Fanconin anemia (Orphanet)

Perinnöllinen DNA:n korjauksen häiriö, johon liittyvät etenevä pansytopenia ja luuydinlama, vaihtelevia synnynnäisiä epämuodostumia sekä alttius hematologisten syöpien tai kiinteiden kasvainten kehittymiselle.

Fanconin anemian (FA) ensimmäiset merkit ovat yleensä muita kuin hematologisia. Raajojen rakennepoikkeavuudet painottuvat tyypillisesti ääriosiin ja ovat tois- tai molemminpuolisia. Molemminpuoliset raajapoikkeavuudet ovat yleensä epäsymmetrisiä. Muita piirteitä voivat olla esim. pieni syntymäkoko ja pieni pään tai silmien koko. Ihon pigmenttimuutokset (maitokahviläiskät) ja kämmenten thenar-osien alikehittyneisyys ovat myös yleisiä. Lähes 20 %:lla potilaista on korvan poikkeavuuksia, joihin voi liittyä kuulovika. Jos rakennepoikkeavuudet eivät ole ilmeisiä, diagnoosi voi viivästyä vaiheeseen, jossa luuytimen vaurio on jo alkanut (keskimäärin n. 7-vuotiaana). Luuytimen vaurio kehittyy 90 %:lle potilaista 40 vuoden ikään mennessä. Sen ensimmäiset merkit ovat makrosytoosi (hyvin varhaisessa vaiheessa) ja trombosytopenia. Potilaille voi myös kehittyä akuutti myelooinen leukemia, jota usein edeltää myelodysplastinen oireyhtymä. Potilailla on myös suuri alttius pään ja kaulan alueen sekä anogenitaalialueen kasvaimille.

Fanconin anemiaa aiheuttaa geenivirheet useissa eri DNA:ta korjaavissa ja genomia vakauttavissa geeneissä. Yli 90 %:lla geenivirheet ovat FANCA-, FANCC-, FANCG- tai FANCD2-geeneissä. Tauti periytyy yleensä autosomissa peittyvästi. X-kromosomaalinen sekä autosomissa vallitsevasti periytyvä muoto ovat harvinaisia. Diagnoosi voidaan tehdä tutkimalla diepoksibutaanin tai mitomysiinin aiheuttamaa kromosomien katkoksien määrää. Sikiödiagnostiikassa voi olla mahdollista käyttää edellä mainittua kromosomivaurion määritystä tai geenitutkimusta, jos perheen tautia aiheuttava geenivirhe tiedetään. Alkiodiagnostiikka voi olla mahdollista vanhempien niin toivoessa.

Tukihoitona annetaan punasolusiirtoja tai verihiutaleita. Jos verensiirtojen tarve on säännöllistä, tulisi harkita kantasolusiirtoa. Se on hematologisten ilmentymien ainoa parantava hoito. Oireita voidaan hoitaa oraalisilla androgeeneillä, jotka voivat parantaa verenkuvaa, mutta joihin voi liittyä vaikea maksatoksisuus. Hematopoieettista kasvutekijähoitoa voidaan harkita vaikeissa akuuteissa infektioissa, mieluiten luuydintutkimuksen jälkeen. Lapsuudessa suositellaan säännöllistä seurantaa veritautien riskin vuoksi. Kiinteiden kasvainten riski vuoksi tehtävä tulisi aloittaa nuoruusiällä, erityisesti jos on tehty kantasolusiirto. Sairastumisriski saattaa olla suurempi potilailla, joilla on krooninen käänteishyljintä. Epäilyttävät muutokset tulee tutkia herkästi. Syövän hoidon haasteena on potilaiden säde- ja sytostaattiherkkyys.

Kantasolusiirto hoitaa luuydinsairauden. Kantasolusiirteen saaneiden potilaiden kohdalla suurin haaste on kiinteiden kasvainten ennaltaehkäisy ja hoito. Fanconin anemian esiintyvyys syntyessä on vähintään 1/160 000.

Orphanet ORPHA84 Tämä artikkeli perustuu joulukuussa 2020 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.