Tuberoosiskleroosi (Orphanet)

Hermostoon ja ihoon vaikuttava oireyhtymä, johon liittyy hamartoomia (hyvänlaatuisia kasvaimia) ja neuropsykiatrisia oireita. Hamartoomat ovat yleisimmin ihon, aivojen, munuaisten, keuhkojen ja sydämen alueella, ja ilmenevät eri ikäisillä.

Ihomuutoksia on lähes kaikilla. Niitä voivat olla ensimmäisten elinvuosien aikana ilmaantuvat pihlajanlehden muotoiset hypomelanoottiset läikät, 3–4-vuotiaana ilmaantuvat kasvojen angiofibroomat, kynsien fibroomat, pään ja lantion alueen fibroottiset plakit (säämiskäläiskät) sekä ”confetti”- ihomuutokset, joita voi ilmaantua lapsuudesta varhaisnuoruuteen.

Lähes kaikilla potilailla on myös muutoksia aivoissa: kortikaalisia tubereita, subependymaalisia noduleita ja/tai jättisoluastrosytooma (SEGA). Jättisoluastrosytooma todetaan 10–20 %:lla tuberoosiskleroosipotilaista, lähes aina jo lapsena tai nuorena aikuisena. Varhain alkanutta epilepsiaa (infantiilispasmit ja/tai paikallisalkuiset kohtaukset) sairastaa 85 %. Tuberoosiskleroosiin liittyviä neuropsykiatrisia oireita (TSC-Associated Neuropsychiatric Disorders, TAND) voivat olla kehitysvamma, tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, autismikirjon häiriöt, psyykkinen sairastavuus, neuropsykologiset oireet ja koulunkäynnin tai työllistymisen vaikeudet.

Munuaisten angiomyolipoomat kehittyvät lapsuudessa, mutta niillä on suurempi riski kasvaa nuoruudessa ja aikuisiällä. Ne voivat aiheuttaa kipua ja verivirtsaisuutta, tuntua kasvainmaisina vatsan alueella ja johtaa verenpaineen kohoamiseen sekä munuaisten vajaatoimintaan. Lymfangioleiomyomatoosi, multifokaalinen mikronodulaarinen alveolisolujen hyperplasia ja keuhkokystat kehittyvät aikuisiällä ja voivat aiheuttaa hengenahdistusta, ilmarinnan tai imunesterinnan. Sydämen rabdomyoomat kehittyvät sikiöaikana, aiheuttavat vain harvoin oireita ja pienenevät usein varhaislapsuudessa. Muita löydöksiä voivat olla verkkokalvon ja maksan hamartoomat, hammaskiilteen vauriot, suunsisäiset fibroomat, luuston kasvuhäiriöt sekä harvinaisina ilmentyminä neuroendokriiniset kasvaimet.

Tuberoosiskleroosia aiheuttaa geenivirhe TSC1- tai TSC2-geenissä, jotka koodittavat mTOR:a epäsuorasti inhiboivia proteiineja. Liiallinen mTOR aiheuttaa lisääntynyttä solujen kasvua ja proliferaatiota.

Diagnoosi perustuu pääpiirteiden ja vähäisempien piirteiden esiintymiseen. Kliinistä diagnoosia voi pitää varmana, jos potilaalla on vähintään kaksi pääpiirrettä tai yksi pääpiirre ja vähintään kaksi vähäisempää piirrettä. Tuberoosiskleroosia pidetään mahdollisena, jos on yksi pääpiirre tai vähintään kaksi vähäisempää piirrettä. Tautia aiheuttavan geenivirheen toteaminen varmistaa diagnoosin kliinisistä löydöksistä huolimatta.

Sikiödiagnostiikka on mahdollista. Periytymistapa on autosominen vallitseva, mutta kahdella kolmasosalla kyseessä on uusi (de novo) mutaatio. Perinnöllisyysneuvontaa suositellaan.

Hoito on monialaista sisältäen säännöllisen seurannan sekä epilepsian, kasvaimien ja neuropsykiatristen oireiden hoidon. Vigabatriini on tehokas infantiilispasmien ja varhain alkaneiden kouristuskohtausten hoidossa. Oireettomille imeväisikäisille suositellaan EEG-seurantaa vähäoireisten tai oireettomien kohtausten havaitsemiseksi. Jos vigabatriinin teho ei ole riittävä, voidaan käyttää muita epilepsialääkkeitä, ketogeenista ruokavaliota, vagushermostimulaatiota tai everolimuusia (mTOR-estäjä). Epilepsiakirurgian mahdollisuus tulisi tarvittaessa arvioida riittävän varhain. Mahdollisia kasvaimia tulee seurata ja niitä voidaan tarvittaessa hoitaa mTOR-estäjillä tai leikkauksella. Epileptiset kohtaukset voivat jatkua aikuisiällä, jolloin munuais- ja/tai keuhko-ongelmat saattavat myös vaikeutua ja lisätä kuolleisuusriskiä. Esiintyvyydeksi Euroopassa on perinteisesti arvioitu 1/10 000, mutta tuoreempi tieto Iso-Britanniasta arvioi esiintyvyydeksi 1/20–25 000 ja Taiwanista 1/ 100 000. Todellinen esiintyvyys lienee kuitenkin nykyarvioita suurempi.

Oprhanet ORPHA805 Tämä artikkeli perustuu joulukuussa 2021 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.