Ihosyöpien määrä on Suomessa jatkuvassa nousussa, ja ihomelanoomaa todetaan yhä useammin myös nuorilla aikuisilla. Ihomelanooman tunnettu vaaratekijä on ihon toistuva palaminen erityisesti lapsuudessa ja nuoruusiällä. Mitä enemmän iho altistuu UV-säteilylle, sitä suurempi on riski saada okasolusyöpä. UV-säteilyllä on osuutta myös yleisten tyvisolusyöpien synnyssä. Lisäksi UV-säteily vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. UV-säteily on petollista, sillä ihon palaminen tulee esiin viiveellä vasta 6 tunnin kuluttua auringonvalolle altistumisesta asteittain lisääntyvänä punoituksena. Punoitus on voimakkainta noin 24 tuntia auringonvalolle altistumisesta.

Rusketus ja auringossa palaminen

Ruskettuminen on ihon puolustusmekanismi ja seurausta auringonvalon aiheuttamasta ihosolujen DNA-vauriosta. DNA-vauriot käynnistävät ihon pigmenttisolujen pigmentintuotannon eli ruskettumisen. Ruskettumalla iho yrittää suojata soluja lisävaurioilta. UV-säteily heikentää myös elimistön puolustuskykyä, mikä voi ilmetä huuliherpeksen aktivoitumisena. Immuunivasteen heikkeneminen voi osaltaan myötävaikuttaa ihosyövän kehittymiseen. D-vitamiinin saannin vuoksi ei auringossa tarvitse oleskella. D-vitamiinia saa ravinnosta ja vitamiinivalmisteista ilman ihosyöpäriskin suurentumista.

UV-säteily on haitallista myös silmille. Silmien liika-altistus UV-säteilylle ilmenee altistumisen jälkeisenä sarveiskalvojen tulehduksena esimerkiksi aurinkoisilla hangilla hiihtelyn jälkeen. Tästä käytetään joskus nimitystä ”lumisokeus”. Kyse on samasta ilmiöstä, jota nähdään suojalaseitta hitsanneilla (”sähkösilmät”). Silmiä on aiheellista suojata UV-säteilyä riittävästi suodattavilla UVA400-aurinkolaseilla. Pitkäaikainen ja toistuva UV-säteilyaltistus edistää myös harmaakaihia.

Iholtaan helposti palavat kuuluvat riskiryhmään, jolle saattaa kehittyä ihosyöpä. Ihosyöpien ja melanooman riskiryhmään kuulumisen muita tunnusmerkkejä ovat ihon heikko tai olematon kyky ruskettua, vaaleat tai punertavat hiukset, pisamat, siniset silmät ja vaalea iho, jolloin puhutaan valoihotyypeistä I ja II. Osa tummatukkaisista on piilevästi punapigmenttisiä ja kuuluu iholtaan helposti palaviin. Suuntaa antava ihotyyppijakauma esitetään taulukossa Ihotyypit palamisherkkyyden mukaan.

Taulukko 1. Ihotyypit palamisherkkyyden mukaan. Lähde: Hannuksela, 2011 ja Jansen, 19891.
Ihotyyppi Palamisherkkyys ja ruskettuminen (TB Fitzpatrickin mukaan) Ulkonäön piirteitä Suomalaisista (%)
1 Hannuksela M. Aurinko ja iho. Kirjassa: Hannuksela M, Peltonen S, Reunala T, Suhonen R , toim. Ihotaudit. Kustannus Oy Duodecim, 2011, s.145.
Jansen C T. Self-reported skin type and reactivity to UVB, UVA and PUVA irradiation. Photodermatology 1989; 6: 234–236.
I Ei rusketu, palaa aina Punertavat tai vaaleat hiukset, pisamat, hyvin vaalea iho. 3–5
II Ruskettuu hieman, palaa usein Vaalea iho, siniset silmät 25–27
III Ruskettuu, palaa silloin tällöin Tummanvaaleat tai ruskeat hiukset, siniset silmät 60
IV Ruskettuu helposti, palaa joskus Tummat hiukset, usein ruskeat silmät 10
V Iho tummuu ruskettuessa, palaa erittäin harvoin Ruskea/värillinen (ei musta) iho -
VI Ei pala Musta iho -

Muita ihosyövän vaaratekijöitä ovat runsasluomisuus, epätyypilliset luomet sekä lähisuvussa todettu melanooma. Epätyypillisillä luomilla tarkoitetaan ulkonäöltään epäsäännöllisiä, epäsymmetrisiä, yli 6 millimetrin läpimittaisia kirjavia luomia. Eräät lääkkeet voivat myös lisätä ihon palamisherkkyyttä.

Auringolta suojautuminen

Kesäisin keskipäivää on suositeltavaa viettää poissa auringonpaisteesta varjossa, esimerkiksi katoksen tai aurinkovarjon alla siestan tapaan. Silloinkin on hyvä muistaa, että iho saattaa varjossakin saada UV-säteilyä ruohon, hiekan tai veden heijastamana. Heijastuva säteily voi määrältään olla jopa puolet siitä, mitä saadaan suorassa auringonpaisteessa oltaessa. Väljät pitkähihaiset vaatteet ovat hyvä ja turvallinen keino ehkäistä ihoa palamasta. Auringonsuojavoiteet ovat tarpeen kasvoille, rintaan, niskaan, korvalehtiin sekä tarpeen mukaan raajoillekin, jos vaatteet eivät näitä suojaa.

Auringonsuojavoiteet

Päivittäiskäyttöön auringonsuojavoide kannattaa valita ihon kuivuuden tai rasvoittuvuuden perusteella. Liian rasvaiset voiteet voivat aiheuttaa iholle näppylöitä. Auringonsuojavoitella on kaksi eri suojakerrointa: UVB ja UVA. UVB-suojakerroin ilmaistaan SPF-lukemana (sun protection factor). SPF-lukema saisi mielellään olla hyvin korkea, esimerkiksi SPF50 tai SPF50+, sillä suojavoidetta käytetään poikkeuksetta liian vähän. Jos voidetta on levitetty liian ohuelti, suojakerroin putoaa helposti vain neljännekseen ilmoitetusta. SPF-lukeman lisäksi voiteessa pitää olla UVA-suoja. Se ilmaistaan pakkauksen merkinnällä ”UVA”, joskus ilmoitetaan UVA-suojakerroinkin, mutta se ei ole pakollista.

Kuivuminen ja ”lämpöhalvaus”

Auringonpaisteessa oleskelun haitat voivat ilmetä myös elimistön kuivumisena. Lämpimässä ilmanalassa ihosta haihtuu paljon nestettä, jolloin koko elimistö voi kuivua ja toisaalta elimistönkin lämpötila voi helteellä nousta liikaa. Elimistön kuivumista voi ehkäistä juomalla runsaasti kylmiä juomia. Elimistöä voi yrittää kuumuudessa viilentää kylmien juomien ohella kylmällä suihkulla, kosteilla pyyhkeillä ja kylmäpakkauksilla.

Yleinen suojautuminen auringon UV-säteilyä vastaan

  • Keskipäivän auringonpaisteen välttäminen eli ”siesta” tai varjossa olo klo 11–15 ja hyvin valoherkillä klo 10–16. Suomessa tämä ohje koskee loppukevättä ja kesää.
  • Tarkkaile UV-indeksiä (UVI) myös matkakohteessa. Suojautuminen on tarpeen kun UVI on vähintään 3 .
  • Oman varjon pituus on hyvä käytännön UV-mittari. Mitä lyhyempi varjo on, sitä suurempi on palamisvaara.
  • Suojaa silmät aurinkolaseilla ja käytä päähinettä (lieri/lippa), suojaa ihoa vaatteilla.
  • Suojaa paljas iho ison suojakertoimen auringonsuojatuotteella ”SPF50+ UVA” ennen ulos menoa. Lisää voidetta noin 2 tunnin välein.
  • Käytä rannalla tai uidessa vedenkestävää voidetta, ja lisää sitä aina uinnin ja kuivaamisen jälkeen.
  • Levitä aurinkovoidetta huolellisesti ja riittävän runsaasti joka paikkaan, muista voidella myös korvalehdet ja niska/dekoltee.

Vauvat ja alle 2-vuotiaat

  • Vauvojen ja pikkulasten ihoa ei saa altistaa voimakkaalle auringonvalolle.
  • Jos joudut olemaan vauvan kanssa ulkona klo 10 ja 16 välillä, pysyttele varjossa.
  • Suojaa vauvaa luonnollisin keinoin vaunuilla, rattaiden kuomulla ja päivävarjolla sekä sopivalla vaatetuksella ja silmiä aurinkolaseilla.
  • Vauvoille ei pidä käyttää aurinkovoiteita. Jos voidetta on olosuhteen vuoksi pakko käyttää, valitse lapsille tarkoitettu tuote.
  • Kuumalla säällä vauvaa voi uhata lämpöhalvaus. Anna riittävästi juotavaa ja huolehdi, ettei lämpötila vaunuissa tai autossa nouse liian korkeaksi.

Leikki-ikäiset

  • Älä vie lasta suoraan auringonpaisteeseen klo 11 ja 15 välillä.
  • Suosi varjoisia leikkipaikkoja.
  • Käytä lapsella päähinettä, joka suojaa myös kasvoja ja niskaa. Suojaa lapsen silmät aurinkolaseilla.
  • Uimarannalla lapsen on suositeltavaa käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia auringonsuojavaatteita ja uimapukuja. Vaatteella suojaaminen on luotettavampaa kuin voiteella, sillä voide voi pyyhkiytyä pois.
  • Paljaat ihoalueet tulee suojata lapsille tarkoitetulla vähintään SPF 50 - ja UVA-suojan sisältävällä auringonsuojavoiteella, jota tulee lisätä aina uinnin jälkeen ja muuten vähintään 2 tunnin välein. Lapsille suositellaan ensi sijassa epäorgaanisia (titaania tai sinkkiä sisältäviä), valoa ihosta pois heijastavia auringonsuojavoiteita mieluummin kuin kemiallisesti UV-säteilyyn reagoivia voiteita.

Auringonsuojavoiteiden oikea käyttö

Auringonsuojavoiteet täydentävät luontaisten suojakeinojen, varjon, siestan ja vaatetuksen, antamaa suojaa. Voiteiden turvin ei pidä pitkittää auringonpaisteessa oleskeluaikaa.

  • Auringonsuojavoide levitetään iholle noin puoli tuntia ennen ulos menoa ja sitä lisätään parin tunnin välein sekä aina uinnin ja ihon kuivaamisen jälkeen.
  • Voidetta tulee levittää runsaasti, sillä suoja perustuu osin paksuun voidekerrokseen. Kerralla voidetta tarvitaan noin 30 ml eli pari ruokalusikallista.
  • Vaalean, hyvin palamisherkän ihon suojauksessa käytettävän suojakertoimen (SPF) pitää olla vähintään 30, mieluummin 50+ ja sisältää UVA-suoja. Lasten suojavoiteissa SPF:n on hyvä olla 50 tai 50+. Kun iho suojataan onnistuneesti auringon UV-säteilyltä, iho ei rusketu.
Taulukko 2. Tekijöitä, jotka vaikuttavat auringon UV-säteilyn määrään.
UV-indeksi (UVI) Tutustu UVI:in ennen matkaa, suojaustarve alkaa kun UVI on 3 tai suurempi.
Leveysaste Mitä lähempänä ollaan päiväntasaajaa, sitä enemmän saadaan UV-säteilyä. Leveysasteen kasvu yhdellä asteella vähentää UV-säteilyä noin 3 %.
Vuodenaika Kesällä esiintyy eniten UV-säteilyä, talvella vähiten, määrä riippuu leveysasteesta.
Kellonaika Klo 11–15 saadaan 60 % päivän UV-säteilystä. PIDÄ SIESTAA! Herkkäihoisten suositeltu siesta on pitempi (klo 10–16).
Varjon pituus Kun aurinko on korkealla, itseä lyhyempi varjo muistuttaa suuresta palamisvaarasta.
Heijastuminen Lumesta heijastuu jopa 80 %, vedestä 10–20 % ja hiekasta 25 %.
UV-säteily tunkeutuu veteen, ja iho voi palaa uidessa.
Pilvisyys Ohut pilvikerros suodattaa vain 10 % säteilystä, ja iho voi palaa täysin pilvisellä säällä, sillä paksukin pilvikerros päästää läpi noin 30 % säteilystä.
Korkea paikka Korkealla paikalla, kuten vuoristossa, iho saa UV-säteilyä enemmän, lisäys on noin 4 % 200 m:n nousua kohden.
Pukeutuminen Tiheä kangas suojaa paremmin kuin harva ja tumma paremmin kuin vaalea. Kaksi kerrosta päällekkäin on parempi kuin yksi.
Talvimatka Talvikalpea iho palaa hyvin herkästi "etelänmatkalla".
Liikkuminen Makuulla ollessa palamisriski on suurempi kuin liikkuessa.
Alkoholi Vaaratekijä, mikäli auringonsuojaus unohtuu