MERRF-oireyhtymä (Orphanet)

MERRF (Myoclonic Epilepsy with Ragged Red Fibers) on mitokondriaalinen enkefalomyopatia. Potilaille kehittyy nuoruusiällä tai varhaisaikuisuudessa myokloninen epilepsia, joskus myös sensorineuraalinen kuulovika, näköhermon atrofia, perifeerinen neuropatia ja lyhytkasvuisuus. Joillakin potilailla on todettu myös lipomatoosi, kardiomyopatia, pigmentaarinen retinopatia, silmän liikuttajahermojen halvauksia ja/tai pyramidiradan oireita. Tauti on etenevä; epilepsia vaikeutuu ja yllä mainittujen lisäksi kehittyy ataksiaa, etenevää kuulovikaa, lihasheikkoutta ja dementiaa. Aivojen magneettikuvaus voi paljastaa kuorikerroksen atrofiaa, tyvitumakekalkkeja ja leukodystrofiaa. Oirekuva vaihtelee suuresti samankin perheen jäsenten välillä.

Oireyhtymän taustalla on mitokondriaalisen DNA:n muutokset. Yli 80 %:lla löytyy tRNA-lysiinigeenin m.8344A>G muutos. Tautia aiheuttava muutos voi olla myös muissa tRNA- tai MTND5-geeneissä. Diagnoosiin päästään osoittamalla veren tai likvorin epänormaali laktaatin kertyminen. Lisäksi lihasbiopsiassa nähdään sytokromi-c-oksidaasi-negatiiviset lihassäikeet ja repalesyyt (ragged red fibers). Lihaksen biokemiallisessa tutkimuksessa nähdään sytokromi-c-oksidaasin puutos tai puutteet hengitysketjussa. Geenitutkimuksessa oireyhtymää aiheuttava muutos todetaan yleensä heteroplasmisena (sekä mutatoitunutta että normaalia mitokondriaalista DNA:ta). Mutatoituneen DNA:n määrä eri kudoksissa vaihtelee, mutta MERRF:ssa sen osuus kaikissa kudoksissa on kuitenkin yleensä suuri (> 90 %), ja muutos pystytään siksi toteamaan verinäytteen geenitutkimuksessa.

Mitokondriaalisen DNA:n muutokset periytyvät äidiltä, mutta heteroplasmia tekee perinnöllisyysneuvonnasta ja sairastumisriskin arvioinnista haastavaa. Muutos ei periydy sairastuneelta mieheltä. Muutos voi aina periytyä äidiltä, mutta heteroplasmian astetta ja lapsen sairastumisriskiä ei ole mahdollista luotettavasti ennustaa äidin verinäytteessä todetun heteroplasmian asteen perusteella. Spesifiä hoitoa ei ole olemassa. Epilepsiaa hoidetaan lääkityksillä, mutta valproaattia tulee yleensä välttää tai käyttää varovasti. Tukihoitoina on käytetty esim. ubikinolia (koentsyymi Q10) tai karnitiinia, mutta niiden todellista tehoa ei tunneta. Tauti on luonteeltaan etenevä, vaikeusaste on kuitenkin vaihteleva. Euroopassa esiintyvyys aikuisväestössä on 1/256 000–67 000, Ruotsissa esiintyvyys vastasyntyneillä on 1/202 000.

Orphanet ORPHA551 Tämä artikkeli perustuu tammikuussa 2023 päivitettyyn Orphanet-tietokannan versioon.