"Vihan ylläpitäminen on kuin tarttuisi kuumaan hiileen tarkoituksella heittää se jonkun päälle: sinä olet se joka polttaa itsensä."

Buddha

Anteeksianto on "prosessi, jonka aikana henkilö lakkaa kokemasta kaunan, närkästyksen, tuohtumuksen tai vihan tunteita koetun loukkauksen, näkemysten eroavaisuuden tai erehdyksen takia ja lakkaa vaatimasta rangaistusta tai vahingonkorvausta." Se tarkoittaa myös sitä, että henkilö lakkaa olemasta vihainen jollekulle tai luopuu kaunasta, närkästyksestä, mielipahasta tai halusta rangaista (Wade ja Worthington 2005; Enright ja Fitzgibbons 2000).

Tutkimusten mukaan anteeksi antaminen vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin. Se parantaa ihmissuhteita sekä fyysistä terveyttä. On tärkeää muistaa, että anteeksiantaminen ei tarkoita vääryyden hyväksymistä vaan ihmisen vajavuuden tunnustamista. Kyky antaa anteeksi kasvaa tutkimusten mukaan iän myötä. Aikuiset ovat valmiimpia siihen kuin nuoret, ja vanhukset tekevät sitä enemmän kuin aikuiset.

Onko tilanteita, joihin anteeksiantoharjoitus ei sovi? Ainakin silloin se voi olla ennenaikaista, jos vääryyttä kärsinyt uhri ei vielä ole saanut tilaisuutta kertoa koko tarinaansa jollekin toiselle ihmiselle, joka todella kuuntelee. Ennen kuin anteeksianto on mahdollista, hän tarvitsee tunteen, että hänen kokemuksensa ja tunteensa ovat tulleet kuulluiksi. Toinen tilanne, jossa anteeksiantoharjoitus ei ole paikallaan, on tilanne jossa pahoinpitely tai hyväksikäyttö jatkuu edelleen, koska silloin uhrin turvallisuuden takaamisesta tulee tärkein asia. Monissa anteeksianto interventioissa on tärkeänä askeleena se, että yksilö tajuaa itsekin toimineensa väärin. Lisäksi yksilön tulee ymmärtää, että yhteiseen ihmisyyteemme kuuluu sen tajuaminen, että olemme kaikki vain ihmisiä ja siksi vajavaisia. Täydellisyys on meille tavoittamaton ihanne.

Myös anteeksiannon interventioiden tehokkuutta on tutkittu meta-analyysien kautta (Baskin ja Enright 2004; Lundahl ym. 2008; Wade ym. 2013 sekä Akhtar ja Barlow 2018). Tulokset viittaavat siihen, että anteeksianto interventiot vähentävät masennusta, vihaisuutta ja vihamielissyyttä ja stressiä sekä kohottavat positiivisia tunnetiloja. Tämän intervention kohdalla meta-analyysien tekeminen on ongelmallista, koska itse ilmiötä ei ole määritelty kovin yksiselitteisesti. Näin ollen eri tutkimukset eivät ehkä mittaa samaa asiaa. Mitä anteeksianto lopulta on?