Suomi on jälleen valittu maailman onnellisimmaksi maaksi (8. kerran) Maailman Onnellisuus Raportissa, jota julkaisee YK:n kestävän kehityksen verkosto. Outoa kuitenkin on, että edelleen moni suomalainen valittaa, että tämän tutkimuksen tulosten täytyy olla vääriä! Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että jos tulos pitäisi paikkansa, kaikkien suomalaisten pitäisi hymyillä koko ajan!

Tämän tutkimuksen tulosten ymmärtäminen vaatii sen tarkastelua, mitä oikein mitattiin. Siinä ei mitattu esimerkiksi sitä hymyileekö suomalainen kävellessään saunan polulla. Tutkimus käyttää lähtökohtana psykologista käsitettä "Subjektiivinen hyvinvointi" (SWB). Tutkijat mittaavat ihmisten keskimääräistä tunnereaktiota ja tyytyväisyys arvioita liittyen kuuteen hyvinvoinnin osatekijään maassamme. Nämä hyvinvoinnin osatekijät ovat

1) GDP per capita (taloudellinen hyvinvointi)

2) Terveiden elinvuosien ennuste (terveydenhoito)

3) Sosiaalinen tuki

4) Vapaus tehdä omia valintoja

5) Anteliaisuus

6) Korruption vähäisyys (oikeudenmukaisuus)

Nyt onkin ihmeteltävä kuinka Onnellisuus Raportin tekijät ovat onnistuneet valitsemaan juuri sellaisia tekijöitä, joissa Suomi on vahvoilla? Tämä selittyy sillä, että Raportin tekijät ovat olleet yli 10 vuotta yhteistyössä Gallup World Poll – tutkimuksen tekijöiden kanssa (Boarini R. 2012). He ovat seuranneet maailman valtioiden kykyä tuottaa hyvinvointia kansalaisilleen ja mitkä tekijät ovat olleet avainasemassa. Kaikkia tunnettuja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ei kuitenkaan ole saatu mukaan Maailman Onnellisuus Raporttiin. Esimerkiksi työttömyyden tai epätasa-arvon vaikutuksista ei ole vielä saatu maailmanlaajuisia mittauksia. Jos siis esimerkiksi työttömyys Suomessa jatkaa kasvuaan, Suomen asema maailman onnellisimpana maana saattaa horjua.

Koska kulttuurien väliset tutkimukset onnellisuudesta ovat nyt saaneet lisää tilaa positiivisen psykologian tutkimuksessa, se kertoo siitä, miten on tunnistettu sosiaalisten kontekstien vaikutukset ihmisen kokemuksiin hyvinvoinnista ja hyvästä elämästä.

Näin voidaan sanoa, että hyvinvoinnin mittaukset paljastavat meille miten hyvin eri maat kykenevät huomioimaan ja tyydyttämään kansalaistensa tarpeet (Buettner 2017; Tay ja Diener 2011).

Uusi tieteellinen kiinnostus onnellisuuden psykologiaan liittyy vuosituhannen vaihteessa käynnistyneeseen psykologian alueeseen, niin sanottuun positiiviseen psykologiaan. Positiivinen psykologia pyrkii täydentämään perinteistä psykologiaa, joka aiemmin keskittyi valtaosin tutkimaan ihmisen sairauksia, puutteita, vajavaisuuksia, heikkouksia ja oireita. David Myersin (2000) arvion mukaan tämä negatiivinen painotus meni jopa niin pitkälle, että psykologisissa julkaisuissa ajanjaksolla 1887–2000 käsiteltiin 14 kertaa enemmän negatiivisia tunteita kuin positiivisia.

Positiivinen psykologia tutkii ihmisten vahvuuksia ja pyrkii löytämään keinoja vahvistaa ihmisten onnellisuutta. Tutkimus on jo nyt antanut paljon viitteitä siitä, että ihmisen onnellisuus ei ole kiinni vain geeneistä tai hyvästä tuurista, vaan sitä voidaan lisätä. Positiivisen psykologian piirissä pyritään myös kehittämään tapoja ehkäistä ennalta psykologisten ongelmien syntyä muun muassa vahvistamalla ihmisten luonteen vahvuuksia ja hyveitä. Uskotaan jopa, että ihmisen hyveet ja vahvuudet voivat toimia puskurina tai rokotuksena psykologisia ongelmia ja häiriöitä vastaan.

On kulunut yli 15 vuotta tämän Onnentaidot-kirjan ensimmäisestä julkaisusta (2009). Kuluneena aikana kirjassa kuvattu onnellisuuden tieteellinen tutkimus on paisunut valtavasti, ja siitä on tullut maailman laajuista. Viimeisten 20 vuoden aikana on julkaistu yli 2 miljoonaa kirjaa ja artikkelia hyvinvoinnista (Lyubomirsky ja Layous 2025). Myös kirjassa kuvatut onnentaitoharjoitukset ovat saaneet lisää tukea tuloksellisuustutkimuksesta ja monista meta-analyyseistä (Lyubomirsky ja Lauous 2025; Mustonen ja Mattila 2017).

Kirjassa hahmoteltu erottelu kahteen erilaiseen onnellisuuden käsitteeseen on edelleen keskeisen tärkeä onnellisuustutkimuksen ymmärtämisen kannalta. Jo antiikin Kreikassa vallitsi yksimielisyys filosofikoulujen välillä, että ihmisen elämän lopullinen ja korkein päämäärä, johon kaikki tähtäävät, on eudaimonia. Vain siitä kiisteltiin, mistä tuo eudaimonia tai "kukoistaminen" koostuu: "Millaista on hyvä elämä ihmiselle?", "Miten minun tulisi elää?". Tämä sama kiista on periytynyt sellaisenaan moderniin psykologiaan.

Tällä hetkellä (2025) näyttää siltä, että onnellisuustutkijat ovat sulautumassa hyvinvoinnin tutkimukseen (well-being). Useimmat tutkijat ovat tajunneet, että "hyvään elämään" (eudaimonia) kuuluu muitakin elementtejä kuin nautintoa (subjective well-being).

Positiivinen psykologia syntyi täydentämään perinteistä psykologiaa. Positiivinen psykologia on vakiinnuttanut paikkansa perinteisen psykologian rinnalla, joka oli painottunut tutkimaan ihmisten ongelmia, häiriöitä, vajavuuksia ja heikkouksia. Tarvitaan myös ihmisen kykyjen, taitojen ja vahvuuksien tutkimusta, jotta saadaan selville, mitkä asiat tekevät elämästä elämisen arvoista, miten voidaan edistää hyvää elämää.

Me kirjan kirjoittajat haluamme myös kiittää kirjan uuden päivityksen (2026) toimittajaa LT Hannaleena Eerolaa kärsivällisyydestä ja hyvistä täydennysehdotuksista. Kiitämme myös Duodecim Kustannus Oy:n toimitusjohtajaa LT Pekka Mustosta Onnellisuus-teeman nostamisesta tärkeään asemaan Duodecimin julkaisuissa (mm. Onnellisuus-työryhmän perustaminen).

Antti Mattila ja Pekka Aarninsalo