tasalle, tarvittaessa nopeutetulla aikataululla.

Keltakuumerokote Keltakuume vaaditaan tietyissä trooppisen Afrikan ja Etelä-Amerikan keltakuumealueen maissa.

Suuren hepatiitti A -esiintyvyyden maissa syntyneet ja varttuneet aikuiset ovat usein sairastaneet taudin lapsuudessaan. Mikäli luotettava tieto rokotteista tai aiemmin sairastetusta taudista puuttuu, vaihtoehtona on joko A-hepatiitti-vasta-aineiden tarkastus tai rokottaminen ilman tätä taustatietoa Hepatiitti A. Tarvittaessa voidaan antaa hepatiitti A - ja B-yhdistelmärokote.

Hepatiitti B -rokote kuuluu lasten perusrokotusohjelmaan suurimmassa osassa maailman maita. Suomessa hepatiitti B -rokote annetaan osana kansallista rokotusohjelmaa vain riskiryhmään kuuluville. B-hepatiittisuoja Hepatiitti B on syytä tarkistaa ja saattaa ajan tasalle etenkin pidemmälle kyläilymatkalle lähdettäessä. Rokotetuilta tai taudin aiemmin sairastaneilta löytyy yleensä vasta-aineita (HBsAb) immuniteetin merkkinä. Toisinaan voi olla hyvä tarkistaa mahdollinen B-hepatiitin kantajuus.

Lavantaudin Lavantauti riski on kyläilymatkailijoilla suurempi kuin muilla matkailijoilla. Rokotesuojausta kannattaa harkita etenkin matkustettaessa Intian niemimaalle, jossa lavantaudin riski on suurin. Kolerarokotteesta saadaan suojaa taudin esiintymisalueilla erittäin huonon hygienian kohteissa oleskeleville ja epidemioiden aikana Kolera.

Meningokokkimeningiittiä esiintyy Saharan eteläpuolisella ns. meningiittivyöhykkeellä Meningokokkitaudit Meningiittivyöhyke, ja rokote on pakollinen muslimien pyhiinvaellusmatkalla Mekkaan. Meningokokkirokotetta voi harkita tarpeen mukaan myös muualle matkustettaessa.

Japanin aivotulehduksen Japanin aivotulehdus tartunta on mahdollinen Aasiassa, joten rokote voi olla aiheellinen pidemmille kyläilymatkoille. Thaimaassa, Kiinassa, Taiwanissa ja Japanissa rokote kuuluu lasten perusrokotusohjelmaan, ja näistä maista tuleva on saattanut saada perusrokotesarjan lapsuudessaan.

Denguerokotetta voi harkita denguekuumeen aiemmin sairastaneille ja riskialueille vähintään neljän viikon ajaksi matkustaville Dengue. Chikungunya-rokotteen voi ottaa, jos matkustaa maahan, jossa on käynnissä oleva chikungunya-epidemia tai pitkäksi aikaa alueille, joilla on todettu tartunnan leviämistä viime vuosien aikana Chikungunya.

Rabiesta Rabies eli vesikauhu esiintyy maailmanlaajuisesti. Erityisesti pienille lapsille voi olla syytä harkita rabiesrokotetta, sillä he ovat suuremmassa riskissä saada eläimen puremia ja nuolaisuja.

Jos aikaisemmista rokotuksista ei ole varmaa tietoa, aloitetaan rokotussarjat alusta. Myöskään taudin aiemmin sairastaneelle ei rokotuksista ole haittaa, jos ei ole aikaa tai muuten mahdollisuutta tarkastaa immuniteettia laboratoriokokeilla.

Rokotusten aikaistamista, eri rokotteiden yhdistämistä ja rokotusaikataulujen yksilöimistä selvitetään THL:n ohjeissa .