Cornelia de Langen oireyhtymä (Orphanet)

Kehitysvammaoireyhtymä, jolle on ominaista tyypilliset kasvonpiirteet, vaihtelevanasteinen kehitysvamma, jo sikiökaudella alkava pienikokoisuus sekä raajojen ja muidenkin elinten rakennepoikkeavuudet. Tunnusomaisia kasvonpiirteitä ovat kaarevat ja tarkkarajaiset sekä osalla keskeltä yhteen kasvaneet kulmakarvat, pitkät silmäripset, pieni nenä ja pysty nenänkärki, pienehkö leuka, pitkä ja sileä nenän ja ylähuulen väli (filtrum), alaspäin kaartuvat suupielet ja ohut ylähuuli. Lapsilla on viiveinen kokonaiskehitys ja suurimmalla osalla kehitysvamma, joka vaihtelee hyvin lievästä vaikeaan. Raajojen rakennepoikkeavuuksien vaikeusaste voi vaihdella kämmenten tai jalkaterien pienikokoisuudesta sormien, kämmenen tai koko kyynärvarrenkin puutokseen. Erityyppisiä käytösoireita on kuvattu. Refluksioireet vaikeuttavat usein syömisongelmia. Kuulovika on mahdollinen, samoin kuin hypertrikoosi ja rakennepoikkeavuudet eri elimissä kuten sydämessä, munuaisissa, luustossa, ruuansulatuskanavassa tai sukuelimissä.

Oireyhtymää aiheuttavia geenivirheitä on löydetty ainakin kuudessa geenissä (NIPBL, SMC1A, SMC3, RAD21, HDAC8, BRD4). Yleisimpiä ovat NIPBL-geenivirheet, jotka aiheuttavat yleensä vaikeimmat muodot. SMC1A- ja HDAC8-geenivirheet aiheuttavat X-kromosomaalisesti periytyvää muotoa, ja SMC3-, RAD21- sekä BRD4-geenivirheet usein lievempää oireyhtymän muotoa. Epäily oireyhtymästä herää tyypillisten kliinisten piirteiden perusteella. Diagnoosi pystytään yleensä varmistamaan geenitutkimuksella, jonka tulisi kattaa erotusdiagnostiset vaihtoehdot. Joskus geenivirhe voi olla mosaiikkimuotoisena, eikä sitä aina todeta verinäytteessä.

Oireyhtymän aiheuttaa yleensä uusi, ei peritty geenivirhe. On kuvattu hyvin harvinaisia tilanteita, jossa lapsi on perinyt geenivirheen lieväoireiselta vanhemmaltaan. Perinnöllisyysneuvontaa suositellaan ja siinä huomioidaan tarvittaessa X-kromosomaalinen periytyminen. Ns. sukusolumosaikismi selittää tilanteita, joissa perheen kahdella lapsella on todettu sama Cornelia de Langen oireyhtymää aiheuttava geenivirhe, vaikka sitä ei ole löytynyt kummankaan vanhemman verinäytteessä. Oireyhtymään liittyvä pienikokoisuus tai rakennepoikkeavuuksia saatetaan todeta jo raskaudenaikaisessa kaikukuvauksessa. Geenitutkimuksella tehtävä sikiödiagnostiikka voi olla mahdollista, jos oireyhtymän perheessä aiheuttava geenivirhe tunnetaan.

Hoito on oireenmukaista. Tärkeää on puheterapia ja muu tarvittava kuntoutus. Refluksitauti voi vaatia lääkityksen lisäksi ravitsemus- tai joskus kirurgista hoitoa. Eri elinten rakennepoikkeavuuksia ja kuulovikaa tulisi seuloa. Oireyhtymä ei yleensä vaikuta elinajan odotteeseen. Esiintyvyydeksi Euroopassa on arvioitu 1/80 000.

Orphanet ORPHA199 Tämä artikkeli perustuu syyskuussa 2021 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.