Aurinkourtikaria (Orphanet)

Harvinainen valoherkkyystauti, jossa kutisevat urtikariapaukamat ja eryteema kehittyvät minuuteissa UV-säteilyä sisältävälle luonnonvalolle tai keinovalolle altistumisen jälkeen. Paukamien muodostuminen ja kutina ovat tyypillisiä, mutta myös päänsärkyä, yleistä huonovointisuutta, takykardiaa, matalaa verenpainetta ja pyörtymisiä on kuvattu. Oireet menevät lähes aina ohi vuorokaudessa. Oireet voivat alkaa missä iässä tahansa, tyypillisimmin aikuisiässä. Sairastuneet ovat useimmiten naisia. Kyseessä on yleensä pitkäaikaista hoitoa vaativa krooninen sairaus, mutta osa paranee itsestään.

Etiologiaa ja patologiaa ei tunneta hyvin. Kyseessä voi olla antigeeni-vasta-ainereaktio, jossa vasta-aineet voivat kohdistua joko poikkeavaan, vain aurinkourtikariaa sairastavilla potilailla muodostuvaan valoallergeeniin tai normaaliin, kaikilla muodostuvaan valoallergeeniin. Oireita selittää syöttösolujen aktivoituminen ja histamiinin vapautuminen. Diagnoosi varmistetaan valotestauksella.

Hoito voi olla haastavaa ja suositellaan potilaiden ohjaamista erikoissairaanhoitoon. Hoitosuositukset perustuvat pieniin ja retrospektiivisiin tutkimuksiin. Hoitoina voidaan käyttää mm. laajakirjoisia aurinkosuojavoiteita, antihistamiineja, leukotrieenireseptorin salpaajia tai omalitsumabia. Lääkehoidoilla pystytään yleensä parantamaan elämänlaatua merkittävästi. Noin 15 %:lla tauti paranee itsestään kymmenen vuoden aikana, mutta osa joutuu välttelemään ulkoilmassa oleskelua pysyvästi. Tarkkaa esiintyvyyttä ja ilmaantuvuutta ei tunneta. Aurinkourtikarian arvellaan selittävän noin 4–8 % kaikista valoherkkyyksistä ja 0.4 % kaikista urtikarioista.

Orphanet ORPHA97230 Tämä artikkeli perustuu helmikuussa 2020 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.