X-kromosomaalinen adrenoleukodystrofia (Orphanet)

Yleisin peroksisomaalinen sairaus, johon kuuluu keskushermoston etenevä leukodystrofia, etenevä adrenomyeloneuropatia, lisämunuaisten vajaatoiminta ja joskus kivesten vajaatoiminta.

X-kromosomaalisen adrenoleukodystrofian (X-ALD) alkamisikä ja oireet vaihtelevat suuresti, eikä etenemisnopeus ole ennustettavissa. Lapsuusiän muodossa pojille kehittyy yleensä ensin lisämunuaiskuoren vajaatoiminta (80 %:lle ennen 18 vuoden ikää) ja nopeasti etenevä leukodystrofia (40 %:lle miespotilaista ennen 18 vuoden ikää, elinaikainen esiintyvyys 60 %). Leukodystrofia on ensin oireeton, sitten kehittyy neuropsykiatrisia oireita, joita seuraavat motoristen taitojen, näön ja kuulon heikentyminen sekä joskus epileptiset kohtaukset. Aikuisiän muodossa nuorella aikuisiällä alkaa adrenomyeloneuropatia, joka voi aiheuttaa esim. kävelyn ja tasapainon epävarmuutta sekä inkontinenssia. Eteneminen on hidasta. Adrenomyeloneuropatia kehittyy käytännössä kaikille miehille, mutta sen alkamisikä ja etenemisnopeus vaihtelevat paljon (osa tulee tarvitsemaan kävelyn apuvälineitä, mutta eivät kaikki). Naispuoliset geenivirheen kantajat eivät käytännössä koskaan sairastu lisämunuaiskuoren vajaatoimintaan tai leukodystrofiaan. Osalle kehittyy adrenomyeloneuropatia, mutta myöhemmin (yli 40-vuotiaana) ja hitaammin etenevänä kuin miehillä.

Tautia aiheuttaa ABCD1-geenin geenivirheet, joita on tunnistettu yli 900. Geenivirheen tyyppi ei määritä oirekuvaa. Geeni koodaa peroksisomien kalvoproteiinia (ALDP), jonka tehtävänä on hyvin pitkäketjuisten rasvahappojen (VLCFA) kuljetus soluliman nesteestä peroksisomeihin. Näiden rasvahappojen häiriintynyt tasapaino hermosoluissa voi aiheuttaa myeliinitupen toimintahäiriöitä ja aksonitoiminnan heikentymistä.

Kliininen diagnoosi vahvistetaan määrittämällä seerumin hyvin pitkäketjuiset rasvahapot, joiden pitoisuus on suurentunut käytännössä kaikilla miespotilailla ja noin 85 %:lla naispotilaista. Diagnoosi voidaan varmistaa ABCD1-geenitutkimuksella. Leukodystrofiassa pään MRI-löydös on hyvin tyypillinen. Lisämunuaiskuoren vajaatoiminta todetaan ACTH-rastitustestillä. Jos tautia on todettu suvussa, sikiödiagnostiikka voi olla mahdollista. Periytymistapa on X-kromosomaalinen. Sairastuneen miehen kaikki tyttäret perivät geenivirheen, mutta pojat eivät voi sitä periä. Naispuolisen geenivirheen kantajan jokaisella lapsella on 50 % riski periä geenivirhe. Perinnöllisyysneuvontaa ja tarvittaessa lähisukulaisten tutkimuksia suositellaan.

Endokrinologi hoitaa lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa yleensä hydrokortisonilla. Adrenomyeloneuropatiaan ei ole etenemistä hidastavaa hoitoa. Alkuvaiheen leukodystrofiaa voi olla mahdollista hoitaa kantasolusiirrolla. Hoitoa virusvälitteisellä geeninsiirrolla tutkitaan. Jos leukodystrofia ja lisämunuaiskuoren vajaatoiminta todetaan jo oireettomassa vaiheessa, riittävän ajoissa aloitettu hoito vähentää sairastavuutta ja kuolleisuutta merkittävästi. Vaikka adrenomyeloneuropatian etenemistä ei voida estää, oireiden hyvällä hoidolla elinajanodote on lähes normaali. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/17 000.

Orphanet ORPHA43 Tämä artikkeli perustuu heinäkuussa 2021 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.